perjantai 30. lokakuuta 2015

Momo -kotimme


Meidän perhe on taas tolpillaan. Jippiaijee!!!!! Nyt on tälle talvelle sairastettu puolessatoista viikossa jo kaikki taudit, joten eiköhän loppuvuosi mene vihellessä. Me olemme todella harvoin kipeänä, mutta nyt kyllä täysin voimat vienyt flunssa, äänettömyys, silmätulehdus ja suutulehdus selätti 1-0 koko perheen. 

Kun ei tässä elämässä oikein muuten osaa pysähtyä, on sairastuminen visiin ainut keino tajuta, että nyt STOP ja SEIS. Rauhoitu, hyvä ihminen ja lue, kääriydy kullan kainaloon ja sytytä kynttilät. Nauti saavutuksistasi. Nauti kodistasi. Elät vain kerran. 


























Ja tiedättekö, minä lepäsin. Ja luin.... En kuitenkaan koulukirjojani (vaikka olisi pitänyt) vaan antauduin aiempien opintojeni herättämälle intohimoilleni - muotoilulle ja arkkitehtuurille ja sisustamiselle. Luin Momo-kodeista sekä 50-, 60-  ja 70-luvun suomalaisen muotoiluosaamisen helmistä. Ja nyt, yhdeksän vuoden asumisen jälkeen tämä kotimme tuntui ensimmäistä kertaa mielestäni ihanalta. Tarkoitan siis tätä rakennusta, jossa asumme ja kaikkia niitä tavaroita ja huonekaluja, joita tänne olemme haalineet. Jotenkin kaikki näytti juuri oikealta, toimivalta ja minun silmiini kauniilta. Meidän Oma Momo-kotimme!



Käsityöntekemisen ohella klassinen, toimiva ja kekselijäs muotoilu saa sydämeni väpättämään onnesta. Näistä asioista olen kirjoittanut todella vähän tässä blogissani, sillä koen, että muotoilijana minä olen enemmän toisten suunnitteleman toimivan ja kauniin muotoilun ihailija, kuin itse muotoilun tuottaja. Maailma on täynnä upeita tasokkaita muotoilublogeja, joten päädyin pitämään täällä Neulanhaltija-blogissa "vain" tälläistä käsityöharrastajia tukevaa sisältöä. Mutta nyt on tiedossa pläjäys jotain ihan muuta.





Tiedättekö te mitä Momo-koti tarkoittaa?



Momo-koti voi olla kerros-, rivi- tai omakotitalo, joka on rakennettu sotiemme jälkeen 1950, 1960 tai 1970 -luvulla. Momo-kodit ovat tavallisia taloja, niitä joita löytyy melkein joka lähiöstä, kaupunkien keskustoista ja maaseudultakin. Momo tulee sanoista "Modest & Modern" eli Vaatimaton ja Moderni. Siis aivan kuin meidän perheen vuonna 1971 rakennettu täystiilinen laatikonmallinen vaatimaton, mutta selkeälinjainen avara, yksikerroksinen, pulpettikattoinen kotimme. Jo kiinostuit lukemaan lisää klikkaa: http://momokoti.fi/
























Seuraavissa postauksissa pääsette kurkkaamaan meille. Meidän Momoomme. Meidän tavalliseen lapsiperheen kotiimme. Kotiin, joka toimii ja tuntuu hyvältä. Kotiin, joka on myös TERVE.



1970-luvulla Suomessa oli valtava rakennusbuumi. Meidänkin kotimme rakennettiin kasvavan kaupunkiväestön tarpeeseen Lahden Mukkulaan. Mukkulan pelloille nousi Momo-rivitaloja, -kerrostaloja ja näitä tiililaatikko-omakotitaloja. Lähiöstämme oli tarkoitus tulla vehreän puutarhamainen, ilmava ja vaatimattomasti moderni. Ja tätä se onkin tänäpäivänä.



























Kuvassa Doctor Designin Illu -valaisin, jossa kuvana kotitalomme / kotiseutumme rakennusvuonnaan. Löysin tämän upean kuvan lamppuumme muuttettuamme tänne Mukkula-seuran mapeista.





























