tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kirja-tilkkutäkki, osa 1.


Minä rakastan huolella tehtyjä ja hyvin tikattuja tilkkutäkkejä. Koko perheeni rakastaa niitä ja hoitolapseni myös. Täkit ovat silmälle ilo, niihin on ihana kääriytyä katsomaan elokuvaa tai lukemaan kirjaa. Ne peittelevät päivälevolle ja niistä saa rakennettua parhaat majat ja piknikit.


Niinpä aloitin taas uuden täkin valmistuksen, kun oma kahdeksan vuotias tytär niin pyysi. Tyttö on varsinainen lukutoukka ja toivoi nyt äidiltään täkkiä, jossa olisi kirjoja ja joka olisi hänen ikiomalukupeittonsa.


Tilkkutyökankaita ja pikkutilkkuja minulla on vaikka kuinka montaa eri sävyä, joten päätin työstää täkin, jossa jokaisen kirjan kansi on erikuosia muiden kanssa. Ensin kuitenkin varmuuden vuoksi testasin kaikkien vähääkään epäilyttävien värien värinpitävyyden vesilasitestillä. Testauksessa kaadoin lasiin kuumaa vettä ja annoin  kankaan olla siinä yön yli. Jos vesi olisi värjääntynyt, en olisi kangasta käyttänyt, jos ei niin sitten kangas pääsi tilkkutäkkiin. Vain yksi mustakangas laski väriä, joten sitten tilkut ja kankaat tilkkutyöleikkurinsuuhun vaan...

'
Suunnittelin itse ruutupaperille kirjablokin mallin, josta valmistin kaavan. Osan tilkkublokista eli mallineesta työstin kaitale+kaitale -tyylilllä ja osan Paper-piecing-tekniikalla. Sujuvasti sarjatyönä kaikki.


Kas näin....


Lopuksi leikkasin kaikki tilkkutyöblokit samansuuruisiksi 20 cm x 20 cm neliön mallisella viivaimella ja tilkkutyöleikkurilla.


Sitten mallailin sommittelua niin, että värikkäät kirjablokit tulisi suurinpiirtein tasaisesti pitkin peittoa.



Aika usein menee nykyään yötöiksi ja kuten huomaatte, että Wili -pupu (eilen 5 v) ottaa aina kaiken irti siitä ilosta, että saa olla lähelläni.


Tein peitosta kaksi erillistä kappaletta, jotka tikkauksen jälkeen yhdistän toisiinsa. Ennen tikkausta kappaleet oli kuitenkin harsittava huolella. Jotkut käyttävät tilkkupinnan, vanun ja pohjakankaan väliaikaiseen kiinnittämiseen nuppineuloja, jotkut hakaneuloja, minä käytän aina harsimista.


Seuraavassa postauksessa alan tikata täkkiä. Tikkauksessa hyödynnän blogiyhteistyönä saamani Topazin kirjontaominaisuuksia.


Mukavaa huhtikuuta teille kaikille!






sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

PetShop -leluille pieni tee-se-itse koti


Tässä postauksessa esittelen ekaluokkalaisen tyttäreni tee-se-itse PetShop-lelutalon, jonka hän työsti isoveljiensä puiseen Lego-palikoiden lajittelulaatikkoon, jonka olin käytöstä poistettuna laittamassa kierrätykseen.


























Tyttö näki heti kallellaan olevassa laatikossa pienkerrostalon ja siitä se askarteluvimma sitten taas lähti....



Kerrostalon eri huoneet saivat jokainen eri teeman asukkaidensa mukaan. Yhteen muutti hämähäkki, yhteen jääkarhu, yhteen pingviini ja yhteen kala.


PetSop lelut seurasivat kotinsa remonttia innolla, kuten tämäkin pieni hämähäkkilapsi ....


























Ja niin talo tuli yhdessä iltapäivässä leikkikuntoon... tarvittiin vain piirrustuspaperia, tapettimalleja, värikyniä ja liimaa sekä mielikuvitusta.


Talossa järjestettiin heti hienot tupaantuliaisjuhlat, jonne kutsuttiin kaikki kaverit.


Mielikuvitusta teidänkin jokaisen kevätpäiviin!



perjantai 6. huhtikuuta 2018

Ristipistoin ja kirjaimin koristeltu pannumyssy sekä erikoispuolakotelo paksulle alalangalle


Tämä postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Vikingin kanssa.

Valon lisääntyminen ja päivien piteneminen tuntuu upealta. Iltaisin jaksaa touhuta vaikka mitä, kun ei heti työpäivän loputtua ole säkkipimeää. 

Koska puutarhani on vielä metrin korkuisten lumikinosten ja kuraliejun alla nukkumassa, olen malttanut istua iltaisin ompelukoneen ääreen ja toteuttaa vinon pinon rästihommia, vaatteiden paikkauksia, blogiyhteistyöompeluita ja sisustusjuttuja omaan kotiin. Kunhan puutarha sulaa, jää ompelut ja käsityöt varmasti taas vähemmälle, koska mullassa möyriminen ja uuden elämän ihmettely on vaan niin ihanaa puuhaa! saati sitten kun pääsen metsämarjojen kimppuun.... Ah!


Sain blogiyhteistyön merkeissä Husqvarna Vikingiltä mielenkiintoisen tuotteen, erikoislangoille tarkoitetun puolakotelon, jonka avulla voi ompelukoneen alalankana käyttää vaikka paksua villalankaa, helmilankaa, nyörejä, efektilankaa tms.


