tiistai 19. syyskuuta 2017

Onnellisten tilkkutäkki


Olen ilokseni saanut tämän syksynä kantaa korteni kekoon Lahden lauantainäyttämön harrastajateatterin toimintaan. Olen saanut huseerata upeassa työryhmässä teatterin kulisessissa, puvustuksessa ja lavastuksessa. Rakennamme ihastuttavien ihmisten kanssa hassun hauskaa teatteriesitystä: Puhelinluettelo (käsikirj, Tuomas Parkkinen, ohj. Tytti Jäppinen).  

Näytelmän puvustuksessa olen tähän mennessä keskittynyt "apina-ihmisten" puvustukseen (siitä lisää tuonnemmissa postauksissa) ja lavastuksessa sisustustekstiileihin, kuten tilkkutäkkeihin, joilla näytelmän kotien tunnelmia on helppo vaihtaa lennossa.


Yksi näytelmän perheistä on hyväsydäminen Onnelan perhe, jossa asustelee herttainen höppänä isoäiti, hänen poikansa ja pojanpoikansa. Heitä varten ompelin jotain iloista, herisyvää ja nostalgista.....


Eli perusneliö -tilkkutäkin 70-luvun  pussilakanoista. Lakanat sain lahjoituksena anopiltani (Kiitos!!!!). Näissä lakanoissa olen minäkin useamman yön nukkunut kesämökillämme.

Peiton työstin neljän eri kukkalakanan kaitaleista, jotka leikkasin yhteenompelun jälkeen vastakkaiseen suuntaan, neliöiksi. Helppoa ja nopeaa; sellaista höppänän mummon harrasteompelua :).  

Peiton tikkasin kolmessa osassa vapaakirjonnalla.


Tikatut kaitaleet yhdistin toisiinsa ompelukoneella ommellen ja yhdistyssauman peitin nurjalta puolelta kaitaleella.


Yleensä ompelen erikseen tikattujen osien yhdistyssaumankaitaleen käsin piilopistoilla kiinni peittoon, mutta nyt toimin toisin, sillä halusin saada peiton nopeasti valmiiksi (kahdessa illassa) ja myös saada sen näyttämään enemmän "höppänän mummun" harrastajaompelijatyöltä. (Käsin ommellen sauman tikkaus ei näy oikealla puolella, ompelukoneella ommellen se näkyy.)


Lopuksi kanttasin vielä reunat kaksinkertaisella kaitaleella. Täkin ompelin blogiyhteistyönä saamallani Husqvarna Viking Opal - ompelukoneella.






Ja tälläinen siitä sitten tuli: Oikea retropeitto. (Ehkä joskus vielä ratkon tuon yhdistysompeleen pois ja ompelen kaitaleen reunat käsin, mutta nyt rahkeet eivät riitä käsin ompeluun, koska vierillä on niin monta projektia ja päivät touhuan käsitöiden ulottumattomissa perhepäivähoitajana)

Puhelinluettelon ensi-ilta on Lahden Pikkuteatterilla pe 24.11 klo 19. Muut esitysajat löytyvät täältä. Tulkaa ihmeessä katsomaan ja nauramaan :).


Mukavaa syyskuuta teille  kaikille! Me jo kovasti odotamme hoitolasteni kanssa puutarhatontun lyhdyn sytyttämistä kotinsa edustalle :).

lauantai 16. syyskuuta 2017

Helmitöitä lasten kanssa


Huomenna 17.9 klo 13-17 Lahden Pikkuvesijärvellä eli lahtelaisittain Pikkuveskulla on meidän yksityisten perhepäivähoitajien järjestämä KOKO PERHEEN RIEMUKAS SYYSPÄIVÄ. Tapahtumassa on mm. poniratsastusta, pomppulinnoja, onnenpyörää, kasvomaalausta, temppurataa, lelunvaihtopiste, makkaranpaistoa ja kahvila. Minä toimin yhtenä ohjaajana ilmaisessa helmiaskartelupisteessä.