1970-luvun alun taloissa oli vielä ennen energiakriisiä suuret ikkunat. Näin meilläkin. Olohuoneen ikkunat täyttävät koko pitkän seinän. Kun nyt tänä syksynä vaidoimme alkuperäset ikkunat uusiin, saimme maksaa aikasumman, sillä kodissamme on todella monta suurta ikkunaa. Mutta voi, mikä valo niistä kotiimme saadaankaan. Ja nyt toivottavasti myös lämpö!


























Kun muutimme tähän kotiimme, minä itkin. Itkin ikävääni Ouluun, jonne jäi kädentaidoista, taiteesta ja muotoilusta kiinnostuneita ystäviä ja upeat työpaikkani Oulun ja Kempeleen Kansalaisopistoissa. Mutta erityisesti itkin kotini rumuutta. Miksi rahamme ei riittäneet kauniimpaan? Miksi meillä ei ole erkkereitä, lasikuistia, mansardikattoa? Miten voin ikinä tulla onnelliseksi ja ylpeäksi kodistani? Miten ikinä kehtaan edes kutsua ketään kylään? Kukaan ei takuulla huokaile, "Oih, ihana!"  " Voi, kuinka herttainen!" "Upea tunnelma teillä!" Sniif... Pitääkö minun nyt sisustaa koko koti valkoisella ilmeettömällä ja kylmällä Muuramella, koska se on muotokieletään yhtälaatikkomainen kuin talomme?


























Meni yhdeksän vuotta. Yhdeksän pitkää vuotta, kunnes haaveeni ja käsitykseni meidän perheelle sopivasta kodista oli muuttunut. Kuulin tarinoita homeisista rintamamiestaloista, vuotavista mansardikatoista, järkyttävistä asuntolainoista, pikkuruisista huoneista ja ahtaista uusista asunalueista, joissa upeat uudenhohtoiset puutalot seisovat kylkikyljessä. Maalaisromantiikkaan ei enää kiehtonutkaan minua. Pitsiverhot ja ristipistoliinat eivät enää tuntuneetkaan omalta jutultani. Olen rakastunut aivan uudenlaiseen taloon, jonne aivan hyvin sopivat Muuramen kiiltovalkoisten kalusteiden sijasta meidän omat perityt puiset kalusteet ja ompelemani tilkkutäkit. Olen rakatunut Momoon!

(Tuon ruskean sermin taakse kätkeytyy nykyinen työhuoneemme, joka on rajattu tuunaamani Iskun työpistesermiin ja pianoon, jotta suloinen Wili-pupumme ei pääsisi pureskelemaan johtoja ja työpisteen kaoottinen paperimäärä pysyy silmiltä piilossa.)



Ja se Momo-talo on jo minun oma kotini. Koti ja talo, jota lapsemme ovat koko lapsuutensa palvoneet ja ihailleet, vaikka minä olen marissut, että "eihän tämä ole mitään, odottakaas vain kun näette sen ja sen kodin, ne vasta ovat ihania ja upeita". Mutta tämä, juuri tämä talo-rumilus on lapsilleni tärkeä. Täällä asuu äiti, isä, pupu, sisko ja veljet. Tämä on heille se ainoa oikea lapsuuden koti.




Nyt minäkin sen ymmärrän. Ymmärrän viimein, minä senkin pölkkypää. Tämähän on hyvä talo. Täällä on tilaa. Täällä on avaruutta. Talomme pohjaratkaisu on joustava. Ja hassua, mutta totta, myös ne kaikki huonekalut, joita meille ovat ajautuneet ja joita olen kotiimme vuosien saatossa hankkinut sopivat tänne kuin nenä päähän. Mitä ihmettä minä olen marissut?




























