perjantai 16. lokakuuta 2015

Unelmia


Jokaisella meillä on unelmia. Pieniä ja suuria. Helposti toteutettavia ja niitä, joihin ei itsekään oikein uskalla uskoakaan ja joista ei uskalla ainakaan kanssakulkijoille hiiskua.


Löysin työhuonettani siivotessa kirjshyllystä v. 1999 tekemäni muistikirjan. Olin kirjannut tuohon pikkuruiseen muistikirjaan muutaman vuoden ajan unelmiani. Jokaiselle sivulle yhden.


Oli huikeaa huomata kuinka unelmat ovat toteutuneet yksi toisensa jälkeen. Kyyneleet valuivat silmistä, kun ymmärsin, että olen saanut niin paljon siitä mistä olen haaveillut. 

Suuri unelmani omasta työtilasta, jossa tarjota kädentaito-opetusta on toteutunut. 

Olen saanut lapsia, joista olin useassa kirjoituksessa unelmoinut. 



Olen saanut omakotitalon. Olen saanut puutarhan. Olen saanut toimia opettajana. Niin paljon on toteutunut täsmälleen toiveideni mukaan. Osa unelmista on myös muuttunut matkalla, mutta sisin on pysynyt kaikki nämä vuodet samana. 


Unelmani soittamisen suhteenkin on nyt käynnissä. Aloitin viime viikolla piano-opinnot, koska saimme ystävältämme Pianon syyskuussa lahjaksi.



Tekstiileistäni on julkaistu kuvia vuosien aikana useissa kirjoissa ja lehdissä. Olen saanut kesämökin, jolla paistaa avotulella makkaraa ja vaahtokarkkeja :). Voi, kuinka paljon olenkaan saanut. Kuinka voisinkaan elämää tarpeeksi kiittää....


Olen aina haaveillut suuresta ystäväpiiristä. Opiskeluaikoina minulla oli ystäviä vähän, sillä opiskelin itselleni vieraalla paikkakunnalla ja hyvin tiiviillä tahdilla. Minulla ei ollut vapaa-aikaa. Nuoruuden rakkaat ystävät elivät elämäänsä toisaalla. Kun muutimme Lahteen, tämä unelmani ystävistä toteutui. Vietin äitiyslomilla ystävien kanssa paljon aikaa. Kotonani oli aina vieraita, lämpimiä leivoksia ja leikkokukkia maljakoissa. Olin onnellinen. 

Nyt viime vuodet olen taas ajautunut yksinäisyyteen. Tuntuu, että kaikilla on aina niin kiire. On lasten harrastuksia, siivousta, ruoanlaittoa, pyykkivuorta, omia harrastuksia, tämä blogi, opinnot, nukketeatterikiertueet.... Tämä toiveeni onkin taas tällähetkellä se suurin toiveeni. Minulla on ikävä ystäviä: naurua, hassuttelua, aikuisten touhuja, aikuisten elämää.....

Tämä postaus onkin hyvä lopettaa tähän unelmaani, joka on ollut pinnalla näköjään myös 16.5 v sitten. Unelmoikaa, se kannattaa! Minäkin kirjoitin kirjaani muutaman uuden unelman. Saas nähdä toteutuuko nekin joskus. Toinen käsitteli haaveitani päästä joskus ulkomaille ja toinen pelkojani autolla ajamista kohtaan.

8 kommenttia:

  1. Näyttäisi myös olevan niinkin että olet pienestä pitäen tiennyt mitä haluat elämältä. Monetkaan ei tiedä sitä
    Hienoa että unelmat on toteutuneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, käsityönopettaja-ammatin haave ja haave tälläisestä perheestä joka minulla nyt on, on ollut minulla jo ihan pikku-tytöstä asti. Käsityö oli minulle koulussa selkeä vahvuus ja olen aina nauttinut käsillä uuden luomisesta. Olen onnellinen siitä, että minulla on ollut inhimo käsitöihin ja muotoiluun. On kiva, että elämässä on suunta, josta itse nauttii. Vaikka tämäpäivän yheiskunta ja työelämä ei osamistani juuri enää arvostakaan.... mutta vielä tulee aika, jolloin käsityötaito on arvokas pääoma, niin ainakin luulen - ja unelmoin.

      Poista
  2. Ihana kirja! Taidanpa itsekkin kirjoittaa muutaman unelman muistiin. Liian usein haaveilee vaan uusista asioista ja tapahtumista eikä muista olla kiitollinen siitä mitä jo on saanut tai saavuttanut. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitimme lasten kanssa keväällä myös kirjan nimeltään "Onnellisten hetkien kirja" . Kirjoihinsa lapset kirjoittavat päivittäin muutaman onnenhetkensä. Tämä kirja oli lähes pakko aloittaa, koska välillä lastemme suista kuului narinaa elämän tylsyydestä ja siitä kuin eivät ole koskaan elämässään tehneet mitään kivaa.... Hmmmm... Mukavaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  3. Oi, nostalgista ja ihanaa! Unelmia pitää aina olla ja vielä ihanampaa, kun ne toteutuvat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ihmisen kannattaa unelmoida. Unelmat saattavat joskus toteutua. Ja unelmointi myös selkeyttää omia päämääriä ja toiveita elämän suhteen.

      Poista
  4. Tää oli aivan ihana postaus! Monesti sitä vaan miettii, mitä ei ole saavuttanut. Ja unohtaa olla kiitollinen kaikesta ympärillä olevasta.
    Minäkin olen kirjoittanut joskus muutaman haaveen ylös, ja ne ovat toteutuneet. Siitä olen tosi kiitollinen. Täytyykin kirjata aikuisiän haaveita ylös...Varmasti terveys ja lasten hyvinvointi ovat kärkipäässä haavelistalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Riina! Näin se vaan on, että helposti sitä jää vatvomaan niitä asiaoista, joita ei ole saavuttanut, kuin että iloitsisi niistä jo saavutetuista unelmista. Ala vain kirjoittaa myös aikuisen unelmia ylös, kyllä niitäkin varmasti löytyy. Elämä on täynnä unelmia ja haaveita, jotka ihan oikeasti voi joskus olla myös totta :) .

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!