keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kirjastoretkellä Seinäjoella


Meidän perhe pitää kirjoista. Luemme paljon ja kerromme tarinoita toisillemme. Olemme kaikki olleet lukutoukkia jo lapsuudesta asti ja kirjastot ovat olleet meille kautta vuosien todella mieluisia ajanviettopaikkoja. Lämpimimmät lapsuusmuistoni kaupungissa liittyvät kirjastoihin: satutunteihin ja nukketeattereihin, lainatuihin Rasmus Nalle -kirjoihin ja Pekka Töpöhäntiin. Ehkäpä juuri kirjastojen ansiosta minustakin tuli nukketeatterien käsikirjoittaja ja esittäjä.



























Käymme lasten kanssa usein myös retkillä "vieraissa" kirjastoissa. Syyslomalla valloitimme Seinäjoen kirjaston - tai se valloitti meidät. Voi, mikä ihana paikka! Kaikki ne kirjat, lautapelit, arkkitehtuuri ja leikkisyys saivat meidät viettämään kirjastolla koko päivän. Kirjastolla oli jopa oma musiikkihuone, jossa sai soittaa pianoa!






Ilmaista ja mielikuvistusta kutkuttavaa. Tämä on kulttuuria ja perheen yhteistä ajanvietettä parhaimmillaan!


Meillä Lahdessa suruksemme kaupungin päättäjät eivät tätä ymmärrä. Kolme kodikkaan ihanaa, lämminhenkistä ja mielikuvitukselle herkullista kirjastoa aijotaan lakkauttaa säästösyistä. Päättäjät eivät varmaan itse käy kirjastoissa, sillä miten muuten jollain edes voi juolahtaa mieleen asuinalueille tärkeiden lähikirjastojen lakkautus. 

Missä minun lapseni ja monet muut pienet ja isot koululaiset viettävät jatkossa iltapäiviään, tekevät ryhmätöitään, hakevat tietoa ja hengailevat ystäviensä kanssa? Miten lapset, autottomat ja huonojalkaiset keskustan ulkopuolella asuvat pääsevät omatoisesti kaukana sijaitsevaan pääkirjastoon? Mistä löytyy paikka istahtaa lehtien ja kirjojen ääreen? Kuinka monta minunkin työttömien päivieni surua ja mielipahaa ovat kirjastokäynnit huuhtoneet pois. Minä en selviä autottomana ilman lähikirjastoa vaikka välillä pääsenkin retkille "vieraisiin" kirjastoihinkin!

Tajutkaa nyt hyvät päättäjämme, että kirjasto ei ole kuluerä vaan sijoitus kansalaisten tulevaisuuteen!!! Kirjasto on monen innovaation kehto!!!! Ja monen elämän henkireikä!!!









Kiitos Seinäjoen kirjastolle inspiroivasta päivästä ja kaikille Lahden kaupungin kirjastoille siitä, että olette olemassa! Me tykätään teistä tiloina ja henkilökunnastanne ihan hirmuisesti!

Tässä  muutamia  linkkejä kirjastojen tärkeyden puolesta! Ja linkki adressiin, jonka voit käydä kirjoittamassa mm. minun lähikirjastoni säilyttämisen puolesta!


Näiden Seinäjoen kaupunginkirjaston lamppujen myötä toivotan tuiketta teidän jokaisen sysskaamokseen!

torstai 23. lokakuuta 2014

Unelmien kaupassa


Meillä Lahdessa on nyt koulujen syyslomaviikko. Iloksemme yksi lapsistamme pääsi täksi viikoksi isovanhempien tarjoamalle 10 v lahjamatkalle Espanjan aurinkoon. Me muut, sensijaan puhaltelemme kylmiä sormia ja varpaita täällä Suomen kamaralla. Mutta kylmyydestä viis, sillä viikko on tarjonnut paljon myös meille silmänruokaa ja kulttuuria oikein kunnolla. Laitan taian omaisista syysretkistämme tämän ja seuraavan postauksen.


