Pellavalankakoristeita kolmireikäisellä nyörijalalla ja konekirjottuja ristipistoja leivinliinoihin

(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Vikingin kanssa)

Isänpäivä lähestyy ja pikkuhiljaa myös minun perhepäivähoitoryhmässäni tulee olemaan aiheena isänpäivälahjojen valmistaminen. Tänä vuonna isänpäivälahjaksi valmistuu erään hoitolapseni mummin lahjoittamasta laadukkaasta luonnonvalkeasta puuvillakankaasta ja pellavanauhasta leimasinpainallalla koristeltu leivinliina ja itsevalmistettu leivonnainen. (Kiitos Raili kankaista!)

Lisäksi halusin tehdä yhden leivinliinan /keittiöpyyhkeen ihan itselleni Husqvarna Viking Topaz 50 -kirjontakoneellani itsesuunnitellulla ristipistokuviolla. Siitä myös tässä postauksessa.

Isänpäivälahjoihin kokeilin Husqvarna Vikingiltä saamaani upeaa kolmireikäistä nyörijalkaa. Paininjalka oli jo visuaalisesti niin kaunis, että jo pelkästään sen katseleminen sai minut huokailemaan.

Paininjalka oli suunniteltu kolmen samanaikaisen nyörin, efektilangan, villalangan tms ompelemiseen. Minä käytin näissä leivinliinoissa/keittiöpyyhkeissä paksua pellavalankaa, jolla työstin leivinliinan käänteet. Tämä ompelu olisi onnistunut lapsiltakin, mutta työstin silti ompeleet nyt sarjatuotantona ihan itse. (Samalla tohinalla valmistui myös liinat naapurin perhepäivähoitoryhmälle.) Kiitos pellavalankalahjoituksesta Vuokko H!

Tässä paininjalan pakkaus ja koodi.

Ensin silitin käänteet huolella. Kolmilankainen koristeommel työstetään nimittäin kankaan oikealle puolelle ja halusin nyörikirjonnan toimivan myös päärmeen tikkauksena.

Ompeleena käytin kenno-ommelta. Kenno-ommel kiinnitti nyörit kerralla kauniisti niin kankaaseen kuin myös toisiinsa.

Kenno-ommel kiinnitti nyörit myös kauniiksi ripustuslenkkinauhaksi.

Jätin aluksi pellavanyörit kulmissa pitkiksi. Pesin sitten liinat 60 C asteessa ja lopuksi leikkasin pellavanyörit oikeaan mittaan. Pellavanyörit eivät kiristyneet eivätkä kutistuneet pesussa.

Kaunista ja jotenkin niin suomalaista :)

Lasten kanssa koristelemme sitten seuraavalla kuviskerralla liinat leimasinpainannalla. Olen ostanut kauniita Mandala -leimasimia, joilla painannan teemme. Jos joku lapsista haluaa hän voi myös leimasinpainannan sijasta piirtää kangastusseilla leivinliinan/keittiöpyyhkeen kulmaan isänsä ja itsensä kuvan.

Halusin myös yhden liinan itselleni ja päätin kokeilla siihen koristeeksi itse PREMIER + ohjelmalla suunnittelemani kansanomaisen vapaallahiirellä piirretyn ristipistokuvion.

Ristipistojen tekemistä oli ihana seurata, mutta minun oli myös todettava, että tämä ensimmäinen "Ilmava" ristipistosuunnitelmani vaati koneelta aikamoista lankojen päättelyä, sillä pistot pomppivat niin paljon. Kone teki tyytyväisenä kyllä suunnitelmani loppuun, mutta kenties olisi fiksumpaa suunnitella jatkossa ristipistokuviot yhtenäisemmäksi pinnaksi.

Mutta voi kuinka kaunis kuviosta tulikaan!!!!!

