sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Pupun puutarha


Monet (viisaat) aikuiset ihmiset inhoavat sydänjuuriaan myöten voikukkia. Minä ja perheeni sensijaan pidämme niistä. Lapset tekevät niistä seppeleitä, maalaavat kukilla keltaiseksi kasvojaan, puhaltelevat posket pulleina hahtuvia silmät innosta hehkuen ja täplittävät käsivarsiaan laikukkaiksi voikukan maidolla. 



Ja entäpä tämä luppakorvamme.. Hän vasta voikukkia rakastaakin! Ne maistuvat herkullisilta niin tuoreeltaan kuin kuivatettunakin. Näitä aarteita meillä kannetaankin kotiin korikaupalla joka ikinen päivä. Talomme teknisentilan katosta roikkuu tuhansia voikukkia odottamassa kylmää ja lumista talvea ja pupun rouskuttavia hampaita.

Puutarhastamme Wili järsii kaikki maan pinnalle yltävät voikukat innolla, joten kaikki voikukat jotka uskaltautuvat Wilin 40 m2 alueelle saavat muuttua kanin papanaksi. (Wili on muuten niin hienostunut kani, ettei kakkaa lainkaan puutarhaamme, vaan käy aina kakalla omassa vessa-astiassaan sisällä kodissamme.)






Luomupuutarhurimme ansiosta meillä kannetaankin voikukkia terassille ihan tieten tahtoen. Myös yrttejä löytyy terassilta sieltä täältä, että luppakorvalla olisi tuoksuja ja makuja jokalähtöön.



Talvisin pupulle maistuu myös kuivatetut omenapuun lehdet, joita syksyisin poimin koreittain kuivumaan. Myös kesällä kasvavia taivaisiin sojottavia oksia katkotaan Wilille läpi koko talven. Ja syksyllä maahan pudonneissa omenoissa on yhdessä jos toisessa pienen talttahanpaan jäljet. Nyt omppupuut saavat olla rauhassa ja kukkia koko puutarhan täydeltä. Syksyllä sitten sadon kimppuun.







Ne kukat, joihin Wilillä ei ole asiaa on sijoitettu terassilla korkealle ruukkuihin. Olemme myös aidanneet väliaikaisesti pieniä alueita pihaltamme, jonne istutimme valkoapilaa Nöpönenälle parturoitavaksi. Nyt aluksi on vain annettava apiloille kasvurauha.













Puutarhasta löytyy myös kasveja, joista kani viis veisaa. Nämä kasvit saavat kukkia ja rehottaa ihan rauhassa.


Keijupuutarhasta katosi parempiin suihin jos jonkimoista perennaa ja kivikkokasvia, jopa muraatista näytti hävinneen muutama lehti. Nyt aijonkin ostaa sinne enemmän havuja ja laventeleja, sillä ne eivät Wiliä kiinnosta. Mansikat istutan suosiosta Wilin alueen ulkopuolelle, ne katosivat heti lehtineen parempiin suihin.



Kyllä kesäluonto kasveineen ja tuoksuineen vaan on ihanaa, niin kanin kuin koko perheemme mielestä!


 Ihanaa alkukesää teille kaikille!












4 kommenttia:

  1. Ihana juttu. Kiitos. -Heidi

    VastaaPoista
  2. Ihanasti omenapuut kukkii, kaunista. Voikukka on kevään aurinko:) Wili on niin suloinen!
    Mukavaa ja kaunista kesän alkua sinulle ja perhellesi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omenapuiden kukkien aika on vain kovin lyhyt. Tänään möyrin koko päivän puutarhassa istuttaen sinne valkoisia särkyneitäsydämiä, havuja ja valkoista malvaa. Ah! Mukavaa kevättä ja puutarhakautta sinullekin!!!

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!