Pajaa varten lukuisat perhepäivähoitajat lahjoittivat minulle puuhelmiä ja rautalankaa askarteluvarastoistaan.

Omat hoitolapseni pääsivät tekemään näytteitä ja se osoittautuikin erityisen mielekkääksi puuhaksi.



Yksinkertaisista helmiympyröistä saa iloa niin helmien pujotteluvaiheessa kuin valmiina helmirinkulanakin.  Helmirinkulaa voi käyttää rannekoruna, pannunalusena, ikkunakoristeena, pehmolelun kaulapantana tai vaikka tulevana jouluna joulukuusen koristeena


Näkemisiin siis lahtelaisten lapsiperheiden kanssa huomenna Pikkuveskulla klo 13-17. Mukaan kannattaa ottaa pikkurahaa pikkuostoksia varten. Syyspäiväntuotto käytetään Perhepäivähoitajien virkistäytymiseen ja siitä lahjoitetaan osa ensi- ja turvakodille.

Samaan aikaan Lahden satamassa on muuten kalamarkkinatkin, joten Vesijärven rannalta löytyy nyt sunnuntaipäivälle puuhaa ja nähtävää kerrakseen.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Pöllölle kantoon oma koti


Syksyn alku on ollut oikein mukava. Olen joka päivä nauttinut työstäni yksityisenä perhepäivähoitajana. Hoitoryhmäni lapset ovat hurvaavia persoonia. He ovat mahtavia leikkijöitä ja innokkaita uudenoppijoita. Meillä on hyvä olla yhdessä. Kuvia päivistämme löydätte @neulanhaltija -sivuilta instagramista.

Tämän blogin kirjoittaminen sen sijaan on vähän ollut retuperällä, sillä läppärimme koko syksyn toiminut huonosti netissä. Ipadilla blogin päivittäminen ei ainakaan minun taidoillani onnistu, instagram sen sijaan Ipadilla onnistuu hyvinkin. Mutta nyt läppärin ja nettiyhteyden pitäisi olla taas kunnossa ja voin alkaa siirtelemään satoja kuvia syksyn touhuista tänne blogimaailmaankin.

Mutta nyt tähän postaukseen, jossa työstin puupölkystä syksyn aamupiireihimme pienen kodin viisaalle pöllölle ja hänen ystävilleen. (Ja ohessa työstyi myös pieniä salaisia ovia hoitolapsillekin työstettäviksi ja kiinnitettäviksi sinne tänne ja tuonne.)


Idea puupölkkykotiin lähti tästä kirjasta, jonka työstin vanhasta kirjasta mökillä kesäisenä sadepäivänä.


Mökiltä löytyi myös kauniiksi patinoitunut vanha lauta, joka käynnisti idean ovista, joita voisi kiinnittää hoitolasten kanssa puihin, talonseiniin tai vaikka puupölliin.... ovien takana voisi asua niin keijut, kuin tontut ja metsän pikkueläimet.


Patinoituneen laudan pikkupaloista työstin nuukana naisena vielä pari postilaatikkoakin.





Omista kätköistä löytyi vielä pikkuoviin sopivia saranoita ja ovikoristeita, joten ei kun hommiin....


Ensin yritin kovertaa pölkkyä taltalla ja vasaralla, sitten puukolla vuollen, mutta kuten joskus käy, sain siitä vain syvän viiltohaavan ja tikit vasempaan kämmeneeni. Puupölli oli aivan liian kuiva ja kova minun työkaluilleni.






Mutta on onni omistaa isä, jolta löytyy työkaluja hommaan jos toiseen, niinpä marssin käsi paketissa pölleineni isäni luokse...





Ja johan alkoi työ sujua :).






Pölli sai saranallisen oven ja kuumaliimalla näpertelin oveen kahvan ja koristesaranat.




Kirpputorilta löytyi vielä "saa ottaa" -laatikosta oiva muovinen matto pöllön kodin oven eteen ja kun koko homma oli valmis, huomasin, että pöllin takaa löytyi oivat jäljet, joista saa keksittyä vielä monen monta tarinaa.


