keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Tallukkaat, jossa kaikki ei mennyt ihan putkeen


Olen saanut taas muutaman päivän pukea jalkani itsetehtyihin jalkineisiin, tallukkaisiin. Säät ovat olleet sopivan kuivaa pikkupakkasta ja hanget puhtaan valkoisia.


Säiden muututtua suotuisaksi jatkuvan loskakelin sijasta, sain itseni viimeistelemään käyttökuntoon nämä keskenjääneet pisaratallukkaat. Niistä tuli tosi hienot ja hyvät, vaikka viimeistely ei mennyt lainkaan kuin "strömssössä"!



Tallukoiden kumipohjustus on mielestäni aina koko prosessin ikävin vaihe, jonka siirtäisin mielelläni jonkun toisen tehtäväksi. On inhottavaa työskennellä käsineillä, hengityssuojaimilla ja suojalaseilla sekä myrkyllisillä liimoilla.


Pohjakumi pitää ensin raapata liimauspuoleltaan epätasaiseksi joko hiomapareilla tai ruuvimeisselillä (kuten minä tein). Liima pitää epätasaisessa kumipinnassa paljon paremmin kuin tasaisessa pinnassa. (Tylsä vaihe!)



Kun pohjakumi on hiottu karheaksi on sen liimauksen aika.

Mutta ... tsadaaa..... Ensimmäisen kerran elämässäni minulle kävi liimatessa näin.... Olin vaihtanut kontaktiliiman uuteen merkkiin, koska käyttämääni merkkiä (Tixo kontaktiliima) ei ollut kaupoissa tarjolla ja uusi kontaktiliima (Bostik Contact A3) käyttäytyikin ihan hullusti. Se levisi kuin purkka ja sotki kauniin turkoosilla huovalla käsin verhoilemani tallukkaan pohjan sivut ihan järkyttävän näköisiksi. Pari ärräpäätä luiskahti suusta kun pohdin terassillamme mitä näille on enää edes tehtävissä....


No, onneksi keksin ratkaisun yön yli nukuttuani. Minulla oli varastossa Kiillon maitoliimaa ja turkoosia huopaakin oli vielä jäljellä. Pistetään peittoon kaikki suttuiset kohdat....



Leikkasin huovasta suikaleen ja lisää pisaroita. Tein paikkahuovan kiinnityksen perinnetekniikalla eli säänkestävällä maitoliimalla liimaten. Maitoliima on kyllä uskomattoman ihanaa ainetta, vaikka haiseekin ihan kissanpissalta.






Ja tsadaa... aika kivat tuli. No onpahan nyt tälläinenkin pohjustusvaihtoehto kokeiltu ja hyvät näytteet tehty, jos vaikka saisin joskus mennä tallukaskurssia pitämään. Onneksi epäonnistumisen sai tässäkin käännettyä voitoksi.

Mukavaa uutta vuotta teille kaikille ja toivon sydämestäni, että tekin osaatte kääntää tappionhetket tänä vuonna 2018 voitokkaiksi!

Halit!

tiistai 19. joulukuuta 2017

Joulutyynyjä


(Blogiyhteistyöpostaus)

Minun on vuosi vuodelta hankalampi keksiä aikuisille joululahjoja, etenkin minua aikuisemmille, joilla on jo kaikkea, niin varallisuutta kuin materiaakin. Lahjakortit ovat mielestäni tylsiä ja mielikuvituksettomia, sillä niistä näkee heti lahjan arvon ja minun budjetillani se arvo ei ole päätähuimaava, vaikka saajan ihmisarvo minulle olisin suuri.

Tänä vuonna päätin työstää iloiset JOULU-tyynyt joululahjakääreisiin.


Tilkkutyökankaita oli varastossani valmiiksi, vain sisustyynyt ja piilovetoketjut kävin ostamassa kaupasta.




Idean tyynyihin sain tyttärelleni tekemästä torkkupeitosta, jossa oli kuusia ja taloja. Aloin siis ommella kuusityynyjä.































Tyynyyn sain hyvin käytettyä kapeimmatkin kangassuikaleet.





Tyynyn tikkasin vanuun ja taustakankaaseen jousijalalla vapaatikkauksena.


Erityisen mukava ominaisuus uudessa Design Topaz -ompelukoneessani on automaattinen alalankamittari, joka ilmoittaa aina kun alalanka on loppumassa. Nyt ommel on helppoa lopettaa sellaiseen paikkaan, jossa alalangan vaihto kesken ompelun ei häiritse ommeljälkeä. Ilmoituksen jälkeen koneella voi nimittäin ommella vielä muutaman kymmenen senttiä.


Ja taas pääsen muistuttamaan silityksen tärkeydestä tilkkutöitä tehdessä. Hyvin silitetty työ näyttää hyvältä ja tilkut ja tikkaukset asettuvat kauniisti paikoilleen.


Myös Husqvarna Vikingin lisävarusteena saatava piilovetoketjupaininjalka on yksi lemppareistani. Sillä piilovetskan laittaminen on kuin lasten leikkiä. Vetoketju asettuu paikoilleen täydellisesti jo ensimmäisellä ompeleella.





 

Ja niin tyynyt tulivat valmiiksi ja niistä tulee varmasti mukava piristys joulukoteihin.


Lukutoukka-tyttäreni testasi tyynyt heti ja totesi niiden olevan täydellisiä lukutyynyjä :). 






