maanantai 11. helmikuuta 2013

Pitsejä ja ryteikköä


Sain Kangaskauppa Wexleriltä kassillisen kankaita ja pitsejä viikonlopun "ollaan enkeleitä toisillemme" -työpajaani. Yksi pitsirulista oli yltäpäältä solmussa pikkuaskartelijoiden jäljiltä. Minä sitten selvittelin sitä pitkin eilispäivää ja fiilistelin mihin kaikkeen pitsinauhaa voisi käyttää..






No, lopputulos oli vaivan väärti. Nyt pino pitsinauhavyyhtejä ja pitsinauhakeriä odottaa seuraavia askarteluja. Pitsinauhaahan voi siis tunkea ihan jokapaikkaan, jos siitä tykkää (kuten minä). Meillä sitä pääsi jo tyttöjen lettien ympärille, kukkamaljakoiden ympärille ja jopa juuri leivotut pullat saivat pitsinauharusetit ympärilleen ; ).




Olen lasten kanssa todella huono lähtemään leikkipuistoihin. Olemme asuneet tällä alueella kohta 7-vuotta, enkä vieläkään tiedä kuin pari alueemme leikkaria. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta seistä valmiiksi rakennetulla leikkikentällä ja katsella lasten kiipeämistä ja keinumista (sekä kinaamista). Omalla pihalla ja lähimetsän ryteikössä on paljon kivempaa. Lapset nauttivat suunnattomasti kun saavat olla vain keskenään, kiipeillä puissa, rakentaa majoja ja leikkiä omia mielikuvistusleikkejään. Myös minä ja mieheni nautimme ryteikköleikeistä ja pihaleikeistä. Lasten leikkiessä voi luoda lunta, kuopsutella kukkapenkkejä ja nauttia luonnon monimuotoisuudsta. Ryteikkö reissuilla mies yleensä etsii jonkun oksan, jolla treenaa milloin venytysliikeitä, milloin hauista. Pienimuotoinen punttisalitreeni siis hoituu lapsia kaitsetessa. Minä taas nyhrään aina jonkun luonnonmateriaalin kimpussa. Viimeviikolla sain ryteikössä aikaan tälläisen kieppurapajun. Tänään kiinnitimme lasten kanssa sinnekin muutaman rusetin mörrimöykkyjen ja keijujen kodin koristeiksi. Kesällä sitten keräämme viimeistään pitsit pois, ettei luonto "roskaannu". Mutta kieppura oksat saavat jäädä ryteikköä kaunistamaan. Kiva sitten käydä keväällä ihastelemassa kippuroihin putkahtavia pajunkissoja ja hiirenkorvia.




Käsissä syntyi myös muutama minikranssi Maileegeille ja tikkareita kauppaleikkeihin.



Joskus ihmettelen kun monet lastenhoitajat ja -opettajat valittelevat askartelumäärärahojen puutetta. Minun ja lastemme askarteluihin ei kulu yleensä rahaa juuri mitään, sillä kierrätysmateriaalit ja luonto tarjoavat ihan mielettömästi ilmaiseksi työstettävää materiaalia. Ehkä kyse onkin siis mielikuvituksen eikä materiaalien puutteesta: Askarteluihin ei tarvitse nimittäin aina sitä kartonkia, tarroja ja liimapuikkoa.


Tässä lopuksi vielä kuva poikieni mustikkametsästä löytämästä oksasta, jonka enoni vuosia sitten olivat taitelleet. Ihana muisto!






Mukavaa mielikuvitusrikasta viikkoa kaikille!

12 kommenttia:

  1. Olet aivan oikeassa, hyvät ideat eivät ole rahasta kiinni. Mutta ehkä niiden toteutus kysyy enemmän viitseliäisyyttä. Monelle on helpompaa mennä Tiimariin ja ostaa korillinen glitteriä, kuin katsella omaa ympäristöä ja miettiä, mitä siitä voi saada aikaan. Lapset ottavat mallia ja oppivat kuitenkin myös tässä meistä aikuisista: opitaanko katselemaan ympärille avoimin mielin, vai liimaamaan vaan valmiita tarroja valmiiksi kuvitettuun vihkoon. Pajun oksien sitominen kierteelle oli minulle aivan uusi juttu, onpa hauska idea, kiitos siitä!

    Blogissani on sinulle tunnustus!