Jossain vaiheessa syksyä tutustustumme hoitolasten kanssa pöllöön ja hänen tarinoihinsa sekä aimo joukkoon pöllön ystäviä. Se mihin pöllön kodin sijoitan on vielä kysymysmerkki. Kenties se päätyy takkamme viereen tai terassin ovensuuhun.




Työstämistäni ovista yksi ovi pääsi jo omalle paikalleen puuvajamme seinään. Siihen pitänee vielä etsiä jostain pikkumatto ja kenties askarrella tai maalata pienet portaat. Oven takana saa asustella puuvajatonttu.


Loput ovet työstämme jossain vaiheessa hoitolasten kanssa. Pitänee ensin etsiä jostain kirppareita pikkuoviin koristeita ja saranoita lisää.

Mukavaa syksyä teille kaikille! Kirjoittelemisiin!


lauantai 26. elokuuta 2017

Pimenevän arjen haikupeitto


Syksy on alkanut minulla iloisissa merkeissä. Olen nauttinut täysin rinnoin letkeistä päivistä hoitolasteni kanssa ja saanut ihmetellä luonnon ja elämän suuria ihmeitä lasten silmillä. Kaikki on hyvin. Olen saavuttanut rauhan sisinpääni.


Toissa päivänä kävimme hoitolasteni kanssa retkellä huikeassa Theatrum Olgassa. Kotiintuomisina sain tälläisen Dilan opiskelijoiden työstämän tilkkupeiton (oikeastaan kyllä vasta tilkkupinnan), jota valmistaessaan oppilaat olivat pohtineet batiikkivärjäyksen menetelmin pimenevän arjen voimavärejään ja voimaantumista.

Peitto oli upea, mutta siitä puuttui vielä vanu ja tikkaus. Eli nuo tilkkutäkille tärkeät ominaisasiat. Husqvarnan blogiyhtreistyönä saamani Opal -ompelukone pääsi taas onnellisena surisemaan :). 


Niinpä minä, niillä taidoilla ja osaamisella, joita minulle on suotu, päätin auttaa Olgalaisia ja tikata heidän suurilla ajatuksilla valmistamansa peiton. 



Tikkausta varten minulle annettiin vapaat kädet. Tikkasin peittoon keltaisella langalla yhden yhtenäisen, läpi koko peiton jatkuvan kiemurtelevan ja pärskivän tikkauksen. Tikkaus kuvastaa pimenevän arjen voimahaikuja, jotka kiemurtelevat läpi kaikkien opiskelijoiden ajatusten muodostaen yhtenäisen auringonsäteen ryhmän yhteiseksi voimaksi pimenevän arjen keskellä.


Pimenevän arjen keskellä Olgassa käsitelläänkin draamaharjotteiden ohella syviä teemoja. Näissä illoissa tämä peitto saanee tarjota osallistujille ilonvärejä ja sateenkaaren symboliikan anteeksiantoa ja suvaisevaisuutta. Suvakkisyksyn keskusteluiltoihin on vapaa pääsy ja kaikki ovat niihin tervetulleita.


Minä jatkan syksyä hoitolasteni kera ja yritän postailla tänne touhujamme ainakin kerran viikossa. Instagramissa touhuni ja touhumme näkyvät päivittäin @neulanhaltija. Tulkaahan ihmeessä seuraamaan sinne perhepäivähoitajan arjen iloja.

Tämä Theatrum Olgalle valmistamani peitto nähdään kenties myös Kätevä ja Tekevä messuilla Pyhäinpäivän aikaan, 4.-5.11.2017, Lahden messukeskuksessa, jossa minä olen myös mukana touhuamassa nukketeatterieni ja kenties tallukkaideni kanssa. Tulkaahan ihmeessa sinnekin moikkaamaan ja jutustelemaan.


Nyt minä lähden Lahden Taidelauantain viettoon perheeni kanssa. Mukavaa Elokuun loppua, näiden hoitolasteni askartelemien sateenkaarten välityksellä teille kaikille! Pysytään hyvällä puolella!