Nurjapuoli oli tosin aika hirvittävä lukuisten päättelyiden ansioista. Ristipistohevonen, jonka tyttäreni kirjontakoneellani valmisti (postaus tässä), oli sensijaan ihan todella kaunis myös nurjaltakin. Joten oppia ikä kaikki. Tälläinen ilmava ristipistotyö tarvitsee siis jatkossa vuorituksen, mutta nyt kyllä tämä leivinliina saa nurjasta puolesta huolimatta pääsi heti koristamaan meidän keittiötä.

Hoitolasteni kanssa työstämme kuviot kauniilla leimasimilla, sillä en millään ehdi työstää heidän piirroksiaan kirjontakuvioiksi ennen isänpäivää. Mutta onneksi tässä on vielä monta kuvistiistaita tulossa, jolloin varmasti ehdimme vielä heidänkin hellyyttäviä piirroksiaan työstää kirjontakoneella vielä loppuvuodesta tai ensi vuonna.

Tallukkaat, jossa kaikki ei mennyt ihan putkeen

Olen saanut taas muutaman päivän pukea jalkani itsetehtyihin jalkineisiin, tallukkaisiin. Säät ovat olleet sopivan kuivaa pikkupakkasta ja hanget puhtaan valkoisia.

Säiden muututtua suotuisaksi jatkuvan loskakelin sijasta, sain itseni viimeistelemään käyttökuntoon nämä keskenjääneet pisaratallukkaat. Niistä tuli tosi hienot ja hyvät, vaikka viimeistely ei mennyt lainkaan kuin "strömssössä"!

Tallukoiden kumipohjustus on mielestäni aina koko prosessin ikävin vaihe, jonka siirtäisin mielelläni jonkun toisen tehtäväksi. On inhottavaa työskennellä käsineillä, hengityssuojaimilla ja suojalaseilla sekä myrkyllisillä liimoilla.

Pohjakumi pitää ensin raapata liimauspuoleltaan epätasaiseksi joko hiomapareilla tai ruuvimeisselillä (kuten minä tein). Liima pitää epätasaisessa kumipinnassa paljon paremmin kuin tasaisessa pinnassa. (Tylsä vaihe!)

Kun pohjakumi on hiottu karheaksi on sen liimauksen aika.

Mutta ... tsadaaa..... Ensimmäisen kerran elämässäni minulle kävi liimatessa näin.... Olin vaihtanut kontaktiliiman uuteen merkkiin, koska käyttämääni merkkiä (Tixo kontaktiliima) ei ollut kaupoissa tarjolla ja uusi kontaktiliima (Bostik Contact A3) käyttäytyikin ihan hullusti. Se levisi kuin purkka ja sotki kauniin turkoosilla huovalla käsin verhoilemani tallukkaan pohjan sivut ihan järkyttävän näköisiksi. Pari ärräpäätä luiskahti suusta kun pohdin terassillamme mitä näille on enää edes tehtävissä....

No, onneksi keksin ratkaisun yön yli nukuttuani. Minulla oli varastossa Kiillon maitoliimaa ja turkoosia huopaakin oli vielä jäljellä. Pistetään peittoon kaikki suttuiset kohdat....

Leikkasin huovasta suikaleen ja lisää pisaroita. Tein paikkahuovan kiinnityksen perinnetekniikalla eli säänkestävällä maitoliimalla liimaten. Maitoliima on kyllä uskomattoman ihanaa ainetta, vaikka haiseekin ihan kissanpissalta.

Ja tsadaa... aika kivat tuli. No onpahan nyt tälläinenkin pohjustusvaihtoehto kokeiltu ja hyvät näytteet tehty, jos vaikka saisin joskus mennä tallukaskurssia pitämään. Onneksi epäonnistumisen sai tässäkin käännettyä voitoksi.

Mukavaa uutta vuotta teille kaikille ja toivon sydämestäni, että tekin osaatte kääntää tappionhetket tänä vuonna 2018 voitokkaiksi!

Halit!