    VastaaPoista
  2. Toisaalta monilla ei ole omaa maapalaa, josta keräillä kaikenlaista materiaalia, joka ei jokamiehenoikeuksiin kuulu eikä juuri kierrätys- (saatika sitten lahjoitus-)materiaalia, joita käyttää. Eivätkä toki mautkaan aina kohtaa eli jonkun mielestä askarteluun tarvitaan kimalleliimaa ja softista. Puhumattakaan sitten siitä, että monien mielestä käsityöt ovat silkkaa ajanhukkaa, joihin ei kannata paljon vaivaa ja aikaa uhrata eli kymmenen minuutin ostosreissu pari kertaa vuodessa on riittävästi.

    Minä siis askartelen kyllä mielelläni luonnonmateriaaleista ja kaverin kanssa jopa nauretaan sille, kun mikä tahansa esine on meille potentiaalista askartelumateriaalia. Itse en kuitenkaan lähtisi moittimaan ketään mielikuvituksen puutteesta, vaikka haluaisi askarrella vain kaupan tavaroista ja askartelutavarat ovat kaupoissa kalliita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos (kriittisestäkin) palautteesta! Niin, en minä arvostele ihmisiä, vaan sitä ikuista tapaa valittaa rahanpuutetta, jolla sitten kuitataan se, ettei lasten kanssa muka voi puuhata juuri mitään kädentaitoharrasteita. (Jotka kuitenkin kuuluvat ihan varhaskasvatussuunnitelmaan!)

      Kun jokainen meistä katsoo omaan jätevuoreensa, on materiaalia jo vaikka millä mitalla: maitotölkkejä, pahvilaatikoita, sanomalehtiä, tuikkukippoja, folioita, käyttämättömiä kankaita (lue vaatteita) jne. Pihalta löytyy risuja, käpyjä, luononkukkien siemeniä jne. Ei tarvitse olla metsän omistaja niitä löytääkseen ja ottaakseen. (Pajukransiinkin tarvitsee vain yhden pajunvitsan!!!!)

      Itse olen myös käyttänyt hyväkseni paljon Facebookin Materiaalitori kierrättäjille -ryhmää, jossa jaetaan ja pyydetään ilmaiseksi kaikkea askartelu- ja käsityömateriaalia. Facebookista löytyy myös Lasten kanssa askartelevan ideapankki, jossa vapaasti käytettäviä ideoita askarteluihin ja käsitöihin. FB:sä on myös kierrätysideoita -ryhmä, tilkkutyöryhmiä, huovutusryhmiä jne. Ja mitä kaikkea löytyykään Pinterestistä ja kirjastojen kokoelmista!!!! Että jos mielikuvitus ei ole itsellä parhaassa terässä syystä tai toisesta, niin ohjeita ja ideoita löytyy jokapuolelta. Ja ihan ilmaiseksi!

      Poista
    2. Totta turiset Neulanhaltija!

      Poista
  3. Kommentoin vielä tähän postaukseen, vaikka uusikin on jo tuolla yläpuolella. En malta olla puuttumata mainitsemaasi varhaiskasvatusväen "ikuiseen tapaan valittaa rahanpuutetta askartelumäärärahojen suhteen". Olen toiminut vuodesta 1983 varhaiskasvatuksen parissa ja tuo valitusvirsi on minulle ihan vieras juttu. Ainakin omalla paikkakunnallamme ei ole olemassa mitään "askartelumäärärahoja", vaan jokainen talo päättää itse, miten toimii budjetin mukaisen rahan kanssa. Painotukset vaihtelevat talosta taloon ja vuodesta toiseen. Itselleni on aina sattunut työkavereiksi ihmisiä, jotka ovat luovasti kyenneet toimimaan erilaissa tilanteissa riippumatta siitä, onko kartonkia vai pajukeppejä. Jos tällaista valitusvirttä ko. määrärahoista jossain kuuluu, mielestäni silloin on varhaiskasvatussuunnitelmaa luettu todella kapeasti - vai onko sitä edes luettu. Kuulemani valitusvirret ovat ainakin 1990-luvun alusta lähtien liittyneet siihen, että ei ole riittävästi aikuisia lasten käytettävissä, sijaisia ei voida palkata ja taloissa toimitaan liian usein laillisuuden rajoilla hoito- ja kasvatusvastuullisten aikuisten määrän suhteen. Varhaiskasvatussuunnitelman päämäärät (henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen, toiset huomioonottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen sekä itsenäisyyden asteittainen lisääminen) eivät tarvitse kartonkia, glitteriä eikä pajukeppejä, vaan aikuisia, jotka ohjaavat lapsia päämäärien suuntaan, ohjaavat suvaitsevaisuuteen, erilaisuuden hyväksymiseen sekä toisten kunnioittamiseen ja arvostamiseen. Askarteluvälineitä tärkeämpää on ymmärtävän aikuisen syli ja läsnäolo. Olemme työpaikallani kyllä lopettaneet jo tuonkin valitusvirren jo vuosia sitten, koska se ei johda mihinkään, keskitymme varmistamaan jokaiselle lapselle mahdollisimman hyvän päiväkotipäivän -ja se onnistuu mainiosti ilman yhtään askarteluvälinettä - ja ilman että rikomme varhaiskasvatussuunnitelman henkeä.
    t. Hannele

