keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Joulufiilistä etsimässä


Toivotimme lasten kanssa jouluajan alkaneeksi, vaikkakin minulle itselleni tulee vuosi vuodelta vaikeammaksi sulattaa joulun kulutus- ja valmisteluhömpötystä. Joulussa itsessään ole mitään vikaa päin vastoin, sehän on ihana rakkauden, armon ja pyytettömän antamisenjuhla, mutta se kaikki roina mitä siihen liittyy... Kauppiaat syöttävät meille jos jonkin moista rojua ja must-have-tavaraa - "Osta osta, osta - silloin joulu on oikea joulu!"  Tai naistenlehdet "Näin ja näin teet oikean joulun" (raada itsesi näännyksiin ja rentoudu sitten jouluaattona tilpehöörisi keskellä).

Kyllä minäkin teen paljon itse ja ostan jopa muutaman paketinkin lähimmilleni ja Lahden kauppahallin kuusen alle niille MLL:n lapsille, jotka eivät huku leluihinsa ja joiden vaatekaappi ei pursua ylilaitojensa. Ostan lahjoja ja valmistelen joulua lasten kanssa vain ja ainoastaan siksi, että pieni puuhastelu tuntuu hyvältä. Näitä puuhasteluja pääsette seuraamaan blogissani adventtiaikana. Tärkeintä minulle on joulussa hiljentyminen ja herkuttelu perheen kesken ja lasten onnelliset hymyt. Ja ainakaan meillä hymyt eivät ainostaan johdu joululahjoista vaan rauhallisesta yhdessäolosta.

Tänä vuonna päätimme koko perheenä ostaa tai tehdä vain yhdet lahjat toisillemme, sillä tavarataivaaseemme ei tarvita enää yhtään mitään. Kaikkea on jo ihan tarpeeksi. Eikä kukaan meistä tykkää rojujen siivouksesta vaikka kaikki rakastemmekin puhdasta ja siistiä kotia. Minimoi määrä -satsaa laatuun -menetelmä on hyvä monessakin asiassa!


Täällä Lahdessa sääkään ei ole kovin jouluun johdattava, sikäli mikäli oikea joulu mielletään valkoiseksi. Lapsetkin surevat lumenpuutetta kovasti ja heitä piristääkseni päätin, että työstämme kohmeettomasta maasta  löytyneistä luonnonantimista jouluasetelmia kotimme ja hoitolasteni kodin sisäänkäyntien piristykseksi.









Äitini toi Mikkelin Kenkäveroniemen pappilasta muutaman joulutontun asetelmiemme koristeiksi. Voi, kuinka iloiseksi lapset asetelmistaan tulivat..... Toivottavasti ulkona hiippailevat tontutkin tulevat yhtä iloisiksi kotiimme kurkkiessaan kun nämä asetelmiemme punalakit.


Tervetuloa joulunaika - anna lapsille jouluntaika **** !




6 kommenttia:

  1. Minulla on ollut aivan samoja mietelmiä. Tosi hienoa, että sait lapset suostumaan pakettimäärän vähenemiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse kovin surullinen joulun kaupallistumisesta ja suorituskeskeisyydestä. Joskus on parempi tyytyä vähään ja antaa elämän tarjota paljon. On totta, että monet nykypäivän ihmiset elävät pääosin ähkyinä yltäkylläisyydessään ja väsyneinä täydellisyyden tavoittelussaan. Vaikka toisaalla on myös niitä perheitä ja ihmisiä, joilla ei ihan oikeasti ole edes välttämättömintä ja pelkkä sängystä ylös nouseminen on jo suoritus sinällään. Mielestäni ihmisten, joilla on tunteet, pitäisi ymmärtää joulun ja siihen sisältyvän ihmisyyden perimmäinen olemus: Antaa mahdollisuus myös sille ,jolle elämä on antanut heikommat kortit.

      Meidän lapset eivät ole ennenkään olleet kovin kulustuskeskeisiä, eikä tämä lahjojen vähentäminen ollut kovinkaan suuren keskustelun takana. Hyvä esimerkki on, että muutama vuosi sitten silloin 3-vuotias poikani sai ensimmäisestä joulupaketistaan lapaset ja toisesta kravatin. Hän oli ihan otettu ja ei millään meinannut tajuta, että lahjoja oli vielä muutama jäljelläkin. Nuo kaksi olisivat riittäneet pikkumiehelle vallan mainiosti : )! Useana jouluna olen ottanut lasten huomaamatta osan lahjoista säilöön synttärien ja muiden juhlien varalle, kun eivät lapset edes jaksa avata kovin montaa lahjaa. Jostain syystä kuitenkin leluja, kirjoja ja vaatteita (kiitos kirpparien lähes ilmaisten ostosten)on meillä jo ilman jouluakin ihan yllin kyllin.

