lauantai 5. syyskuuta 2015

Raakasuklaata


Tässä postauksessa esittelen teille viimeisimmän löytöni, raakasuklaan. Oletko sinä jo maistanut tätä superterveellistä ja -ravinteikasta ihmettä? 

Raakasuklaa -tee-se-itse -pakkaus löytyi Lahden HongKong tavaratalosta -70% alesta samalla kun pyöräilin sinne askartelulakkaostoksille (jota siellä ei sitten ollutkaan). Tätä ihmettähän oli siis ihan välttmätön pakko kokeilla.

(Kuvassa esiintyvä kaikkein rakkain neuletakkini on muuten yli 40 -vuotta vanha eli vanhempi kuin minä itse! Ja yhä ihan täydellinen!!! Sain sen mummoltani 20 vuotta sitten. Hän oli saanut sen toiset 20 vuotta sitten ystävältään. Missä ihmeessä ovat nykyään tälläiset neulelangat, joista tehtyjä laatuneuleita voi käyttää vielä vuonna 2055?!)




Raakasuklaaseen ihastuin ensimmäisen kerran Lahden vegaanissa lounaskahvila Villikossa. Nyt tämän terveysherkun aineet olivat omissa käsissäni Cocovin tee-se-itse-pakkauksena. Jihuu!




Pakkaus sisälsi kaikki raakasuklaan valmistukseen tarvittavat asiat, paitsi veden, sekoitusastian ja kattilan. Olo oli kuin oikealla kemistillä.





Suklaavärkkien mukana oli Goji-marjoja, mutta jätin ne suklaasta pois, koska lapsien mielestä ne maistuivat karmeilta. (Minä tungin ne aamupuurooni, ja hyvin upposi.)






Sen sijaan hain Prismasta tuoreita loppukesän mansikoita ja lapset silppusivat niitä suklaan joukkoon. Ohje suklaanvalmistukseen oli niin helppo, että lapsetkin osaavat työskennellä sen avulla.




Neitsytkookosöljy sulatettiin lämpimässä (alle 45C) vedessä. Sulaneeseen öljyyn lisättiin agavesiirappi ja pussiin pakatut voit, jauheet ja suola.




Lurps...


Suklaasula kaadettiin muotteihin mansikoiden päälle ja valmis raakasuklaakonvehti laitettiin pakasteeseen kylmenemään. Ja voih, kuinka hyvää siitä tuli. Hinta suklaalle on melkoisen suuri, mutta alennushinnalla suklaanhinta oli asiallinen n. 40c/ pala. Ja yksi pala riittä kahvihetkellä tyydyttämään hyvin makean nälän. Muut sokerikarkit jäivät kokonaan koskemattomiksi, jes!


Samalla kuin äiti ja kaksi lasta työsti suklaata, teki yksi välipalavoileivät. Niistä tuli ihan vahingossa enkelin mallisia. Kylläpä tuli siunattu olo. Herkkuleipä ja jälkkäriksi pala taivaallista suklaata. Mitäpä sitä muuta voi sadepäivään ihminen toivoa <3

Täydellä vatsalla on hyvä oikasta pitkäkseen ja katsoa perheen kera lauantaileffa. Meillä se on tänä lauantaina kirjastosta lainattu "Kerro, kerro kuvastin", moderni näkemys Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä.






10 kommenttia:

  1. kyllkà nàille sivuille palaa uudestaan, vanhemmistakin teksteistà lòytyy kivaa luettavaa,
    tànààn kàvin làpi "juttuja", elàmàsi on ollut ja on monipuolista. terveisin Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että olet viihtynyt sivuillani. Elämäni on tosiaan ollut antoisaa ja monipuolista, sillä sitä on johdattanut elämän ja käsityökulttuurin nälkä. Tervetuloa toistekin, Irmeli!

      Poista
  2. Varmasti herkkua !!! Touhunne kuulostaa ihanalta. T. Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nam, niin oli herkkua. Tietää taas mitä joulupöytään tässä talossa lasten kanssa tehdään.

      Poista
  3. Ihqu tuo teidän pupu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Niin rakas. Niin ihastuttava. Niin suloinen. Niin hassu. Niin lutunen. Niin kiltti. Niin älykäs. Mahtava karvainen pikkuinen ystävämme.

      Poista
  4. Toi suklaa näyttää niin hyvältä!! T.Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, jep. Jouluna tätä varmasti tulee illan herkkupöytään monissa eri mauissa.

      Poista
  5. Nam!
    Ja tuo villatakki on ihana, ei tosiaan varmasti nykytekstiilit kestä samaa aikaa. Esim. vanhat lakanat ovat mahtavaa kangasta.
    Ja ei kaikki ois huomannut tuota lämpimän leivän enkeliä, siihen tarvitaan avarat silmät, jotka näkee kauneutta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä villatakki on huippuvaate. Se on samanaikaisesti todella lämmin, mutta hengittävä. Se on kotoinen, mutta silti myös katu-uskottava. Siinä on myös kaunis pieni palmikkokuvio, joka ei kyllä kuvassa erotu.

      Käytän itse lasten sängyissä vain valkoisia vanhoja pitsireunus lakanoita. Puuvilla niissä on aivan muuta kuin nykylakanoissa. Näitä ylellisyystekstiilejä olen keräillyt kirppareilta muutamalla eurolla: MIksi ne ovat sine päätyneet on minulle ihmetyksen aihe.

      Ja kiitos tuosta enkelikommentista. Kyky nähdä kauneutta ja ihmeitä arjessa on tosiaan lahja.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!