Talomme on rakentanut aikoinaan rakennusmestari itselleen kodiksi. Työhuoneeni itselleen työtilaksi. Sama rakennusmies on rakennuttanut myös nuo kerrostalot, joita näkyi Illu-lampun vanhassa valokuvassa. Talo on rakennettu laadukkaista materiaalista ja vasta nyt yli 40-vuoden jälkeen olemme kokeneet tarvetta uusia joitain kiintokalusteita, ovia ja ikkunoita sekä katon ja räystäät.  Arvanette varmaan, että rahaa on kunnostuksessa palanut ja kunnolla, mutta nyt kaikki on kuin uutta. Käyttövesiputkiremontin olivat tehneet jo edelliset asukkaat.
.
Ja teimmehän me sen ihanan terassinkin, jota olen täällä esitellyt loppukesästä. Nämä ihanat kuvan 1970-luvun keltaiset pullonpohjalasit jouduimme vaihtamaan pois uusien lämpimin ikkunoiden alta, mutta säästin ne varastoon. Ehkä näistä keksin vielä jotain.




























Mutta nyt Tervetuloa kotiimme kylään! Koska meillä ei jostain syystä juurikaan käy vieraita (kaikilla tuttavillamme taitaa olla ruuhkavuodet menossa), niin tehdäänpä sitten virtuaalivierailuja : ). Tervetuloa Momoon! Pistänpä siis virtuaalikahvit tippumaan, vai maistuuko mieluummin lämmin glögi, haudutettu tee vai lasillinen puna- tai valkoviiniä raakasuklaan kera?































Takit voitte ripustaa katosta roikkuviin Oka-naulakoihin ja kengät kenkätelineelle pitkulaiseen eteiseemme. Pikkuruiseen tuulikaappimme vieraiden ulkovaattet eivät mahdu. Laukut voitte ripustaa huoneidemme ovenkahvoihin. Innon Oka-naulakot olen ostanut sisustusliike Rondosta, neliölampun Kodin Terrasta. Kenkäteline on isäni tekemä, pikkujakkara on kirpputorilta ja Littlephant-laukku Tukholman BlaGungan - sisustusliikkestä.









Eteisen kattoa valaisee kolme alkuperäistä neliön mallista upotettua lamppua. Oman perheen ulkovaatteet mahtuvat hyvin tilanjakajinakin toimiviin Ikean vaatekaappeihin, joihin ProPuun puuseppä teki puusta mittatilauksena tyylikkään taustan.














Kaapistojen päässä on kälyni alakoulussa tekemä ihastuttava pieni lokerikko, jossa pidämme vaihtuvaa näyttelyä. Ajan eteisessä voi tarkistaa kirpputorilta ostetusta  Vedette -posliinikellosta.




























Kotimme ainut tulisija on vuolukivitakka, joka talomme aijempi asukas on 1990-luvulla hankkinut. Vuolukivitakka ei olisi ollut oma valintani, mutta näillä mennään. Kiva se kuitenkin on, että talossa on tulisija, jossa polttaa oman metsän klapeja. Meillä takka lämpenee useasti viikossa.





























Keittiön teetimme kokonaan uusiksi aika pian muuttomme jälkeen. Vain vanhan suuren kylmiön säästimme. Se toimii nyt siivouskaappina ja kaikkien tyhjien maito-, lasi- ja peltipurkkien sekä Wilin ruoan säilytyspaikkana. Joulun ja muiden suurten talvijuhlien aikaan se toimii myös kylmiönä.

Olisin halunnut keittiöön puusepän tekemät vaaleat puuovet, mutta jotenkin päädyimme kuitenkin muotivirtausten mukaan valkoisiin ja harmaisiin kiiltokalusteisiin. (Se Muurame- pakkomielle varmaan sekoitti ajatukseni.) Nyt asia hieman harmittaa, mutta koska keittiöremontti oli hurjan kallis, emme takuulla uusi kaapistoja vuosikausiin.  Mutta tuohan valkoinen väri onneksi keittiöömme runsaasti valoa.

