lauantai 31. elokuuta 2013

Höyryjunalla päiväksi Heinolaan



Tänään vietimme leppoisan päivän naapurikaupungissa. Matkasimme retkemme kilometrit Museojuna Ukko-Pekalla, joka liikennöi vielä huomenna Lahden ja Heinolan väliä kahdesti päivässä.




Ukko-Pekka on vuoden 1948 pikajunaveturi, joka meidänkin perheen oli pakko käydä katsastamassa. 

Uljas näky ja mukava rauhallinen puuskuttava  kulkuväline.






 Matka Heinolaan taittui maisemia katsellen ja eväitä nakerrellen.



Ensimmäinen visiittimme oli lasten toiveiden mukaan Heinolan Lintutalo.





Mukava paikka ja ilmainen, erityistä palvelua tänä päivänä : )!




Lintusten ihmettelyn jälkeen maistui ateria. Saimme erittäin maukasta ja kauniisti esille laitettua ruokaa Grilli-ravintola Maisterissa. Ah!




Heinolan keskustan puistot tarjosivat lapsille leikki- sekä juoksupaikkoja ja aikuisille silmänruokaa kauniiden istutusten ja siisteyden ansioista.









Jälkiruokakahvit nautimme ihastuttavassa miljöössä Cafe Kailaksessa.  Kailaksen pihapiirissä mykistyimme myös upeista hiekkataideteoksista, joissa teemana oli ollut klassiset lasten sadut.



Tämä "Vanha, rakas satu" -teos oli Venläisen Sergey Tselebtovskiy :n käsialaa. Aika hiljaiseksi veti. Miten joku voi olla näin taitava?!!!!




Virnuilimme myös suupieliä nostattavalle romutaiteelle, jota löytyi sieltä täältä Ukko-Pekan pysäkin ympäriltä. Romutaide oli ITE-taiteilija Vesa Väänäsen käsialaa.





Matkamuistoiksi pojat löysivät kirpparilta pelikortit ja legoja, joilla touhutessa kotimatka sujui sutjakasti. Tytär löysi samaiselta itsepalvelukirpparilta upean tuliaisen Mailegeilleen: Visakoivuisen flyygelin ja jakkaran. Ihan mieletön löytö. Ja hinta oli vain 2 €!!!! Toisen romu, on toisen onni -tuli taas tänään todistettua koko perheen voimin.



Mukava päivä! Suositten kaikille lähialuematkailua, sekin voi olla hyvin elämyksellistä, kuten meilläkin tänään. Ja yöksi pääsee omaan petiin, yes!

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Huopatakki


Olen taas siirrellyt dioja koneelle. Mielenkiintoista puuhaa, mutta aikaa viepää. Löysin diakätköistäni kolme kuvaa huopatakista jonka tein joskus opiskeluaikoina viime vuosituhannella. Vitsi mitä karvoja näissä kuvissa oli, skannatuista pikkukuvista karvoja ei näkynyt lainkaan. No, olkoot nyt täällä näin - vähän nostalgia fiilistä lisää...


Aika moderni takki vieläkin mielestäni. Huovutin takin huovan silkkisifongin päälle. Silkkisifonki tuli huovan päälle, jotta takki ei nyppyyntyisi käytössä. Huopalevy sifonkeineen oli aluksi valkoinen, kunnes värjäsin sen oranssiksi. Ompelin takin ja etsautin opiskelukaverillani painatukset takin pintaan.


Takki myytiin Kuopion Muotoiluakatemian myymälässä. Missähän se tänäpäivänä lienee? Mukava muisto syyspäivien keskelle. Näin syksyllä huovutus alkaa tekniikkana taas vetämään minua puoleensa. Mitähän alkaisi tekemään?

Yrittäjäksi ohjaava koulutukseni alkaa olla liiketoimintasuunnitelman palautusta vaille valmis. Jännää nähdä mitä yritysideastani koululla tuumaavat. Minä ainakin olen intoa täynnä : ).

lauantai 24. elokuuta 2013

Sarvet


Kuten tiedätte kauan haaveilemani "käsityöverstaani" tuli loppukesästä valmiiksi. Uudistin samalla myös työhuoneeni sisääntulon. Vanha rautapenkkimme, joka oli hylätty 7 vuotta sitten mökillemme, löysi uuden elämän työhuoneen terassilta. Samaan syssyyn mökiltä roudautui mukaan vanha perunalaatikko ja pesusoikko, pikkupöytä ja keltasävyinen muovimatto.