Hipulitallukkaat

Taannoisen tallukas- postaukseni jälkeen Sinikka -niminen lukija herätti minussa löytöretkeilijän. KIITOS, SINIKKA!!!!!! Sinikka kommentoi blogi-postaustani tiedolla, joka oli minulle uusi. Hän oli bongannut lukiessaan Täällä Pohjantähden alla -kirjaa Akseli Koskelan jalkineista käytettävän nimityksen "sukkavartiset hipulitallukkaat".



Minä tietysti heti intoa piukeana, kaivoin mieheni kanssa opuksen esiin ja lukaisimme myös kirjan, jotta löytäsimme kohdan. Kävimme tietysti myös katsomassa kyseisen esityksen Lahden Kaupungin teatterilla, mutta siellä ei hipulitallukkaita kyllä ollut. Kirjasta sentään löytyi :).

(Tämä hipulitallukas tuli ihon alle myös siksi, että se löytyi meille tärkeästä tarinasta. Oma esikoisemme on saanut nimittäin nimensä Akseli Johannes Koskelan mukaan.)
 

Ja siitä se löytöretki sitten alkoi. Goolettamalla löysinkin tietoa hipuleista (villasukat) ja hipulitallukkaista (sukanvarsitallukkaat) eli villasukan päälle ommeltavista, ulkokengiksi tarkoitetuista villajalkineista.

Kaivoin "parsintaa odottavat villasukat" -pinostani kauneimmat pitkävartiset villasukat ja päätin värjätä ne harmaista vaaleanpunaisiksi. sillä jotenkin olin niin rakastunut sanaan : "hipulitallukas", että halusin valmistaa niistä myös universaalin rakkauden väriset.

Taas sai Dylon värinappikokoelmani maksaa hintaansa (5€ kirpparilta, täydellinen värinappikokoelma v. 2001)

Keitoksen jälkeen parsin sukat puulestin päällä. Olipa muuten näppärää parsia sukkia näin! Miten en ollut aikaisemmin tajunnut tätäkään niksiä. En enää ikinä parsi sukkia kädessä niitä pitäen ja peukaloa väsyttäen, kerta omistan puulestejä joka kokoa, koosta 18 kokoon 43.

Hipulitallukas työstetään puulestin päälle, käsin ommellen. Tekniikka on siis varsin erilainen kuin aikaisemmissa ompelukoneella ommeltavissa tallukoissani.Voi, kuinka minä hykertelin uuden oppimisen edessä. Nämä jutut ovat minun elämässäni se suola <3.

Varastostani löytyi toiseen hipulitallukkaaseen keltainen paksu villahuopa välipohjaksi, toiseen punainen, samanlainen. Välipohjat jäävät piiloon, joten niiden värillä ei ole mitään väliä. Tein välipohjasta kaksin kertaisen, että varmasti tarkenee, eikä jalka kastukaan heti näissä sohjokeleissä.

Välipohja kiinnitettiin lyhyin pienipäisin nupinauloin vasaralla lyöden puulestiin. Tämän jälkeen välipohja ommeltiin tukevalla karhunlangalla kaarevaa verhoiluneulaa apuna käyttäen harsinpistoin kiinni villasukkaan eli hipuliin.

Kun välipohjat olivat ommellut kiinni sukkien pohjiin ja reunoihin, oli lämmikkeen vuoro.

Lämmikkeenä käytin joskus joltakulta lahjoituksena saamaani vanuttunuttta angoravillaneulosta. Kiitos lahjoittajalle!

U-kirjaimen mallinen neulos aseteltiin sukan ja lestin päälle ja ommeltiin kiinni kantasaumastaan.

Tämän jälkeen lämmike tikattiin kiinni sukkaan kaarevalla neulalla niin, että neula koski joka pistolla puulestiin. Tällöin varmistui se, että tikkaus lävistää myös villasukan.

Lisäksi laitoin lisälämmikkeet niin kantapään kohdalle kuin varpaidenkin kohdalle. (Tässä voisi käyttää myös pellavaista raaveliinaa kulumaa estämään, mutta minä halusin laittaa nyt kunnon vyllingit.