Kaappeja halusin paljon, vaikka sisustuslehdet toitottavat kaapittomia keittiöitä. Minä rakastan astioita ja astiastoja ja vanhoja suomalaisia värillisiä maljakoita ja kynttilänjalkoja. Kaappeja on kaikilla neljällä seinällä. Ruokapöytää keittiössä ei ole. Syömme erillisessä ruokailutilassa olohuoneessa (sillä pöydällä, jolla myös ompelen, jos ompelen täällä kodin puolella enkä erillisessä työhuoneessani.) Kaakelien asemesta laitoimme keittiön seinille helppohoitoiset lasilevyt. Keittiökoneet ja altaat ostimme Smegiltä.


























Yksi heikkouksistani ovat valaisimet. Näissä kuvissakin vilahtelee hankintojani. Osa on ostettu vartavasten tähän kotiin. Osa, kuten nuo tämän postauksen ylimmän kuvan Wirkkalat ovat kulkeneet meillä kaikissa kodeissamme.  Haaveeni on vielä jonain päivänä saada kotiimme myös Artekin jalkalamppu, joka sopisi sohvamme viereen täydellisesti. Kyseisten lamppujen hinnat ovat vain niin huimia, että voipi olla, että tämän haaveen kanssa kuluu vielä muutama vuosikymmen. näitä kun ei paljon kirpputoreilla näe.


































WC:t teetimme myös uusiksi. Niistä molemmista puuttui lattialämmitys ja toisessa oli vieläpä istuma-amme. Niissä oli kyllä upeat mustat kuuskulmiokaakelit ja hienot keltaiset seinät (aivan kuten tuossa Momo-kirjan kuvassa vasemmalla alhaalla), mutta sori, lämpö ja toimivuus voittivat retroilun. Toiseen vessaan saimme ammeen paikalle pyykkikoneen ja kunnon kaapiston.












Kylpyhuoneen olivat uusineet meitä edelliset asukkaat, joten sinne ei meidän tarvinnut kuin vaihtaa lasiovet alkuperäisten puuovien tilalle. Pukuhuoneessa maalasimme ruskean puupanelikaton valkoiseksi ja vaihdoimme ulkooven lasioveksi. Ovesta pääsee terassillemme ja sinne ihanaan keijupuutarhaamme.




Saunaan emme ole tehneet pullonpohjaikkunan vaihdon lisäksi mitään muuta. Tässä kuva alkuperäisestä ja yhä toimivasta Upo-kiukaastamme. Se on ihana ja siitä tulee upeat löylyt!







Saunan jälkeen on mukava loikata sohvalle katsomaan telkkaria, pelaamaan lautapelejä (tai pleikkaa) ja lukemaan kirjoja.




Tai sitten voi vaikka kellahtaa sängylle ja miettiä kuinka kaunista elämä onkaan. Ja kuinka upeaa muotoiluosaamista meillä Suomessa on.



Kiitos vierailustasi! Olisi ollut mukavaa vaihtaa ajatuksiakin. Mutta laita nyt ainakin vieraskirjamerkintä tuonne kommenttipalstalle, niin tiedän ketä sain virtuaalisesti kestitä ja kenen kanssa sain viettää aikaa edes pienen hetken näin koneen ruudun kautta.



Lastenhuoneisiin pääsette kyläilemään joskus toisella kertaa. Nyt molemmissa on niin valtavan luovat leikit meneillään, ettei sinne mahdu edes jalalla astumaan :).

Rauhaisaa Pyhäinpäivää teille kaikille!

28 kommenttia:

  1. Minulla on ollut ilo käydä teillä ihan oikeastikin kylässä. <3
    Olen aina tykännyt kodistanne. Se on aivan teidän näköisenne, täynnä mielenkiintoisia tavaroita, taidetta, kauniita käsitöitä, suomalaista muotoilua ja kirjoja. Kaikki todella kauniisti ja kekseliäästi yhdistettynä.
    Itse sitä on usein "kotisokea", näkee vaan sotkut ja puutteet. Minä olen aina ihaillut kotianne. Parasta siellä on lämmin tunnelma, puheenpulputus, nauru ja suussasulavat herkut! Olen joka kerta ollut tosi inspiroitunut palatessani kotiin. Itse asun romanttisessa mansardikattoisessa talossa, se on ihan meidän näköisemme. Mutta sinut ja kauniit tavarasi näen kyllä sopivan paremmin muotoilultaan tyylikkääsempään taloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet Tervetullut pulpattamaan ja energisoitumaan useamminkin, ihana Riina. Sulla on vielä valmis terassikin näkemättä. Voitais ennen joulua pistää vaikka joku maailmanparannusilta tai -päivä pystyyn.