Ensimmäinen retkikohde löytyi omasta kotikaupungista ihan vahingossa, kun lähdimme perheen kera syysretkelle Radiomäelle. Tallustessamme Mariankatua osui silmiini pieni putiikki, nimeltään Marjan kammari. Putiikki oli tuolloin kiinni, mutta herätti minulla suunnattoman kiinnostuksen näyteikkunassa temppuilevien käsinukkien ja marionettinukkien ansiosta. Nyt syyslomalla porhalsin sinne heti lasten kanssa ensimmäiseksi. ,Ja mikä putiikki se olikaan?! Oikea unelmien kauppani!




Oikea vanhanajan lelujen taivas...







Marjan kammarista löytyi niin suloisia peltileluja, herttaisia soittorasioita, logiikkaa ja kädentaitoja ruokkivia pelejä kuin puisia soittimia ja palapelejä. Mutta kaikkein ihastuttavinta oli mielestäni kammarin oman yrittäjän taidolla valmistamat uniikkit teatterinuket, joita oli jos jonkinmoisia!









I..h...a...n..i..a!!! Minun mielikuvitukseni laukkasi kuin pieni pupu pellolla ja lapset huokailivat. Nämä kaikki nuket on saatava eloon ja äkkiä. Olisin voinut ostaa näistä vaikka kaikki, jos vähäiset rahani vain olisivat riittäneet.










Nyt muistutankin teitä lahtelaiset tästä ihanasta pikkuputiikista, joka oli jäänyt minultakin aivan huomaamatta. Käykää ihmeessä katselemassa näitä taidokkaita uniikkeja, yksilöllisiä nukkeja!

Ja lukijat muistakin kaupungeista, näitä Marjan kammarin tuotteita voi myös tilata sähköpostilla suoraan kammarilta. Tämä mainoksieni ei ole maksettu, eikä tuettu millään tapaa, mutta haluan hyvää hyvyyttäni tehdä koko lukijakunnalle tiedoksi, että kylläpä meiltä täältä Lahdesta löytyy taidokas nukketeatterinukkien tekijä. Joulukin on pian tulossa ja tästä putiikista löytyy kyllä mitä mainioimpia erilaisia joululahjoja!


Itsekin ostin jo pienen joululahjan omalle tyttärelleni. Tässä tämä suloisuus odottaa paketointia. Eikö ole söpö?


Rentouttavaa syyslomaa ja syksyä teille kaikille!


maanantai 20. lokakuuta 2014

E-tekstiilejä


Minun työni ja intohimoni hyppivät tyylistä toiseen, kuten pitkäaikaiset blogini lukijatkin ovat varmaan huomanneet. Ehkä juuri tuo on tämän blogini rikkaus, sillä minun elämäni rikkaus se ainakin on. Nyt uusin kokeilualueeni ovat tallukoiden ohella E-tekstiilit. Häh? Ihmettelee varmaan nyt moni. No, minäpä kerron lisää....




Tänä syksynä olen saanut toimia parin kuukauden ajan teknisten töiden opettajana. Työssäni ja uutta OPSia kunnellessani olen sisäistänyt sen, että tulevaisuuden koulussa käsitöiden opettajien olisi hyvä ymmärtää molemmat suuntaukset (tekstiili- ja tekninentyö) mahdollisimman hyvin. Tällöin jo kauan kaipaamani oppiaineiden integraatio sujuisi saumattomammin.  

Koska puuntyöstö, maalaaminen ja huonekaluverhoilu olivat jo minulle jotenkin tuttua, päätin tarttua härkää sarvista ja haastaa itseni myös elektroniikan kanssa. Kuin tilauksesta Lahden tekstiiliopettajat järjestivätkin viime viikolla iltamat, joissa tutkittiin E-tekstiilejä. Sinne oli siis minunkin päästävä!





