maanantai 16. tammikuuta 2017

Kangasnäytteistä matto



ROMOn kangasnäytteistä työstämäni mattoprojektini jatkui taas viikonloppuna. Vieläkään matto ei ole täysin valmis, sillä taustakankaat ovat vielä hakusassa. Mutta tässä postauksessa on kuvia projektini etenemisestä.


Kaikkihan sai siis alkunsa Sisustusliike Rondon loppunmyynnistä, josta ostin kahdella eurolla upean 150 kpl  A5-kokoista kangasnäytettä sisältävän sisustuskangaskansion. Kankaat ovat 100% vesipestävää pellavaa ja sävyt murrettuja.




Jokainen kangas oli jo valmiiksi reunoiltaan huoliteltu, joten niiden repiminen kansion liimasaumasta oli helppoa ja nopeaa. Blogiyhteistyönä saamani Husqvarna Opal sai taas toimia työkoneenani.







Ja niin matto alkoi työstyä rivi riviltä. Jokatoisen näytetilkun halkaisin kahtia, jotta tilkkupintaa tuli eloa.





Pieni ompelukaveri oli kokoajan vartioimassa työskentelyäni. Uskomaton kani, kun ei edes pure johtoja, jotka luikertelevat aivan vierestä. Ehkä "äiti" on kieltänyt jo niin monesti häntä saalistamasta johtokäärmeitä, jotta ne eivät enä edes kiinnosta. Hyvä niin!



Tässä vaiheessa olen siis nyt. Tikkaan maton taustakankaaseen ja välivanuun kahdessa osassa, kuten teen tilkkutäkkienkin kanssa. Tikkauksen jälkeen yhdistän palat toisiinsa oikeat puolet vastakkain, poistan vanun saumanvarasta ja ompelen nurjalta puoleleta yhdistyssauman piilopistoin kiinni.




Tulevien "Aloha" -synttärikemujen jälkeen pitänee lähteä metsästämään taustakangasta ja vanua mattoon. Nyt se lepää oven karmilla ja odottaa.


Tyhjästä, tukevapahvisesta näytekansiosta saa vielä hyvän sermin tuleviin nukketeatteriprojekteihin. Kangasnäytteitä jäi tästä projektista yli yksi kokonainen ja yksi puolikas. Aika hyvin mitoitettu, eikö?


Mutta nyt villasukat jalkaan ja koulutehtävien pariin, aiheena Kuvallinen ilmaisu ja kädentaidot varhaiskasvatuksessa. Mielenkiintoista!


lauantai 14. tammikuuta 2017

Villahuopalahjoituksia ja pientä projektin poikasta tuleville synttäreille



Minulla on nyt ollut useita ilonpäiviä. Opinnoissani alkanut valinnaisaine, ilmaisutaidot ja lasten luovan ilmaisun tukeminen, on saanut minut taas henkiin. Olen saanut oppia uutta, kokea hienoja elämyksiä yhdessä luokkatovereideni kanssa ja saanut alkaa suunnittelemaan nukketeatteria yhdessä kahden luokkatoverini kanssa. On aivan mahtavaa tehdä töitä yhdessä, kun usein puurtaa vain yksin.

Ilmaisutaidon projekteja varten otin taas yhteyttä lahtelaiseen Volar Plastic -tehtaaseen ja ilokseni sain sieltä vaikka minkälaista materiaalia tuleviin projekteihini. Olen super iloinen!!!


Työhuoneeni on nyt oikea ideakeidas. Kasasin sinne kaikkea materiaaliani ja ideoitani tulevia projekteja varten ja kutsuin opiskelukavereita meille ideoimaan. Hyrrr, kylläpä ajatus hyrrää....



Myös Lahden Iskun tehtaanmyymälä antoi hyvin huokeeseen hintaan pakanloppuja (nuo rullat) projektejani varten. Joista innoissani tekaisin jo lapsen kanteletuntien aikana yhden pikkunarsissin kukkaismaailmaani :).



Näissä kuvissa Volar Plasticin lahjoituksia: Upeaa laadukasta villahuopaa ja paksuja tekokuituhuopia. Kyllä näistä keksii vaikka ja mitä!


Tyttären kanssa pitikin heti vähän työstää lahjoituksista jotain. Hänellä on tulossa ensi viikonloppuna 7-vuotis Aloha Hawaji synttärit ja siitä ajatus sitten lähti.




 Neiti halusi työstää synttäreille surffilaudan :).


