keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Vuoteni kotiäitinä ja perhepäivähoitajana


Hoitosuhteeni ihaniin hoitolapsiini loppuu tämän kuun lopussa eli parin päivän päästä. Syksyllä tulee päättymään myös useat leppoisat vuoteni kotiäitinä. Oloni on todella haikea... Tulevaisuuteni on täynnä haaveita ja ideoita, mutta mitään varmaa leipää pöytäämme ei ole vielä tiedossa. Toiseksi nuorin omista lapsistani lähtee syksyllä esikouluun ja nuorimmalle hain lähipäiväkotiin puolipäiväpaikkaa. Eskaripaikka saatiin, päiväkotipaikkaa ei. Itsesyytökseni ovat valtavat: Teenkö typerästi jättäessäni tämän erittäin mukavan perhepäivähoitajan työn omien ammatillisten haaveideni takia? Ajanko lapseni ja perheemme ahdinkoon toteuttaessani omia unelmiani?




Mutta joskus tämä tie on kuljettava, vaikka tuntemattomaan hyppääminen nyt pelottaakin. Ja ainahan perhepäivähoitajantyöhön voi palata. Tätä työtä nimittäin riittää ihan varmasti!


Syksyn suunnitelmiani ja haaveitani en uskalla vielä täällä paljastaa, mutta tulevilla poluilla liikutaan kädentaitojen, opettajuuden ja yrittäjyyden askelin.


Tämä yksityisenä perhepäivähoitajana toimiminen on ollut erittäin antoisaa työtä. Ihmettelenkin suuresti, miksi tätä mainostetaan työnä niin vähän. Päätinkin eritellä tähän postaukseen 10 ajatustani tämän työn mielekkyydestä.

1) Työ tulee omaan kotiin, aamukiirettä ei ole, eikä työmatkoja. Omat lapset saavat aamulla saa nukkua niin pitkään kuin haluavat.
2) Omienkin lasten arkipäivät tulevat jäsennellymmiksi. Päivissä on selkeä rytmi ja tavoitteet.
3) Saa kasvattaa, tukea, johdattaa ja jakaa omia vahvuuksiaan pienille ihmisille, jotka elävät ainutkertaista lapsuuttaan. Saa olla paljon vartijana, kantaa vastuuta ja kylvää hyvää!
4) Saa nähdä tämän ihmeellisen maailman useamman lapsen silmin.
5) Saa kasvaa ihmisenä ja kasvattajana kuin vahingossa. Ja iloita lasten kasvun ihmeestä jokainen päivä!
6) Päiväunien ja kerhoilujen aikana on aikaa istua, antaa aikaa omille ajatuksille ja vaikka tehdä käsitöitä ; ).
7) Saa hyvää oppia organisoinista, kun yksin vastaa lasten hyvinvoinnista, ruokailuista ja virikkeistä.
8) Työpäivät ovat aina erilaisia ja haasteita täynnä.
9) Joinain työpäivinä saattaa ehtiä jopa pestä oman kodin pyykkivuorta pienemmäksi, haravoida pihan lehtimattoa ohuemmaksi tai leipoa lasten kanssa pakastimen täyteen herkkuja.
10) Työssä voi toteuttaa omia vahvuuksiaan vapaasti. Minulla perhepäivähoitajantyöni painottui kädentaitoihin ja lasten kulttuuriin. Me vietimme monia päiviä kädentaitojen maailmassa, teattereissa, konserteissa ja museoissa. 


Miksikö sitten lopetan, vaikka sydämeeni sattuu..? En koe, että voin tarjota lapsille hyvää varhaiskasvatusta ensi vuonna, sillä tuleviin päiviini kuuluu 4  km kävelyä vieden ja hakien eskarilaistamme.eskariin ja pois. En uskalla lähettää häntä kulkemaan yksin, sillä hän on hyvin eksyväistä ja hajamielistä sorttia. Ei hoitolasten kuulu kävellä hoitopäivänä tuollaisia matkoja säällä kuin säällä. Heidän on saatava parempaa! Tämän vuoksi otan nyt uskaliaan hypyn ja toivon, että elämä kantaa ja löydän hypylleni oikean suunnan. Pelottaa!!!!!


.... Blogi jatkuu kuitenkin ja kädentaitoideoiden jakaminen. Onhan mulla yhä omat lapseni pikkukäsityöläisinä ja omat juttuni, mitä teille esitellä. Ja kyllä tämäkin katras vielä kokoontuu tulevaisuudessakin. niin hyviksi ystäviksi tultiin. Kiitos A ja A näistä ihanista vuosista! Teillä on aina paikka sydämessäni! Kiitos vanhemmillenne, että uskoivat aarteensa minun hoivaani! Sniifff....

14 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus. Tsemppiä hyppyyn tuntemattomaan ja kohti uusia haasteita!!

    -Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joskus uusi pelottaa vaikka uudet tuulet houkuttavatkin paljon.