E-tekstiilissä on kyse tuotteista, joissa on yhdistetty elektroniikkaa ja tekstiilimateriaaleja. Pelkistetyimmillään E-tekstiili voi olla esim kangaskoru, johon on integroitu valaiseva komponentti. Yksinkertaisimmillaan E-tekstiilin valmistukseen tarvitaan siis tekstiilimateriaalia, sähköä johtavaa ompelulankaa, kytkin, ledejä ja paristo. Tulevaisuuden E-tekstiileissä kyse voi olla tietoteknisesti ohjautuvista älytekstiileistä ja puettavasta teknologiasta. Huimaa!


Tässä minun työstämäni yksinkertainen E-tekstiilin virtapiiri. Virtapiiriin kuului "Keskusyksikkö" eli pariston paikka + ja - puolin, josta sähköä johtava lanka kulkee on/off katkaisijaan. Katkaisijasta sähköäjohtavalanka jatkoi ledien + puolelle ja vastaavasti - puolelta takaisin "keskusyksikköön".




Nurjalta puolelta näkyy hienosti solmukohdat, eli kohdat joissa sähköäjohtavalanka pitää virtapiirissä katkaista. Ja tsadaa pikku E-perhonen on valmis. (Joudutte nyt vähän jumppaamaan niskoja, koska kuva on vaakakuvan asemesta pystyssä)





Tein myös led-kukka kokeilun, johon käytin perusledejä, joiden + ja - johteet käänsin pihdeillä rullalle.



Kukassa käytin virtajakajana yhtä kappaletta, jossa oli + ja - puolien lisäksi myös on/off virtakatkaisija. Taas sähköä johtava lanka ommeltiin käsin harsinpistoin huopaan. Lankaa voi muuten myös ommella ompelukoneella alalankana ihana tavallisen rullalangan parina!


Tälläiset pienet näytteet sain inspiraatioiden ohella illasta kotiin tuomiseksi. Ostin myös muutamia valaisevan konponentin osia ja ledeineen, jotta voin jonain iltana askarrella näitä myös omien lapsosteni kanssa.

Elektroniikka antaa valtavat mahdollisuudet monenlaisille sovellutuksille ja yhdistettynä tekstiilitöihin mahdollisuuksia tulee aina vain lisää. Kunhan aina vain muistamme, että E-tekstiilileilläkin pitää olla jokin oikea funktio, ettei elektroniikkaa haaskaa ihan turhantakia ongelmajätevuortamme kasvattamaan.

Illan meille opettajille tarjosi STEP Systems, Solutions for Technology Education Askonkadulla Lahdessa. Heiltä voi myös tilata komponentteja omiin E-tekstiilikokeiluihin. Ohessa linkki heidän verkkosivuilleen. Kiitos Eija-opelle inspiraatioista!

Ja hei, täältä pääsette katsomaan minun uusinta tekstiiliäni, joka palasi juuri näyttelystä Ranskan St.Marie-Aux-Minesista.


torstai 16. lokakuuta 2014

Tallukoita tekemässä osa 2.


Syysmetsä-pöytänukketeatterikiertueeni ja tallukka-projektini ovat edenneet mukavasti. Nukketeatteria olen esittänyt jo useammalle lapsiryhmälle ja pikkuhiljaa myös kalenteriini kirjautuu uusia tilauksia. Kiitos! 

Tallukatkin pysyvät jo koossa ja niitä voi jo sovitellakin, jipii! Tässä postauksessa vähän työvaiheita tallukoiden etenemisestä. Parin viikon päästä ne sitten pohjustetaan, hip hurraa!!!!





Ensin huovasta ja muista vahvoista kankaista leikatut tallukkakappaleet tuettiin kriittisistä kohdista (kanta, kärki ja sirkkareijät) liimaharson ja tanakan puuvillakankaan avulla kuvien osoittamalla tavalla. Päällispuolella pelkällä liimaharsolla, nurjalle puolelle myös ompelein.


