maanantai 22. tammikuuta 2018

Viidakkoseikkailusynttärit


Meillä on aloitettu taas uusivuosi synttäritohinoin. Tällä kertaa 8-vuotissynttärien teemaksi valikoitui sankarin toiveena "Viidakkoseikkailu". 

Muutaman päivän pakertamisen jälkeen saatiinkin lähes nollabudjetilla kivat kekkerit aikaiseksi. Tässä hieman kuvakollaasia synttärien valmisteluista ja itse synttärikekkereistä.


Omista kätköistäni löytyi kaikki tarpeellinen viidakkorekvisiitan valmistukseen: Huopaa, kankaita, pahvia ja akryylivärejä....





Huopakankaat muuttuivat saksien ja ompelukoneen avulla liaaneiksi ja banaaneiksi :)


Ja vanha muoviämpäri sai itselleen apinan kasvot.


Ja IKEAn suuret pakkaussuojapahvit saivat ihan uuden tarkoituksen.




Kaikki vieraat saivat kokea hetken leijonakuninkaana ja hassuna apinana.





Pitsalaatikkoon maalattu nälkäinen seepra sai maistaa huopamarjoja :)


Taitavat hoitolapseni askartelivat juhlille hienot vaahteranlehtileijonat. Ja vanha apinamme pääsi roikkumaan ruokapöydän päälle.



Tekniikasta kiinnostunut tyttäreni teki kanssani synttäreille myös koodausmaton, johon vieraat saivat ohjelmoida hänen joululahjarobottiaan kulkemaan.



Myös tarjoamisissa toistui viidakkoteema ja viidakon värimaailma. Liinan tein tilkkutyönä miniatyyritilkuista jokunen vuosi sitten.


Ihanat juhlat, suloiset vieraat ja paljon mukavia puuhia. Voi vitsit, kuinka nautin näiden suunnittelusta ja valmistuksesta. Toivottavasti valmistamamme rekvisiitta saa jatkaa elämäänsä toisenkin kerran jonkun tuttavamme lastenjuhlissa tai vaikka jossain tulevassa nukketeatterissa. Aika näyttää...

Mukavaa tammikuuta teille kaikille!




keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Tallukkaat, jossa kaikki ei mennyt ihan putkeen


Olen saanut taas muutaman päivän pukea jalkani itsetehtyihin jalkineisiin, tallukkaisiin. Säät ovat olleet sopivan kuivaa pikkupakkasta ja hanget puhtaan valkoisia.


Säiden muututtua suotuisaksi jatkuvan loskakelin sijasta, sain itseni viimeistelemään käyttökuntoon nämä keskenjääneet pisaratallukkaat. Niistä tuli tosi hienot ja hyvät, vaikka viimeistely ei mennyt lainkaan kuin "strömssössä"!



Tallukoiden kumipohjustus on mielestäni aina koko prosessin ikävin vaihe, jonka siirtäisin mielelläni jonkun toisen tehtäväksi. On inhottavaa työskennellä käsineillä, hengityssuojaimilla ja suojalaseilla sekä myrkyllisillä liimoilla.


Pohjakumi pitää ensin raapata liimauspuoleltaan epätasaiseksi joko hiomapareilla tai ruuvimeisselillä (kuten minä tein). Liima pitää epätasaisessa kumipinnassa paljon paremmin kuin tasaisessa pinnassa. (Tylsä vaihe!)



Kun pohjakumi on hiottu karheaksi on sen liimauksen aika.

Mutta ... tsadaaa..... Ensimmäisen kerran elämässäni minulle kävi liimatessa näin.... Olin vaihtanut kontaktiliiman uuteen merkkiin, koska käyttämääni merkkiä (Tixo kontaktiliima) ei ollut kaupoissa tarjolla ja uusi kontaktiliima (Bostik Contact A3) käyttäytyikin ihan hullusti. Se levisi kuin purkka ja sotki kauniin turkoosilla huovalla käsin verhoilemani tallukkaan pohjan sivut ihan järkyttävän näköisiksi. Pari ärräpäätä luiskahti suusta kun pohdin terassillamme mitä näille on enää edes tehtävissä....


No, onneksi keksin ratkaisun yön yli nukuttuani. Minulla oli varastossa Kiillon maitoliimaa ja turkoosia huopaakin oli vielä jäljellä. Pistetään peittoon kaikki suttuiset kohdat....



Leikkasin huovasta suikaleen ja lisää pisaroita. Tein paikkahuovan kiinnityksen perinnetekniikalla eli säänkestävällä maitoliimalla liimaten. Maitoliima on kyllä uskomattoman ihanaa ainetta, vaikka haiseekin ihan kissanpissalta.






Ja tsadaa... aika kivat tuli. No onpahan nyt tälläinenkin pohjustusvaihtoehto kokeiltu ja hyvät näytteet tehty, jos vaikka saisin joskus mennä tallukaskurssia pitämään. Onneksi epäonnistumisen sai tässäkin käännettyä voitoksi.

Mukavaa uutta vuotta teille kaikille ja toivon sydämestäni, että tekin osaatte kääntää tappionhetket tänä vuonna 2018 voitokkaiksi!

Halit!