tiistai 10. marraskuuta 2015

Suolla sumuaamuna


Toivottavasti teillä kaikilla oli tahoillanne mukavat isänpäivät. Me vietimme isänpäivää perheretkellä Linnaisten suolla, Lahdessa. Voi ihanuus miten kauniita olivat suon värit, suon tuoksu ja miten hyvältä tuntui hengittää flunssakierteemme jälkeen puhdasta kosteaa ilmaa.


Olen viimepäivät ollut todella kiinni lapsi- ja perhetyön opinnoissani. Myös nukketeatterini ovat olleet kiertueella lähes jokainen päivä (mikä on loistava juttu!!! Kiitos kaunis jokaiselle tilaajalle!!!). Miehellänikin on oma sitova työnsä, jossa ei tunneta virastotyöaikoja. Tuntuu, että noille omille rakkaille lapsille on jäänyt tänä syksynä aivan liian vähän aikaa. Ja jotta aikaa löytyisi, on parasta lähteä kotoa pois. Meidän perheelle parasta, kaikille yhtä mieluista yhdessä oloa, ovat metsäretket ja perheen yhteiset lautapeli-illat.





Huikeita värejä, jotka kutkuttivat minua suunnittelemaan taidetekstiilejä, neuleita, nukketeattereita...








Lapset nauttivat, aikuiset nauttivat. Kyllä meillä on kaunis maailma.










Yllätykseksemme Linnaisten suolle ei ollut tehty minkäänlaista laavua tai tulentekopaikaa. joten eväsmakkarat ja grillattavat vaahtokarkit jouduimme kantamaan kotiin takaisin. Mutta onneksi repusta löytyi rasiallinen keksejä ja vettä, jotta pikkuretkeilijöiden kurniville masuille saatiin ensiapua. Suo antoi meille myös omia herkkujaan. Löysimme isohkon rasiallisen herkullisia karpaloita.



Näistä karpaloista ja kinuskikastikkeesta saimme oivat jälkiruoan kotiin palattuamme.







Kotona pelasimme vielä lasten toiveesta lautapelejä ja ehdimme vielä viettää leffailtaakin Neropatin päiväkirjan parissa. Ja kun lapset olivat illalla nukahtaneet, aloin minä taas pakertaa koulutehtävieni parissa. Musiikkikasvatuksessa meidän piti etsiä lastenlauluja ja suunnitella niihin leikki- ja musiikkipedagogikkatuokioita.  Minä löysin Vauvan Vaaka -kirjasta (Hannele Huovi) tämän ihanan musiikkirunon, jota lauloin omille lapsilleni vauvoina unilauluksi. Nyt, suopäivän päätteeksi, se kuullosti vielä entistäkin kauniimmalta.





Jos blogissa on nyt seuraavat päivä hiljaiseloa, johtuu se näistä kirjapinoista, jotka minun pitäsi nyt alkaa kahlaamaan läpi. Arvatkaa vain tekisinkö välillä mieluummin käsitöitä? No, ehkä minä vielä joskus karkaan kirjoilta salaa työhuoneelleni ja surrautan jotain kivaa itselleni tai kotiin.

Mukavaa viikkoa teille ihan jokaiselle!

8 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia, joissa harras on tunnelma. Ihastuttava blogi sinulla. -Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirjo! Kyllä tuo luonto aina minutkin pysäyttää kauneudellaan ja hartaudellaan.

      Poista
  2. Todella upeat kuvat ja värimaailma inspiroi kyllä vaikka mihin. Luonto on paras puutarhasuunnittelija, värit on kohdillaan ja kasvit oikeilla kasvupaikoilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Olen kanssasi samaa mieltä, että luonnon värit ovat kauniita!

      Poista
  3. Ihana suo, tosi upeat kuvat. Ihan kuin olisin ollut mukana reissullanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vekki! Minäkin olen elänyt reissun jo moneen kertaa näiden kuvien kautta.

      Poista
  4. Tosi kaunis blogi sinulla:)

    T.http://kasituopuotimatilda.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Kaunis kiitos! Sinun käsityöpuotisi keijut sopisivat hyvin tämän postauksen maisemiin. Tervetuloa blogini lukijaksi!

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!