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi, Hannele! Tärkeintä on lasten arvostaminen ja itsenäisyyteen sekä elämän arvostukseen kasvattaminen!!!! Nämä asiat kulkevat myös meidän VASUssa pääasiassa! Kädentaidot ovat vain minimaalisen pieni osa kasvatustyötä. Tämä blogi on kuitenkin kädentaitoihin pohjautuva blogi, joten otan esille pääasiallisesti kädentaitoihin liittyviä asioita. Blogini lähtökohta on tarjota ilmaiseksi (suhteellisen edullisesti ja helposti toteutettavia) ideoita kädentaitoharrasteisiin niin lapsille kuin aikuisille.

      Minulle itselleni päiväkotimaailma on täysin vieras, sillä lapseni eivät ole siellä olleet. Mutta perhepäivähoitajien maailma alkaa olla jo vähän tuttua. Perhepäivähoitajien ja kotiäitien kannalta tätä blogia kirjoittelenkin.

      Poista
    2. ... ja myös koulumaailman kädentaitomäärärahojen huolet ovat minulle aika tuttuja...

      Poista
    3. Minä blogisi säännöllisenä lukijana ihmettelen tätä keskustelua. Kyllä on pikkusieluista. Tästä blogista huokuu niin vahva välittäminen lapsista ja heidän onnestaan ja kädentaidoistaan, että on täysin pöljää alkaa arvostelemaan Neulanhaltijaa. Minäkin tiedän, että monet pph:t eivät askartele yhtään mitään lasten kanssa! Eivät ehdi, eivät osaa, eivät viitsi, eikä muka ole rahaakaan mihinkään laadukkaampiin askarteluihin. Eikä se lapsista välittäminenkään ole aina niin mallillaan. Eivätkä kädentaidot ja välittäminen ole toisensa pois sulkevia asioita!

      Hannelen lainaus oli myös väärin. Tässä blogissa luki: Joskus ihmettelen.... Ja Hannele oli hieman omiaan laitaten kärjistänyt alkuperäsistä kommenttia.

      Arvostetaan toinen toistamme, eikä hyökkäillä toisiamme vastaan. Yhteistä hyväähän tässä jäetaan!

      T: Aktiivilukija

      Poista
    4. Kiitos Aktiivilukijallekin kommentista! Kaunis kiitos siitä miten nätisti kirjoitit blogistani!

      Joskus ihmiset kärjistävät asioita ja pahoittavat mielensä näin turhaan. Minä haluan tällä blogilla luoda hyvää mieltä ja antaa ihmisille ideoita käsityöprojekteihin, loukata en halua ketään!

      Ja tottatosiaan: Välittäminen ja rakkaus ei ole poissuljettuja myöskään niiden lastenhoitajien ja vanhempien keskuudessa, jotka ehtivät ja jaksavat touhuta kädentaitoja tai muita harrasteita lastensa kanssa. Minullekin omat lapseni ja hoitolapseni ovat tärkeintä maailmassa!!!!

      Poista
  4. Tärkeintä on luovuus. Tekipä sitten niistä Tiimarin valmisohjeista tai luonnon itse kyhäämistä matskuista - tärkeintä on se, että lapsi saa iloa käsillä tekemisestä. Pienikin juttu on tärkeä, kukin tehköön mielestäni milläkin tavalla. Oma tyttöni on ihastunut kimallelliimoihin ja niistä meillä nyt tehdään milloin mitäkin: koristellaan piirustusta ja askarteluja. Ja äitikin nauttii:) Joten luovuus kunniaan ja pienet kädet askartelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipas noista muutamista lauseista nyt aika polemiikki. Minullakaan ei ole todellakaan klitteriä, tarroja ja kartonkia vastaan yhtään mitään. Jos tätä blogia on yhtään lukenut, niin kyllä täältäkin on sellaista löytynyt. Kukin työstäköön lasten kanssa mitä haluaa ja mitä lapset haluavat, niin minäkin teen! Juuri siksi tämä koko blogi on yhtä sillisalaattia. Välillä kierrätystä ja välillä Tildailua valmismateriaalein. Haluan vain tuoda esille että KÄSITYÖT EIVÄT OLE AINA RAHALLISESTI KALLIITA VALMISTAA, vaan ihan ilmaisjutuilla voi työstää vaikka mitä.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!