      Poista
  2. Minulle joulu on ehkä juuri se tärkein juhla, mutta kuten mainitsitkin suuresta kulutusjuhlasta niin sitä en käsitä. Tuntuu, että kaupoissa joulu alkaa vuosi vuodelta aiemmin ja joulukrääsää pursuavat osastot pystytetään jo aivan liian aikaisin. Vaikka itsekin valmistaudun jouluun hyvissä ajoin, kuljen kaupoissa silmät kiinni joulukoristeosastojen ohitse.

    Ympäri vuoden kyllä pidän silmät auki mahdollisten lahjojen varalta ja suurimman osan lahjoista valmistan itse, en kuitenkaan vielä lokakuussa kaipaa joulukoristeita tai mainoksia, joissa toivotetaan hyvää joulua. Syyslomalla perinteisesti askartelen joulukortit ja tämän vuotiset olenkin jo kiikuttanut postilaatikkoon. Nyt harkitsen, pitäisikö jouluvalot jo sytyttää pihalle, ihan vain siitä syystä, kun on niin pimeää - saisi se talvi lumineen jo tulla.

    Kunnolla jouluun alan valmistautumaan, koristeluineen ja leipomisine vasta joulukuussa. Ikään kuin joulukalenterina minä rytmitän päiviini jotain joulun tekemistä, tuona päivänä voisi siivota yläkerran, huomenna olisi hyvää aikaa leipoa piparit ja niin edelleen.

    Meillä on lähisuvun kesken ollut jo useamman vuoden ajan sopimus, että kukin antaa toisille maksimissaan kaksi lahjaa. Tätä ennen mummoni saattoi varsinkin minulle kääräistä ehkä hiemankin liian monta lahjaa. Olen vähän sitä mieltä, että varsinkin nyt aikuisten kesken ei se lahjojen määrä ole se pääasia. Saas nähdä sitten kun me saamme ensimmäisen lapsemme, joka on meidän molempien vanhemmille sitten se ensimmäinen lapsenlapsi, että millaiseen lahjamäärään hänet sitten hukutetaan. Me tosin meinasimme sanoa, että tuo kaksi lahjaa henkilöltä on aivan sopiva määrä myös lapsellemme, saa nähdä kuinka isoja paketteja sitten tulee. Ensimmäisinä "rajoitettuina" vuosina mummoni paketoi ison pahvilaatikon, jonka sisällä oli monta pientä pakettia...

    Emme haluaisi, että lapsi ajattelisi joulun olevan nimenomaan lahjojen vuoksi tärkeä juhla, vuoden kohokohta. Haluaisin tuleville lapsillemme päästä välittämään pikemminkin joulun sanomaa ja nimenomaan sitä rauhoittumista ja tunnelmointia, piristystä talven pimeyden keskellä, mitä se itselleni syvimmillään on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorena aikuisena minun oli itseasiassa vaikeaa ymmärtää aikuisia, jotka sanoivat, että eivät tarvitse mitään joululahjoja. Mielsin heidät lähinnä joulumielen pilaajiksi. Silloin minulla olikin köyhänä opiskelijana puutetta kaikesta. Nyt kaikkea on hamstrattu ja osaan nauttia joulusta ihan ilman tavaraakin. Lapsilla ajatus voi hyvinkin olla toisenlainen ; )

      Mukavaa joulunodotusta!

      Poista
  3. Olen niin iloinen, kun löysin tänne♥ Ja jäinkin heti lukijaksesi:) Arvaapas millä hakusanalla löysin; paperipussin taittelu:) Kiitos siitäkin vuodentakaisesta kuvallisesta ohjeesta -se on just nyt tarpeeseen! Jään seuraamaan ja tulethan joskus vastavierailulle blogiini. Mukavaa joulun odotusta -levosta käsin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIva olla avuksi! Ja tervetuloa lukijaksi. sininkin blogissasi näytti olevan kaikkea mukavaa! Ennätän sinne tutustumaan paremmin joku toinen päivä, nyt lähden syntäreille.

      Mukavaa joulunaikaa sinullekin ja jokaiselle lukijalle!

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!