sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Pupun puutarha


Monet (viisaat) aikuiset ihmiset inhoavat sydänjuuriaan myöten voikukkia. Minä ja perheeni sensijaan pidämme niistä. Lapset tekevät niistä seppeleitä, maalaavat kukilla keltaiseksi kasvojaan, puhaltelevat posket pulleina hahtuvia silmät innosta hehkuen ja täplittävät käsivarsiaan laikukkaiksi voikukan maidolla. 



Ja entäpä tämä luppakorvamme.. Hän vasta voikukkia rakastaakin! Ne maistuvat herkullisilta niin tuoreeltaan kuin kuivatettunakin. Näitä aarteita meillä kannetaankin kotiin korikaupalla joka ikinen päivä. Talomme teknisentilan katosta roikkuu tuhansia voikukkia odottamassa kylmää ja lumista talvea ja pupun rouskuttavia hampaita.

Puutarhastamme Wili järsii kaikki maan pinnalle yltävät voikukat innolla, joten kaikki voikukat jotka uskaltautuvat Wilin 40 m2 alueelle saavat muuttua kanin papanaksi. (Wili on muuten niin hienostunut kani, ettei kakkaa lainkaan puutarhaamme, vaan käy aina kakalla omassa vessa-astiassaan sisällä kodissamme.)






Luomupuutarhurimme ansiosta meillä kannetaankin voikukkia terassille ihan tieten tahtoen. Myös yrttejä löytyy terassilta sieltä täältä, että luppakorvalla olisi tuoksuja ja makuja jokalähtöön.



Talvisin pupulle maistuu myös kuivatetut omenapuun lehdet, joita syksyisin poimin koreittain kuivumaan. Myös kesällä kasvavia taivaisiin sojottavia oksia katkotaan Wilille läpi koko talven. Ja syksyllä maahan pudonneissa omenoissa on yhdessä jos toisessa pienen talttahanpaan jäljet. Nyt omppupuut saavat olla rauhassa ja kukkia koko puutarhan täydeltä. Syksyllä sitten sadon kimppuun.







Ne kukat, joihin Wilillä ei ole asiaa on sijoitettu terassilla korkealle ruukkuihin. Olemme myös aidanneet väliaikaisesti pieniä alueita pihaltamme, jonne istutimme valkoapilaa Nöpönenälle parturoitavaksi. Nyt aluksi on vain annettava apiloille kasvurauha.













Puutarhasta löytyy myös kasveja, joista kani viis veisaa. Nämä kasvit saavat kukkia ja rehottaa ihan rauhassa.


Keijupuutarhasta katosi parempiin suihin jos jonkimoista perennaa ja kivikkokasvia, jopa muraatista näytti hävinneen muutama lehti. Nyt aijonkin ostaa sinne enemmän havuja ja laventeleja, sillä ne eivät Wiliä kiinnosta. Mansikat istutan suosiosta Wilin alueen ulkopuolelle, ne katosivat heti lehtineen parempiin suihin.



Kyllä kesäluonto kasveineen ja tuoksuineen vaan on ihanaa, niin kanin kuin koko perheemme mielestä!


 Ihanaa alkukesää teille kaikille!












sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Pieni puutarhakierros


On taas se aika, kun ompelu- tai askarteluhommat eivät vedäkkään puoleensa. Koko ajan on hinku olla ulkona. Kuopsuttaa puutarhaa vähän sieltä ja täältä. Ihmetellä kevään kiirettä kesää kohden ja paikkailla talven jättämiä tuhoja. Silmut aukeavat räjähtäen lehdiksi ja hennot versot muuttuvat suuriksi kasveiksi. Elämä voittaa!



On aika täyttää korit ja ruukut puutarhakauppojen annilla ja kippailla multaa ja uusia siemeniä sinne, tänne ja tuonne.






Tervetuloa puutarhaani!


























Keijut eivät ole vielä palanneet omaan puutarhaansa, mutta tänään kuulin jo tuulen huminasta laulua, ehkäpä he tänään saapuvat...










 



Myös luppakorvalla on kova hinku karata suureen maailmaan kaikkien herkullisten luonnonantiemien luokse.



Mukavaa kesän odotusta teille kaikille!