torstai 23. heinäkuuta 2015

Keijupuutarhasta piazzaan osa 2.































Puutarhan mylläysprojektimme jatkuu. Olimme tässä välillä viikon päivät mökillä ja jälleen kerran onnistuneesti tietotulvalakossa. Tälläkertaa nimittäin jäi läppärin laturi johtoineen kotiin (ihana vapaus!), joten päivitykset tänne blogiinkin sai muun netissä roikkumisen ohella unohtaa. Mutta nyt sitä taas ollaan sivistyksen ja maanmuokkauksen äärellä :).































Tässä näette  kuvakertomusta pihamme mylläyksestä ennen mökkiviikkoa. Tänään mylläys taasen jatkuu, kunhan ensin saan purettua matkalaukut, pestyä läjäpäin pyykkiä ja täytettyä typötyhjän jääkaappimme ruoalla. Ensi viikolla pitäsi tulla terassinrakentajat hommiin. Silloin minäkin ehtinen kenties käydä vähän ompelemassakin työn alla olevaa uusinta tilkkutäkkiämme (jos maltan!). Ja eiköhän sitten jo pääse marjametsäänkin korien kera, jippii!!!! Olen jo ihan hermona, kun metsämarjat viivyttelevät tänävuonna kypsymistään.




Pihamme on saanut satoja lapion iskuja, kun olen kaivanut epämääräistä rikkaruohonurmeamme terassinpohjan ja tiililaattojen alta pois. Suloinen kummityttömmekin sai nauttia multa- ja hiekka myörinnästä täysin rinnoin :).







Vanhat harmaat ja ankeat pihalaatat saavat väistyä paraatipaikoilta terassin alle.





Tämänkokoista puuterassia olemme nyt teettämässä. Nuorimmaisemme keksi heti pohjalaattojen asettelun jälkeen laattaleikin. Milloin laatoilla pelattiin shakkia, milloin jotain hyppyleikkejä. Ihanan kekselijäitä nuo lapse:. "Ilo otetaan irti ihan kaikesta!"


Kun tulevan terassin alle, laattoja ja maanpeitekangasta tukemaan, laitettiin läjäpäin hiekkaa, oli Wilikin innoissaan. Yritin ottaa kuvia sen vauhdikkaista möyrimisistä hiekassa, mutta eihän siitä mitään tullut kun poika on niin nopea.

Myös pihan muut harmaat polkulaatat saivat poistua ja tilalle asensin appiukon käsintekemiä punasavitiiliä.








Samalla tohinalla tein keijupuutarhan viereen  oman pienen piazzan appiukon tiilistä.






































Piazzani kaipasi vielä maanpeitekasveja, kukkia ja tuoksua, joten käväisin Prisman ja HongKongin puutarhaosastoilla alennusostoksilla.



























Verkko on Wiliä varten. Ei mikään upea sisustuselementti, mutta toimii tarkoituksessaan hyvin. Eli suojelee Wiliä vapaana liikkuvilta koirilta, kissoilta ja joskus pihapiiriimme eksyneiltä metsäneläimiltä.

Uhkarohkeana kokeilen josko japanin lehtikuusikin viihtyisi piazzassani. Se on niin kaunis puu.




Istutin piazzaani mm. villiorvokkeja, rentoakankaalia, tähtikelloa, kaukasianmaksaruohoa, turkestanianmaksaruohoa ja laventelia sekä muutaman mökiltä tuodun sulkasaniaisen. 




Wili oli puutarhatöissä koko ajan mukanani. <3 . Me olemme ihan lyömätön pari, aina yhdessä <3 .


Tälläistä tälläerää. Toivottavasti nyt ehdin bloggailemaan vähän useammin, sillä tarinoita ja kuvia on taas kesällä jäänyt reppuuni eräskin teille jaettavaksi.

 Nautinnollista kesää teille kaikille!

5 kommenttia:

  1. Aivan ihana tuo Wili! Tuossa onkin projektia kerrakseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wili on kyllä niin rakas ja ihastuttava lemmikki! Onneksi puutarhaprojektimme rahat ovat minimissä, joten joudun treenaamaan aivosolujani oikein kunnolla, että saisimme tästä kaikesta mahdollisimman "täydellisen". Viikonloppuna löysin juuri sukumme hylätyltä mökiltä ihastuttavan ruostuneen savupiipun palasen, josta sai uuden kivan ruukun keijupuutarhaan. Terassilaudat haimme kyllä ihan puutavaraliikkeestä ;)

      Poista
  2. Iso ihan terassi tulossa ja kauniita nuo tiilet, mukavia kesäpäiviä sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiilet hurmasivat minutkin käsityöläisenä täysin. Ne ovat niin unniikkeja ja silmäähivelevän kauniita. Kuka nykyään jaksaa työstää itse tiiliä? Onnekseni 50-vuotta sitten appi-ukkoni jaksoi. Terassista tulee tosiaan melkoisen iso ja kaarevan linjakas. Kalusteihin ei tänä kesänä taida enää rahat riittää, vaikka niitä saakin nyt alennuksesta kivaan hintaan. Kaikki "unelmien terassi" kalusteeni ovat vain jo loppuneet niistä kaupoista , joissa niitä keväällä kuolasin. Mutta onneksi vielä on kesiä jäljellä ja toivottavasti rahaakin on taas jäänyt säästöön ensi kesään mennessä.

      Poista
  3. Kyllä tulee ihana, kuten jo livenäkin totesin. Ja kaikki nuo sinun materiaalisi ja elementtisi paranevat vain vuosien myötä.
    Ja ei kyllä ihan joka puutarhurilla ole pupua apurina. :)

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!