keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Suomen käsityön museossa lapsen kanssa osa 2.



Edellisessä postauksessani kerroin Suomen käsityön museon Memento -näyttelyn (7.1-15.4.2018) annista minun ja tyttäreni näkökulmasta. Ulla Pohjolan upeiden kirjontatöiden jälkeen etteemme tuli jotain, joka sai lampun syttymään 8-vuotiaan tyttäreni pään ylle: käsityöhuone, jossa saa työskennellä vapaasti käsitöiden parissa.


Käsityöhuoneessa sai toteuttaa itsekeksimiä tai ohjeenmukaan toteutettavia käsitöitä muutaman euron hintaan, tyyliin "poimi itse materiaalit ja siivoa itse jälkesi projektisi loppumisen jälkeen". Ohjeita ja materiaaleja oli jos jonkinmoista.


No minähän arvasin heti, että tästä huoneesta ei sitten kovin äkkiä pois lähdetäkään. Tyttäreni on nimittäin hyvin innokas askartelija ja käsityöntekijä (keneenköhän lie tullut?).


Minun vielä ihastellessa huoneen materiaaleja ja ohjekirjoja, oli tyttö jo hakenut puukon ja kaarnan palan ja oli täydessä työn touhussa.


Minä vuolin mastot ja tytär veneen.


Minun kuumaliimatessa mastoja paikoilleen, oli tyttö jo aloittanut neulahuovutusleppäkertun tekoa.




Ja pian oli tytöllä kaksi uutta lelua matkamuistoina. Tyttö olisi askarrellut koko päivän, mutta koska tulemme varmasti katsomaan seuraavaakin näyttelyä "Pehmeetä touhua -Nordic Outsider Craft" (28.4-2.12.2018), sain hänet houkuteltua jättämään vähän askarteluideoita seuraavallekin museokerralle. Ja meillähän oli vielä museon alakertakin kokonaan kiertämättä.




Lippujen oston yhteydessä (aikuiset 6 €, lapset alle 18 v ilmaiseksi) tyttö sai päkäpassin, joka johdattaa lapsivieraat "Operaatio Punainen lanka" -seikkailuun museon kellarikerroksessa. Niinpä lähdimme mekin seikkailuun punaisen langan perään....


Alakerrassa olikin monenlaista kierrosta ja hyvin paljon nähtävää, kansallispuvuista taide- ja perinnetekstiileihin..


Valaistus oli vain hyvin hämärää, joten kuvieni laita on niin ja näin....


Tytär pohti annettujen vihjeiden perusteella mistä villa tulee, miten se on käsiteltävä ennen neulontaa ja kuinka viillaan saadaan punainen väri. Näyttelyssä oli lapsille paljon kosketeltavaa, haisteltavaa ja käsin työstettävää. Sai karstata, käyttää värttinää ja neuloa puikoilla sekä työstää villalangasta tupsuja ja muovieläinten lämmikettä ja jopa käyttää mikroskooppia.
 



Koska oma lapseni on hyvin rauhallinen ja keskittymiskyvyiltään hyvä, ehdin minä kierrellä perusnäyttelyä kaikessa rauhassa, lapsen askarrellessa ja tutkiessa villa-asioita.


Seisahduin pitkäksi ajaksi ihailemani kuvakudostentekijän, Aino Kajaniemen, kuvakudoksen luokse ja nautin kiireettömyyden tilasta.


Hymyilin lapsen tallukoille, joita sai kokeilla jalkaankin.


Ihailin Taina Kontion "Morsian" -teosta...


Ja muistelin omia isovanhempiani kirjottujen kapioiden luona.


Olipa kyllä mukava Museopäivä. Tulemme ehdottomasti uudelleenkin.

Onni on tytär, joka on kiinnostunut samoista asoista kuin äitinsä.

8 kommenttia:

  1. Ihan parasta, että saa laittaa kaiken näyttelystä saaman inspiraation heti käytäntöön.
    Ja tuo, että olette samoista asioista kiinnostuneet tyttärenne kanssa, tuo eteenne varmasti monta ihanaa hetkeä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin tänään näyttelyistä innostuneena Lahdessa Galleria Uudessa Kipinässä katsomassa tekstiilitaiteilija Raija Jokisen näyttelyn. Suosittelen! Käsittämättömän upeita töitä nähtävillä!

      Poista
  2. Käsityön museolla on munkin mielestä otettu todella hyvin lapsivieraat huomioon. Ihanaa, että molemmat saitte museovierailusta hyvän mielen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli oikein hyvä mieli kun tyttö tänäänkin vielä mainitsi, että kesällä taas Jyväskylään näyttelyyn ja askartekemaan. Rautalankakirahvi jäi mietityttämään .... se on pakko käydä tekemässä 😂

      Poista
    2. Kiva juttu! Tervetuloa taas tänne päin!

      Poista
  3. Mielenkiintoinen ja monipuolinen museo. tutustumista riittää moneksi kerraksi. Omien taitojen ja ideoiden jakamista lasten kanssa auttaa saamaan seuraa tälle harrastukselle. On mukavaa nähdä, että käsityö taidot ja innostus erilaisiin materiaaleihin siirtyvät seuraavalle sukupolvelle. Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Irmeli! Tuskin olisin itsekään käsitöistä niin innostunut, ellen olisi saanut lapsena seurata vierestä sukuni naisten käsitöiden tekoa, niin se kiinnostus sitten siirtyi itsellekin.

      Poista
  4. Mahtoi teillä olla upea reissu!!! Hienoa, kun siellä on lapsille tuollainen työpaja!

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!