Aina kiva tuli, eikö? Sellainen syksyn tuloa enteilevä rustiikki tyyli. Kukista kiitos kuuluu meillä ravintolapäivänä vieraillelle ystäville. Kiitos! Ja siipalle iso kiitos seinän puupanelien maalauksesta! Olet oikea aarre : ).



Koska hirven sarvet ovat nykyään niin muotia että (ainakin sisustuslehtiä katsellen), kävin minäkin metsällä.






Saaliiksi sain vanhan pyörän satulan luurangon ja pari haarakasta oksaa.

 Ja siinä ne nyt komeilevat eko-sarvet työtilani sisääntulossa. Hirvi sai pitää omansa.


Tähän loppuun vielä muutama kuva vanhempieni kesämökiltä löytyvistä sarvikokoelmista. Kuka löytää kuvasta myös linnunpesän?


Mukavaa viikonloppua kaikille teille! Minä keskityn nyt liiketoimintasuunnitelman laadintaan. Ideoita pulppuaa ihan valtavasti, hyvä niin...



keskiviikko 21. elokuuta 2013

Blogi 2-vuotta



Paljon onnea vaan! Paljon onnea vaan! Paljon onnea kaksi-vuotias Neulanhaltija-blogi, paljon onnea vaan!

Monta postausta on postattu, monta käsityötä väkerretty ja monta onnenhetkeä koettu näiden kahden kahden vuoden aikana. Kiitos teille kaikille mukana kulkijoille! Tästä matka jatkuu eteenpäin kera uusien ideoiden. Mitä matkalla tulee vastaa, sitä ei tiedä kukaan, mutta jos teillä on toiveita blogini tulevien postausten suhteen, laittakaahan kommentteja kommenttikenttään. Otan toiveita ilolla vastaan!


Lukijamäärä on kasvanut huimasti blogin 1-vuotissynttäreistä ja kävijälaskurikin siirtyi kesällä 100 000 paremmalle puolelle. Hip hurraa! Tästä on hyvä jatkaa! Seuraavassa postauksessa pääsette kurkkaamaan tuunausprojektiani, jonka tuotos pääsi koristamaan ompeluhuoneeni julkisivua.

Mukavaa elokuun loppua teille kaikille ihanille lukijoilleni!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Ravintolapäivä


Järjestin tänään ensimmäistä kertaa ravintolapäivän hengessä sadonkorjuukahvilan puutarhaamme. Mahtava kokemus ja ihania asiakaskohtaamisia! Aurinko hymyili kanssani kilpaa. Kiitos kaikille teille kaikille, jotka ennätitte ja osuitte paikalle. Ja suunnattoman suuri erityiskiitos vanhemmilleni ja anopille hääräysavusta : )!



Ravintolapäivän aikana meille pistäytyneet ehtivät tutustua uudistuneeseen ompeluhuoneeseenikin. Samalla tuli siis hoidetua kaksi kärpästä yhdellä iskulla ; ). Ensikerralla kutsun teidätkin ihanaiset blogini lukijat mukaan kemuihin. Nyt asiakaskunta oli pakko pitää rajoissa, sillä yllätys, yllätys meillä hajosi perjantaina astianpesukoneen ovi lapsen rysähtäessä ajatuksissaan astianpesukoneen oven päälle, äh!





Ne, jotka paikalle osuivat saivat maistaa mm. savulohi- ja kanttarellipiiraita, kaurarieskaa minttuvoilla, Jyvä-kokos herkkupalleroita, mustikka- ja suklaa-vaniljamuffineita vadelmacremellä, karviaispiirakkaa minttukermalla, omppu - ja kurpitsamarmeladein täytettyjä pikkulepiä sekä mustikka-vadelmapiirakkaa. Palanpainikkeeksi oli kaffea, viisastenteetä, viimeisistä raperpereistä keitettyä raparperi-vanilja-mehua sekä herukkamehua ja karviaispiimää. Nam! Ja kotiin viemiseksi sai vielä ostaa tekemääni mustikka-appelsiinihilloa, jota tein kun kaikki poimimmme mustikat eivät mahtuneetkaan pakastimeen.




Mukavaa elokuunloppua teille kaikille! Suosittelen ravintolapäivää ihan jokaiselle seuranhaluiselle kotileipurille sekä herkuista ja leppoisasta tunnelmasta pitäville asiakkaille. Nähdään taas toukokuun lopun ravintolapäivillä!