Sen jälkeen kappaleet asetettiin oikeat puolet vastakkain ja ommeltiin ompelukoneella etu- ja yläreunoistaa kiinni toisiinsa.



Kas näin.




Sitten tallukkaat tikattiin. Minä tikkasin toisiin tuollaisia oksantapaisia applikaatioita, toisiin applikoin ruusuja. Tikkauksen ei tarvise olla applikaatiota tai edes koristeellista, ihan perussuoraommelraidoituskin käy oikein hyvin! Minä vain nyt vähän hullaannuin...


Applikaatiokuviot kiinnitin myös liimaliinalla ja sitten ompelin ne suorallaompeleella koneparsintatekniikkaa käyttäen useampaan kertaan reunoiltaan kiinni kankaaseen. Myös tallukoiden sisäpohjat tikkasin huolella. Sisäpohjassa käytin tiukkaa huopalevyä, jonka päällystin tukevalla puuvillakankaalla.


Ompelin myös sekä punaisiin että keltaisiin tallukkaisiin tukiompeleet vahvalla tikkauslangalla niin kantaan kuin kärkeenkin.




Tässä pari työvaihekuvaa.







Kun tallukat oli tikattu ja kengän läppä ommeltu oli sirkkojen laiton aika. Yritin ensin itse kiinnittää niitä koetilkulle vasaralla, mutta vasaran isku rikkoi aina huovan. Joten vein tallukat suutarille. 8 x 4 sirkkarenkaan kiinnitys koneellisesti suutarilla maksoi 25 €. Mutta olipa ne kyllä sitten hyvät!










Sirkojen jälkeen oli kengänkärjen ompelun aika. Ompelin kärjen käsin kaksinkertaisella tikkauslangalla piilopistoin sekä päällisen, että vuorin puolelta. 


 Sitten oli jo pakko sovittaa tallukkaita jalkaan. Vähänkö ihanat!





 Vaikka pohjaa ei vielä ollutkaan....


Seuraavaksi oli sisäpohjan kiinnitys. 


Sisäpohja kiinnitettiin ensin lestiin tukevasti kiinni ohuilla listanauloilla. Sen jälkeen lesti asennettiin tiukasti kengän sisälle ja napputeltiin vielä muutamalla naulalla kyljistäänkin kiinni tallukkaaseen.



Sisäpohja ommeltiin tukevalla tikkauslangalla kiinni tallukkaaseen piilopistoin kaarevalla neulalla.




Ja lopuksi tallukkaan pohjan saumanvarat ommeltiin kiinni käsin tallukkaan sisäpohjaan.



Se alue, jolle saumanvarat eivät riittäneet täytettiin yhtävahvoin kangas- tai huopatilkuin kuin saumanvarat olivat, jotta pohja tuntuisi tasaiselta.

Punaisten tallukkaiden onpelut jäivät syyslomapuhteiksi ensi viikolle. Ja näissä keltaisissakaan ei näköjään ihan etusauma mennyt keskelle, mutta ainakin jalassa ne tuntivat jo nyt ihastuttavilta! Ja jos jaksan olla reipas tuon pohjanhan voi noista keltaisistakin vielä purkaa ja kääntää sauman ihan keskelle.

Tämän työvaiheen jälkeen edessä onkin sitten raskain osuus eli pohjanompelu. Siinä saakin käyttää sitten naskalia, kahta vahvaa neulaa ja käsivoimaa. Saas nähdä koska oikutteleva ranteeni antaa pohjan ompeluun mahdollisuuden.


Ja jossain vaiheessa pitäisi vissiin haravoidakin...

Mukavaa syksyä teille kaikille! Ja jos kiinnostaa, niin syysmetsä-nukketeatteriesityksiini löytyy vielä paljon vapaita aikoja!