      Poista
  2. Ihana postaus, kiitos emännälle, kun sain piipahtaa teillä! Olen käynyt ihan oikeastikin ja kun ensimmäisen kerran tulin teille, minulta pääsi kyllä wau! Onhan teillä aivan ihana, oman aikansa parhaimmistoa edustava, kodikas ja kutsuva KOTI. Ei mikään nykypäivän tusinatalo, vaan oikea helmi. Ja yhdistettynä kaikkiin teidän aarteisiin, niin ihana on. Onneksi tajusit viimein itsekin!

    T.Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiina. Harmi kun sieltä pohjoisesta on niin pitkä matka tänne etelään. Ja meillä taitaa olla vielä pitempi matka teille, kun ei olla saatu aikaiseksi tulla kylään Kuusamoon kahteentoista vuoteen. Mihin ne vuodet menivät? Onneksi te sentään olette olleet liikkuvaisempoa. Ensikesällä kyllä on jo pakko meidänkin liikkua sinnepäin.

      Poista
    2. Oispa ihana, jos pääsisitte tänne asti vierailulle! Jos nyt ruvetaan suunnittelemaan, niin eikohän se toteudu...

      Poista
    3. Jep. olemme jo jutetelleet tulostamme sinne perheen voimin ;)

      Poista
  3. Kuten olen monesti varmaan maininnut, mun mielestä teidän koti on aivan ihana. Itse tykkään 70-luvun taloista tosi paljon, ja teidän sisustus siihen päälle luo kyllä täydellisen kodin. Kiitos kuvakavalkadista ja perehdyttämisestä aiheeseen, MoMo ei jostain syystä ollut mulle ennestään tuttu termi. Terkkuja kaukaa! Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anu. Teidänkin koti siellä Kanadan maalla näyttää facepostauksissanne upealta. Saas nähdä koska päästään kylään sinne asti. Muistatko kun tehtiin leikekirjaa unelmien kodista joskus v. 1993 Joutsenon opistossa? Silloin mun vihkon sivut täyttyi rimpsuista ja ruutukuoseista. Amerikkalainen maalaisronmanttinen rustiikki country- tyyli oli ihan must. Silloinhan se tilkkutyöintonikin virisi, sisustustyylien innoittamana. Nyt maku on vähän jalostunut eri suuntaan.

      Poista
  4. Ihana momo! Kiitos vierailusta, kaikki on niin yhteensopivaa ja hienoa. Kiitos, hieno postaus! -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yllättäen kaikki tavaramme ovatkin vuosien varrella kulminoituneet tyyliin, joka istuu juuri tähän taloon. Hassua.

      Poista
  5. Lämmmin ja rakkaudella tehty koti, jossa kaikilla on hyvä olla:)
    Kiitos virtuaalivierailu mahdollisuudesta, teillä oli kiva käydä ja mielessäni tunsin kahvin ja pullan maun, joten kiitos siitäkin, ihana postaus ja ihana Momo koti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jos joskus liikut Lahdessa tervetuloa pullakahveille Neulanhaltijan työhuoneella. Meillä riittäisi varmaan tilkkutyö- ja käsityöasiaa yllinkyllin. Ihan oikeasti kylään saa tulla, että rohkeasti vain viestiä minulle, niin kyllä ilolla otan vastaan jokaisen blogini lukijan.

      Poista
  6. Täytyyhän sitä jättää kommentti, kun olet näin ovet aukaissut teidän kotiin!

    Ihanasti kirjoitit, miten olet vihdoin ymmärtänyt teidän oman kodin kauneuden. Tosi hienoa ja hassuakin :) Itsekin olen romantikkosielu ja asumme muilla mailla vuokrakodissa, joka ei ole oikein makuni mukainen. Pikkuhiljaa yritän sitä muokkailla ja onhan sitä omakin maku muuttunut vuosien varrella! MoMo-kodit on nimenä mulle uusi juttu.