Tämän postauksen myötä toivotan teille kaikille blogini lukijoille, yhteistyökumppaneille ja Neulanhaltijan työhuoneen asiakkaille OIKEIN ILOISTA JOULUA JA ONNENHETKIÄ VUODELLE 2018!!!!






sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Kirjontakokeiluja lasten kanssa uudella ompelukoneella


Olemme tutustuneet syksyn mittaan omien ja hoitolasteni kanssa myös uuteen blogiyhteistyönä saamaani Topaz -ompelukoneeseen ja koneompelemiseen ylipäätään.

(Husqvarna Viking,  Designer Topaz 50)


Olemme työstäneet nukenpeittoja ja huopasydämiä, joihin kokeilimme koneen hurmaavia erikoisompeleita.


Ja kynäpenaalinkin syntyi ekaluokkalaisen kokeilusta...


Olemme kirjoneet ompelukoneen kirjontaosiolla ihmeellisiä kuvioita, jotka työstyvät ihan itsestään :).


Eräskin unipupu sai näin kauniin lakanan päiväleposänkyynsä vanhaan mansikkalaatikkoon.


Joulupukin kontiin työstyi myös huopalaukku, jonka taskuun lapset ompelivat linnun.


Ihmeellinen on tekniikan maailma. suit sait syntyy valmiita kuvioita, joita todellakin pienikin lapsi osaa koneella työstää. Näitä kuvioita työstämme jatkossakin, kunhan joulupuuhat ovat ohi ja alkaa kevään tohinat :)



Tähän loppuun vielä kuva äidilleni ompelemastani liinasta, josta koristaa konekirjotut hopeiset lehdet.



























Satiinipintaisessa suuressa pöytäliinassa on 15 hopeista kolmen lehden lehtikuviota. Liina sopi hyvin äitini ja isäni järjestämiin Suomi 100 juhliin.

Seuraavassa postauksessa jouluisampia kuvia tilkkutyönä valmistetuista joulutyynyistäni.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

tiistai 12. joulukuuta 2017

Tonttujen kirjatalot


Tämän joulun trendijuttu on selvästi ollut tonttujen ovet, joita laitetaan talojen seiniin tai puiden kylkeen ja joihin ilmestyy joulunaikaan jos jonkinmoista yllätysviestiä tai pikkupakettia.

Koska minä en tiedä hoitolasteni kotien seinäratkaisuja tai heidän kotiensa pihapuiden jykevyyttä, päätin työstää hoitolasteni kanssa kahden kuukauden kädentaitoprojektina hyllynpäälle tai lattialle aseteltavan Kirja-Tonttulan. Tiistain kädentaitopäivämme olivatkin sitten yhtä Tonttulaa.


Tontun kodeiksi pääsivät vanhat kirjat, joita löysin kirjaston edestä asiakkaiden omasta "saa ottaa" -hyllyköstä sopivasti 5 samanlaista, yhden omalle tyttärelle ja neljä hoitolapsille.


Tässä postauksessa kuvina työskentelyämme, johon kuului niin maalaamista kuin liimaamista, savitöitä ja puutöitä sekä lukuisia ihastuttavia uusia ideoita tuottavia leikkejä. 

 


Tyttäreni ja 5-vuotias hoitolapseni leikkasivat urakalla itselleen ja jokaiselle hoitolapsilleni Tonttulan pihamaalle kettuperheen. Tuli kyllä saksien käyttöä treenattua oikein kunnolla.....


Tontut työstimme oman kotipihamme terijoensalavasta leikastusta oksasta ja lumiukot ilman hapen vaikututuksesta kuivuvasta savesta. Ja tottakai itsenäisyyspäivänä piti saada vielä Suomen siniristiliputkin liehumaan ja puusukset, vanhojen aikojen meiningissä, tontulle jalkaan.



Isommat lapset tekivät myös lumilyhdyt Tonttulan pihalle styroxpaloista. Lumilyhdyn sisälle rytistettiin tulenoranssia paperia. Ovikranssit työstettiin pihakoivusta lentäneistä risuista.



Tonttulan sisälle teimme puupalikoista ja helmistä askarrellen pirtinpenkin ja pöydän. Penkki toimii myös hyvin tontun sänkynä (ketutkin joskus lainaavat sitä). 





Tonttulan seinälle teimme ikkunat, joissa saivat kyllä kolmivuotiaat hoitolapset värittää kielikeskellä suuta, että pysyttiin rajojen sisällä. Palkinnoksi sai pistellä taivaalle tähtiä kulta ja hopeatussilla.

Kulhoja teimme pikkutontuille syksyllä kesräämistämme tammenterhoista. (Leikkikakku on kirpparilöytö.)


Tyttäreni askarteli myös tonttulaansa kirjan (lukutoukka kun on itsekin) ja kirpparilta löytyi hieno appelsiinisoppakulho kuin luotuna Tonttulaan.


Ja pitihän Tonttulan pihalle saada vielä joulukuusikin, jonka koristelussa ei koristeita tai mielikuvitusta säästelty :)





Ja niin alkoi Tonttulasssa joulujuhlan odotus. Lapset veivät omat Tonttulansa koteihinsa ja vanhempien palautteesta päätellen projektistamme on tykätty tosi paljon. Pikkutontut ja ketut ovat kirvoittaneet monta leikkiä ja lisää rekvisiittaa syntyy yhdestä jos toisesta "roskasta" jatkuvasti. Ihana projekti, keväällä ehkä teemme jotain samansuuntaista leikkiympäristöä kädentaitoharjottaina, sillä mikäs sen mukavampaa kuin leikkiä omialla tuotoksilla :).

Seuraavassa postauksessa kirjoittelen pitkästä aikaa vähän ompelujuttuja, sillä me olemme myös ommelleet uudella ompelukoneellani lasten kanssa paljon,  mm. nämä upeat neulostonttuhatut :).


 Heissulivei ja mukavaa joulun aikaa teille kaikille!