Lämmikkeet tikkasin huolella kiinni villasukkaan eli hipuliin. Työskentelin lähinnä iltaisin yhdeksän jälkeen kun lapset olivat menneet nukkumaan, joten työkuvien valoitus on Suomen pimeimpänä aikana vähän synkän puoleinen, mutta näillä mennään....

Seuraavaksi kiinnitin tallukoiden päällishuovan. Päällisenä voi käyttää myös tiheäsidoksista laadukasta villakangasta. Minä leikkasin päälliset Iskun tehtaanmyymälästä ostamallani tiheäsidoksisella huonekalu-villakankaalla.

(Hyvä myymälä muuten tuo Iskun tehtaan myymälä lahden Mukkulassa. Kaikki laadukkaat villakankaat ja huovat vain 6€/metri!)

Kantapään yhdistyssauman ompelin kiinni ompelukoneella (3 x suoraommel). Tein hipulitallukkaan suuhun aukileikkauksia, jotta se istuu sukan ja lämmikkeiden päälle kauniisti. Tässä vaiheessa kannattaa myös kevyesti kokeilla, että tallukkaan suuaukko tulee riittävän suureksi, että lesti saadaan keploteltua lopulta myös pois hipulitallukkaan sisältä.

Hipulitallukas voidaan tikata tai kirjoa aivan niin huikeasti kuin vain tekijä ideoi. Tärkeintä on kuitenkin, että kirjontapistot /tikkaus tehdään kaarevalla varhoiluneulalla, jotta päällinen varmasti tarttuu villasukkaan! Puulestillä tämä on helppoa, sillä neula kolahtaa joka pistolla kevyesti puuhun.

Itse tikkasin nyt nämä ensimmäiset hipulitallukkaani etupistoin tallukan muotoja mukaillen. Lankana käytin joltakin joskus saamaani Made is W.Germany PERLE -lankaa, joka viimein löysi täydellisen tarpeen ja paikan. Kiitos lahjoittajalle!

Tikkauksen jälkeen päällinen käännettiin sisäpohjan peitoksi, aivan kuten tavallisissakin tallukoissa, jollaiset ilmeisesti Elinallakin oli jaloissaan. Täällä Pohjantähden alla -kirjasarjan ensimmäisessä osassa Akseli kommentoi Elinan "Pirun nättejä tallukoita".

(Muistutanpa tässä samalla, että tulkaa ihmeessä seuraamaan Neulanhaltijaa myös instagramiin, sillä siellä nämä kässäilyni ovat reaaliaikaisempia ja postaukset päivittäistä!)

Seuraava vaihe onkin sitten ulkopohjahuovan ompelu. Se työstetään naskalin ja kahden tallukkaneulan avulla aivan kuten tavallisissakin tallukoissa.

Pohjan kiinnityksen apumateriaaliksi sain kuitenkin nyt vihdoin ja viimein Maitoliimaa. Olen etsinyt sitä, edellisen liimapurkkini tyhjennyttyä, kissojen ja koirien kanssa ympäri Lahtea ja nyt viimein hoksasin, että otankin yhteyttä suoraan sen valmistajaan eli Kiiltoon. Ja tsadaa, kotiini tuotiin 10 l maitoliimaa. Kyllä nyt saan aika monet tallukkaan pohjat liimattua. Kiitos Kiilto!!!

Maitoliima on erinomaista tekstiilipinnoille ja tällä saa nyt kiinnitettyä vaikka nahkapohjat tallukkaisiin. Minä olen niin super-iloinen!!!!!!

Postailen tästä projektista toiste lisää, kunhan hipulitallukkaat saavat pohjansa, sillä nyt alan pakkailemaan Tampereen käsityömessuille tallukkaitani (myös nämä pakkaan tässä työvaiheessa olevana mukaan). Nähdään siis siellä , Husqvarna Vikingin osastolla, lauantaina klo 11-17.

Mukavaa marraskuuta kaikille!