    Löysin blogisi ensi kerran, kun etsin ohjeita lasten kangaspuiden langoittamiselle. On kiva seurailla sun luovia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella mukavaa, että löysit blogini ja huippukiva kun kävit virtuualivierailulla meillä sieltä kaukaa maailmalta. Hienoa kuulla, että teillä viritellään kangaspuihin lointa. Minä olen kudonnasta tosi innostunut. Olen saanut jo haalittua kirppareilta työhuoneelleni viidet lasten Brion pöytäkangaspuut. Nyt kudon yksissä puissa minitekstiilejä omista ajatuksistani. Kirjon lopulta tekstiilit ompelukoneella tai käsin. Kudonta on todella palkitsevaa ja jotenkin ihanan alkukantaista. Muut puut odottavat lapsia kutomaan. kenties järjestän joskus pienen lasten kankaankudontaleirin.

      Poista
  7. Hei ja kiitos viela kutsusta! Kylla meilla olikin hauskaa nain kivassa porukassa! Tama kahvi ja rusinapullakin osuivat just sopivaan aikaan. Teilla on ihana koti! Useimmiten emme kai nae sita hyvaa ja kaunista omassamme ; ehka silma turtuu kun katselee koko ajan. Tama vierailu oli super juttu ja nautin joka hetkesta! Tulen pian uudelleen! Ehka minakin saan kohta kodin siihen kuntoon etta voin kutsua vierailulle. Muutostamme alkaa olla vuosi. Aurinkoiset terveiset Kreetan saarelta (vaikka nyt onkin kylla pilovessa)! Teje

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mitä kaunein kun kävit virtuaalivierailulla Teje! Tervetuloa toistekin. Voih, minä tulisin myös mielelläni teille sinne kauas aurinkoon. Täällä Suomessa on nyt todella PIMEÄÄ!

      Poista
  8. Upea kirjoitus, kuvat ja koti! Hieno on myös blogin uusi ulkoasu. T:Katri P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Blogin ulkoasua fiksailin alkusyksystä, kun tein samalla järjestystä myös työhuoneelleni. Nyt molemmat näyttävät siistiltä. Työhuoneella vaan on tänä syksynä tullut vietettyä aikaa ihan luvattoman vähän. Koulu imaisikin yllättäen aika loven vapaa-aikaani.

      Poista
  9. Huikean hieno Momo-koti teillä. Saat olla ylpeä! Kiitos vierailumahdollisuudesta. Mimmu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritän olla jatkossa onnellinen kotini miljöistä. Kiva kun kävit virtuaalivierailulla meillä. Tervetuloa toistekin.

      Poista
  10. Olipa mukava tutustua kotiisi näin blogin välityksellä. Ihania kuvia olet ottanut. Kaunista:)

    VastaaPoista
  11. Kaunis valoisa koti sinulla. Riia L

    VastaaPoista
  12. Nyt on kaikenmaailman pöpöjä liikenteessä,itsekin flunssainen ja kuiva yskä riesana toista viikkoa näin :( Ihana Momo koti teillä ❤️ Elämäntuntuinen ja iloa pursuva koti ❤️ Mukavia marraskuun päiviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Toivottavasti paranet pian! Meillä pöpöt ovat nyt riehuneet ihan liiaksi. Ja kaiken kukkuraksi eilen meillä kävi kanteleenvirittäjä, joka ilmoitti tänään aamulla olevansa oksennustaudissa. Että nyt sitten jännätään, ollaanko kohta oksutaudissakin!

      Poista
  13. Oli ihana päästä vierailulle kotiinne. Olette tehneet ihania ratkaisuja tehdessänne talosta oman näköisenne kodin.

    Kaikkea hyvää tähän syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon vierailustasi, kuka oletkin. Oli kiva saada taas vieraita kylään. Onnkeksi keitin kahviakin tänään vähän ylimääräistä. Mukavaa syksyä sinullekin!

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!