lauantai 9. syyskuuta 2017

Pöllölle kantoon oma koti


Syksyn alku on ollut oikein mukava. Olen joka päivä nauttinut työstäni yksityisenä perhepäivähoitajana. Hoitoryhmäni lapset ovat hurvaavia persoonia. He ovat mahtavia leikkijöitä ja innokkaita uudenoppijoita. Meillä on hyvä olla yhdessä. Kuvia päivistämme löydätte @neulanhaltija -sivuilta instagramista.

Tämän blogin kirjoittaminen sen sijaan on vähän ollut retuperällä, sillä läppärimme koko syksyn toiminut huonosti netissä. Ipadilla blogin päivittäminen ei ainakaan minun taidoillani onnistu, instagram sen sijaan Ipadilla onnistuu hyvinkin. Mutta nyt läppärin ja nettiyhteyden pitäisi olla taas kunnossa ja voin alkaa siirtelemään satoja kuvia syksyn touhuista tänne blogimaailmaankin.

Mutta nyt tähän postaukseen, jossa työstin puupölkystä syksyn aamupiireihimme pienen kodin viisaalle pöllölle ja hänen ystävilleen. (Ja ohessa työstyi myös pieniä salaisia ovia hoitolapsillekin työstettäviksi ja kiinnitettäviksi sinne tänne ja tuonne.)


Idea puupölkkykotiin lähti tästä kirjasta, jonka työstin vanhasta kirjasta mökillä kesäisenä sadepäivänä.


Mökiltä löytyi myös kauniiksi patinoitunut vanha lauta, joka käynnisti idean ovista, joita voisi kiinnittää hoitolasten kanssa puihin, talonseiniin tai vaikka puupölliin.... ovien takana voisi asua niin keijut, kuin tontut ja metsän pikkueläimet.


Patinoituneen laudan pikkupaloista työstin nuukana naisena vielä pari postilaatikkoakin.





Omista kätköistä löytyi vielä pikkuoviin sopivia saranoita ja ovikoristeita, joten ei kun hommiin....


Ensin yritin kovertaa pölkkyä taltalla ja vasaralla, sitten puukolla vuollen, mutta kuten joskus käy, sain siitä vain syvän viiltohaavan ja tikit vasempaan kämmeneeni. Puupölli oli aivan liian kuiva ja kova minun työkaluilleni.






Mutta on onni omistaa isä, jolta löytyy työkaluja hommaan jos toiseen, niinpä marssin käsi paketissa pölleineni isäni luokse...





Ja johan alkoi työ sujua :).






Pölli sai saranallisen oven ja kuumaliimalla näpertelin oveen kahvan ja koristesaranat.




Kirpputorilta löytyi vielä "saa ottaa" -laatikosta oiva muovinen matto pöllön kodin oven eteen ja kun koko homma oli valmis, huomasin, että pöllin takaa löytyi oivat jäljet, joista saa keksittyä vielä monen monta tarinaa.


Jossain vaiheessa syksyä tutustustumme hoitolasten kanssa pöllöön ja hänen tarinoihinsa sekä aimo joukkoon pöllön ystäviä. Se mihin pöllön kodin sijoitan on vielä kysymysmerkki. Kenties se päätyy takkamme viereen tai terassin ovensuuhun.




Työstämistäni ovista yksi ovi pääsi jo omalle paikalleen puuvajamme seinään. Siihen pitänee vielä etsiä jostain pikkumatto ja kenties askarrella tai maalata pienet portaat. Oven takana saa asustella puuvajatonttu.


Loput ovet työstämme jossain vaiheessa hoitolasten kanssa. Pitänee ensin etsiä jostain kirppareita pikkuoviin koristeita ja saranoita lisää.

Mukavaa syksyä teille kaikille! Kirjoittelemisiin!


4 kommenttia:

  1. Onpa ihania juttuja taas.Tuo pöllönkoti on upea.Kyllä olet taitava.Mukavaa syksyä sinulle

    VastaaPoista
  2. IHANAT SALAISUUKSIEN TALOT!

    VastaaPoista
  3. Patinoituneessa puussa on sitä jotain. Kivaa luettavaa jo valmistelut, viimeistä palaa myöten. Ihanat nuo pikkuovet kivoine saranoineen. Täällä välimerelläkin asustaa pieniä satuolentoja. Ystävättäreni lastentarhassa tontut eivät näyttäydy, mutta pikkuriikkisen oven eteen on ripustettu minivaatteita kuivamaan.
    Lasten satumaailma on rikas ja monipuolinen, ihanaa saada seurata sitä päivittäin. Minkähänlaisia tarinoita viisas pöllö ehtii kertoa kun on asettunut asumaan uuteen koloonsa! Terveisin Irmeli

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Arvaa vain kutkuttavaksi jo kaikki ne tarinat, joita voisin pölkkytalosts kehitellä, mielikuvitushermojani. Jihuu!

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!