maanantai 12. maaliskuuta 2018

Suomen käsityön museossa lapsen kanssa, osa 1.


Minulla on takana ihan mahtava kädentaitojen viikonloppu. Perjantaina työstimme Johanna-ystäväni kotona, ihastuttavassa naisoporukassa maailmaa parantaen pääsiäisaskarteluja (jotka unohdin keskustelun lomassa tyystin kuvata), lauantain vietin tyttäreni kanssa käsityöretkellä Jyväskylässä, jossa tapasin myös suloisen lumisiivet-blogin Katin. Sunnuntaina vietimme Katri-ystäväni kanssa keskeneräisten ompelutöiden ompelutalkoita kotonani. Huoh; Olipa ihanaa!


Jyväskylän paras paikka laadukkaan käsityön fanille on kyllä Suomen käsityön museo. Se oli osoitteenamme lauantainakin kun tyttäreni kanssa Onnibussilla Jyväskylään reissasimme.

Museossa oli alkanut 7.1.2018 ihailemani tekstiilitaiteilijan Ulla Pohjolan kirjontatöiden näyttely Memento, joka oli ihan pakko päästä itsekin näkemään. Ja huikeahan se olikin, mitäpä muuta Ullalta voi odottaakaan.

Mutta näyttelyretkellä kohtasimme ja koimme kaikkea muutakin upeaa ja niistä sekä Ulla Pohjolan töistä lisää tässä ja seuraavassa postauksessa.


Ensimmäisenä museon keskikerroksen aulassa minut ja 8 v lapseni ällityttivät Sikarilaatikkosoittimet. Niiden sointi oli hurmaavaa ja ulkonäkö niin hauskoja yksityiskohtia täynnä, että suupieliin tuli väistämäättä monta hymyä. Yhtä sikarilaatikko kitaraa sai soittaa ihan oikean trubaduurin lailla ja kuulokkeilla kuunnella ammattilaisten musisointia sikarilaatikkosoittimin.


Eikä kaikki näyttelyssä olleet upeat itserakennetut uniikkisoittimet koostuneet lopulta edes sikarilaatikoista, vaan milloin mistäkin rojusta. Häkellyttävää kekselijäisyyttä!!!!


Sikarilaatikkosoittimien jälkeen minulta loppuivat sanat. Edessäni oli huikean pysäyttävä kuvataitelija Kaija Poijulan Memento -näyttely. Minut pysäytti täysin omat pohdintani Kaijan suuresta teoksesta, jossa hän oli polttanut jättimäiset kangaspuut...




Työ kosketti minua niin kovasti, että oli vähällä, etten purskahtanut itkuun. (Onneksi tilassa ei soinut mikään nyyhkymusiikki, muuten olisin murtunut) En kokenut tuskaa poltetusta työvälineestä vaan ylipäätään kankaankudonnan, käsityöläisyyden ja aitoon tarpeeseen tuotteiden tekemisen rappeutumisesta... Turhuutta...vie liikaa tilaa...teollisesti tuotettu on halvempaa...ei tarvita enää...muistosi ja tarpeesi ovat historiaa..... Asioita, joita olen oman elämänkaareni aikana vatvonut välillä keskellä yötäkin hikisenä ahdistuksesta lakanoideni välissä. Upea, pysäyttävä teos!








Tyttäreni kurkku kuivi sensijaan täysin tämä teoksen edessä. Tytär puhui tästä Japanin v.2011  maanjäristystä ja tsunamia kuvaavasta Pikku-Buddha -teoksesta vielä kotimatkallakin. Kuinka jokin joka näyttää aluksi niin kevyeltä ja hempeältä voi lopulta ollakin täynnä surua, pelkoa ja murhetta ja ikävää.

Pikku Buddha -teos on omistetttu kaikille niille lapsille, joiden isä ei tullutkaan luonnon katastrofin jälkeen enää kotiin...


Kaija Poijulan teoksissa oli paljon ajatuksia ja hyvin oivaltavaa materiaalin käyttöä ja työstöä. Olen tainnut löytää kuvataiteilijan, joiden töitä tulen seuraamaan jatkossakin. Jee!

Kuvassa: Lentävä kellonsoittaja 2017


Yläkerrassa lankesin sitten jo melkein polvilleni. Ulla Pohjolan kirjontatyöt ovat jotain aivan käsittämätöntä!!!







Pieniä hyvin yksityiskohtaisia kirjontatöitä, joissa luonnonmateriaalit, helmet ja langat muodostavat unenomaisia oivalluksellisia hetkiä.





Puuta, peilejä, silkkiä, samettia, tuohta, kääpiä, käsin kirjontaa, konekirjontaa.... ja runsaasti taitoa, värisilmää, sommittelukykyä ja syviä ajatuksia, niistä on Ulla Pohjolan työt tehty.

Yläkerrassa tyttäreni oli jo matkasta väsynyt ja levähti tuolille katsomaan televisiosta Ulla Pohjolasta kertovaa haastattelua, kunnes näki jotain, josta lisää seuraavassa "Suomen käsityön museossa lapsen kanssa, osa 2" -postauksessa. Tämän näyn jälkeen meillä vierähtikin vielä museossa pari tuntia :). Lapsi olisi varmaan viihtynyt koko loppupäivänkin....

Lumisiivet-blogin Katin kuvia samaisesta näyttelystä löydät täältä.

6 kommenttia:

  1. Kiitos näistä terveisistä!
    Itse en ole näyttelyä nähnyt, mutta jo kaksi kertaa olen silti koskettunut siitä. Ensin Katin Lumisiivet-blogin postauksen välityksellä ja nyt sinun. Jos näyttely olisi lähempänä lähtisin heti tutustumaan siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä käydä tutustumassa Suomen käsityön museoon jos Jyväskylässä käy. Heidän näyttelynsä on aina erittäin laadukkaita.

      Poista
  2. Ihanasti kirjoitettu kauniista näyttelystä! Ja kiitos vielä kahvitteluseurasta ja kauniista sanoista! Taiteesta saa kyllä energiaa arkeen ja työviikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati mukavasta seurasta! Ja iloisia kevätpäiviä töihin!

      Poista
    2. Unohdin mainita, että ylimmässä neulegraffitissa näkyy mun neuloma vaaleamman vihreä lehti ja pinkki virkattu kukka kuvan yläkulmassa :-)

      Poista
    3. Mahtavaa!!!! Se oli oikea hyvä mielen graffiti.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!