      Poista
    2. Olipas ihanasti kirjoitettu. Löysin sattumalta sivuillesi kun mietin jälleen kerran tulevaisuutta mahdollisesti perhepäivähoitajana. Toimin tällä hetkellä päiväkodissa perhepäivähoidon varahenkilönä, mutta toisinaan mietin myös vaihtoehtoa jäädä kotiin perhepäivähoitajaksi. Olen ammatiltani lastenohjaaja, mutta varsinkin jos jonain päivänä on omia lapsia niin on enemmän kun suuri vaihtoehto jäädä kotiin hoitamaan omia ja muiden lapsia. Ihana kirjoitus :)

      Poista
  2. Niinhän se tämä elämä on yhtä luopumista ja hyppyjä tuntemattomaan. Tosin ilman niitä emme saisi koskaan tietää mitä muuta elämällä on meille tarjota :)

    On ollut ihanaa lukea kuinka olet jaksanut aina keksiä uutta ja innostavaa lasten kanssa. Onnenpekkoja omasi ja hoitolapsesi ovat :)

    Rohkeutta ja voimia syksyyn, mitä se sitten tuokaan tullessaan ja ihanan rentouttavaa kesää sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuntuipa hyvältä kun luki rohkaisun sanojanne!

      Poista
  3. Olet tosiaan kirjoittanut mukavasti ja pohtinut perhepäivähotajana toimimisen hyviä puolia! Mukava on kirjoituksiasi lukea ja kuvia katsella "tirkistellä toisen elämää"!
    Toivottavasti tuleva syksy lähtee hyvin käyntiin unelmiesi ja haaveittesi toteuttamisen parisssa!
    Täällä blogissasi tulee käytyä aika usein katselemassa puuhailujasi, vaikkei tule kommentoitua joka kerta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman teitä lukijoita bloggailu olisi ihan tylsää puuhaa! Ihanaa että olette olemassa!

      Poista
  4. Yhdyn kirjoitukseesi täysin! Olen toiminut perhepäivähoitajana samoista syistä kuin sinä jo 10 vuotta. Ihana ammatti!

    VastaaPoista
  5. Lastentarhanopettaja komppaa. :) Ihan maailman antoisinta puuhaa olla alle kouluikäisten kanssa! Välillä sitä havahtuu pohtimaan, miten TYÖpäivät voikin olla niin täynnä iloa ja onnea. Tänään jäi kesälomille noin puolet mun viskariporukasta. Olin alkuviikosta peittelemässä päiväunille kun yksi halasi ja sanoi "jos sua ei olisi niin mistään ei kyllä tulisi yhtään mitään". Ope siinä kokoili itseään ja pidätteli liikutuksenkyyneliä. Harvassa ammatissa saa niin välitöntä palautetta -niin hyvässä kuin pahassa. :) Mulla on uraa takana vasta 6 vuotta, mutta toivon tekeväni tätä vielä kun nykyiset hoidokkini ovat itse aikuisia. :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteista! Ihana kuulla, että teitä lapsille omistautuneita äitejä ja lastenhoitajia /opettajia on Suomessa monia. Pidetään hyvää huolta pienimmistä - heissä on tulevasuus!

    VastaaPoista
  7. Olipas ihanasti kirjoitettu. Löysin sattumalta sivuillesi kun mietin jälleen kerran tulevaisuutta mahdollisesti perhepäivähoitajana. Toimin tällä hetkellä päiväkodissa perhepäivähoidon varahenkilönä, mutta toisinaan mietin myös vaihtoehtoa jäädä kotiin perhepäivähoitajaksi. Olen ammatiltani lastenohjaaja, mutta varsinkin jos jonain päivänä on omia lapsia niin on enemmän kun suuri vaihtoehto jäädä kotiin hoitamaan omia ja muiden lapsia. Ihana kirjoitus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Suosittelen pph:n tointa sydämelläni jokaiselle lapsia rakastavalle aikuiselle!

      Poista
  8. Minulla oli myös hyvät kokemukset perhepäivähoito ajasta, pidin erikoisesti siitä ,että sai olla luova, askarreltiin, tehtiin retkiä luontoon, leivottiin, ,talvella lumiukkoja ja hevosia....mutta aikansa kutakin. Nyt olen eläkkeellä ja , mutta harrastan edelleenkin virkkausta, ompelua, kutomista, ja käyn harjulassa ompelemassa milloin mitäkin.Oli kiva lukea sun kokemuksia ja tuun uudestaankin kts ideoita joita löytyy. KIITOS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aika aikaansa kutakin. On kiva, että työstä jää hyvät muistot. Silloin tietää, että hyvät muistot ovat varmasti jääneet myös lapsosille. Minä ikävöin jo nyt verkkaisia aamuja ja hetkiä, jolloin lapsien onni oli silminnähden aistittavaa. Mutta toisaalta huokaisen helpotuksesta; kotimme on siistimpi kuin aikapäiviin ja omat lapseni saivat tahoillaan ihanat opettajat ja lastenhoitajat, jotka todellakin tarjoavat heille sydämestään parastaan. On aika kääntää uusi lehti...

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!