Leikkasimme Volarilta saamastamme paksusta tekokuituhuovasta surffilaudan, jonka tyttö koristeli pienin huopakukin.





 Myös Wili osallistui (kuten aina) innokkaana kädentaitotuokioon.



























Vielä muutama lehti ja lainelautta on valmis. Ajatuksena on kuvata kaikki synttärivieraat lainelautailemassa. Teen kankaista taustan, jota vasten kuva otetaan. Saapa nähdä miten onnistun.

Aloha!

maanantai 9. tammikuuta 2017

Kevättä tyynyssä


Minä kuplin nyt kevättä. On rauhoittavaa lykkiä suksilla metsän siimeksessä, luistella jäällä kaulahuivi liehuten ja täyttä koti kevätkukilla. Aurinko pilkistelee jo, päivät pitenevät. Jee!

Työstin keväthöyryissäni kotiini kevättä sisustustyynynkin muodossa. Tyynynpäälliseen tuunasin tuttavaltani saamani, hänen äitinsä valmistaman, keskeneräisen seinätekstiilin, joka oli pari vuotta odottanut kangaskaappini kätköissä uutta syntymää.


Sakset vain kehiin ja naps, naps, seinätekstiilistä työstyi pika pikaa tyynynpäällinen...


Tyynynpäällisen sivuun ompelin valkoisen tarranauhan, kun varastoistani ei löytynyt yhtään sopivan mittaista vetoketjua.


Taustakankaaksi valitsin tukevaa vaaleansinistä puuvillamarkiisia, jota kaapissani oli (myös jostain perittynä) juuri sopiva palanen.


Kukkasia tämän tyynyn myötä teidän jokaisen kevääseen!





Ja kiitos Päivi L:lle vielä tästä(kin) käsityö/-käsityötarvikelahjoituksesta!  


lauantai 7. tammikuuta 2017

Tulppaanikansaa ja talviunilta herännyt karhu Satumetsässä


Viime postauksessani aloitettu tonttujen ja keijujen ja muun kukkaiskansan Satumetsä on saanut eilen illalla lisää osia.



Hyvän ajan pienelle ompelu - ja kirjontahetkelle minulle tarjosi elokuva-ilta 12-vuotiaamme kanssa. Katsoimme nostalgisen, puhuttelevan ja historian havinaa sisätävän elokuvan Sinuhe Egyptiläinen. Olen itse lukenut tämän kirjan yläasteella ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Nyt löysin dvd:n Prismasta eurolla, joten siihen oli toki tartuttava. Olipa ihana ja ajatuksia herättävä elokuva, Suosittelen!!!


Mutta nyt takaisin Satumetsääni. Sinne syntyi elokuvaillan aikana tulppaanikansaa. Tuunasin ne jouluksi työstämistäni Steiner -tontuista.





Lisäksi tein yhden valkoisen krookus -tontunkin.


Myös reilu kymmenen vuotta sitten huovuttamani Otso pääsi mukaan keväiseen Satumetsään. Se ei oikein ollutkaan koskaan löytänyt paikkaansa mistään, Nyt se tallusteli kukkaiskansan keskellä kuin Metsänkuningas ikään.

Ja pitihän juuri talviunilta heränneelle karhulle työstää myös syötävää, että Otso pysyisi leppoisampana Niinpä työstin sille pikapikaa mehiläispesän, joka tihkuu herkullista kevätkukkien hunajaa.



Mehiläispesään käytin vanhaa villapaitaneulosta. Samaa,  josta ompelin kukkaiskansalle vartaloaihiot.






Kylläpä pesässä käykin kuhina, kun mehiläiset työstävät kevätkukkahunajaa...


Mutta me saamme vielä odottaa Suomessa kevättä tovin. Onneksi tänään sentäs tuli lunta ja ulkona on nyt kauniin valkoista ja puhdasta. Tämä Satumetsä projektini jatkuu, kunhan saan hankitua jostain sinistä huopaa. Työstän siitä jonkinlaisen joen tai vesiputouksen metsään. Ja voipi olla, että kun saan huovutusvillaakin hankittua, työstyy Satumetsään vielä muitakin eläimiä. Pieni orava olisi ainakin suloinen. Tästähän vois työstyä jokin pieni nukketeatteri. Sur, sur...kulläpä pääni surraa taas tarinaa, rentouttava joululoma on siis tehnyt tehtävänsä. Olen taas voimissani!