Puolakotelossa alalangan kireys oli säädetty jo valmiiksi löyhäksi tai koko kiristyksen voi tarvittaessa jättää poiskin. Tämänhän voi toki tehdä useimpien koneiden puolakoteloihin ihan itsekin ruuvimeisselillä  lankakiristimen ruuvia säätäen, mutta minä en lähtisi sitä tekemään. En ikinä saisi säädettyä ruuvia enää oikealle kireydelle, sille ihan peruskoneompelulangalle.


Samassa blogiyhteistyölähetyksessä tuli myös ompelussa apuna käytettävää veteenliukenevaa tukimateriaalia ja kangastussi, jonka piirrosjälki haihtuu muutamassa päivässä ilman hapen vaikkutuksesta. Näille onkin käyttöä paljon ja monenlaisissa projekteissa.


Löysin jonkin aikaa sitten Pelastuarmeijan kirpputorilta huikean taitavasti työstetyn hyvin suuren ristipistoverhon kolmella eurolla, josta ajattelin työstää kaksi pannumyssyä ja yhden liinan. Nyt blogiyhteistyö antoi hyvän sysäyksen projektilleni. Pannumyssyistä toisen saatan sujauttaa äitienpäivälahjaksi äidilleni, joka rakastaa sinistä ja valkoista.


Toinen pannumyssy valmistuikin suit sait. Sen lähtökohtana oli hyödyntää kokonaisuudessaan ristipistoverhon kaunis telttakuvio. Toiseen pannumyssyyn sen sijaan työstin lisäkoristeita blogiyhteistyötuotteilla.




Ensin tuin ristipistokankaan liimapintaisella veteen liukenevalla tukimateriaalilla, joka liimautuu kiinni tuettavaan kohtaan tosi tiukasti. Sitten kirjoitin katoavajälkisellätussilla liimatukiliinaan haluamani tekstin nurin päin, sillä en uskonut osaavani kirjoittaa kaunokirjoitusta takaperin ilman apukirjoitusta.



Seuraavaksi vaihdoin puolakotelon, joka antoi myös hyvän syyn putsata vanhan puolakotelon alapuoli kaikesta kuituhahtuvasta. Paininjalaksi vaihdoin jousivartisen Husqvarna Vikingin vapaakirjontapaininjalan, jolla kirjoittaminen ja piirtäminen on helppoa. Vaihdoin myös ompeluneulan uuteen.





Puolakotelon vaihtaminen oli todella helppoa.



Minä käytin alalankana helmilankaa. Alalanka kannattaa puolata puolalle käsin. Ylälangaksi asetetaan tavallinen koneompelulanka. Paksulankakirjonta ommellaan siis työn nurjalta puolelta.


Ensin kannattaa aina malttaa kokeilla ompelua harjoitustilkulle. Minä esimerkiksi huomasin, että ommeljälki on kauniimpaa kun alalanka kulki suoraan puolakotelosta ylös eikä lainkaan kiristimen kautta. Myös ylälangan väri kannattaa miettiä tarkkaan, sillä ylälanka näkyy lankalenkkeinä paksun alalangan päällä.



Ompelin kirjonnan kahteen kertaan, sillä jostain syystä ylälankani katkeili usein ja yhden ompeleen jälkeen kirjonta oli epäsiisti. Luulen että syypää oli liimatukikangas, joka teki ompeluneulasta tahmaisen. Kysyin onko muilla blogiyhteistyökumppaneilla ollut vastaavaa kokemusta liimatukikankaan kanssa, ja he kokivat että veteenliukenevaliimatuki oli toiminut heillä oikein hyvin. Mietinkin josko minulla probleemani johtui harvasidoksisen kankaan ja liimatuen yhteydestä ja liian tiheästä ommeltikutuksesta. En tiedä. Palaan kyllä liimatukilevyyn toistekin, sillä materiaalina se on kyllä kirjonnan apuvälineenä hyvä, kun sen poistaminen tapahtuu vedellä huuhdellen.



Molemmat pannumyssyt sopivat hyvin myös omiin astioihini, mutta tiedän, että sopivat myös äitini astioihin. Joten saapa nähdä raaskinko antaa myssyjä lahjaksi sittenkään ;).



Sinivalkoisia terveisiä teille kaikille!


keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Pyöröneulekoneella lasten kanssa


Olipa ihanan rentouttava pääsiäinen. Kotoilimme perheen kanssa kaikki päivät, hiihdimme jäällä upeassa kevätauringon paisteessa, kuntoilimme kuntosalilla ja metsäretkillä sekä katsoimme supersankarifilmejä. Vein kaikki käsityöni neljäksi päiväksi varastoon ja pidin lomaa.

Varastossa tyttäreni silmiin osui vanha pyöröneulekoneemme, jolla teimme ahkerasti pyöröneuleita vuosia sitten. Kuvia aijemmista tuotoksista kuten Harry Potter -henkisestä Rohkelikko huivista ja muista huiveista sekä säärystimistä täällä ja täällä.



Villalankavarastoni on aivan onnettoman pieni. Tässä kuvassa on kaikki langat joita omistan, joten kuten blogia lukeneet ovat huomanneet, en ole aikoihin neulonut mitään. Jotenkin en ole lainkaan innostunut neulomisesta, se aika oli ja meni jo kymmenen vuotta sitten.

Mutta koska tytöille tuli nyt neulekoneen löytymisen myötä into tuhota nuo vähätkin villalangat, annoin heille vapaat käden lankojeni kanssa.



Ja katsokaa mitä ihanaa pikkutytöt tekivät?! Unipussit rakkaille leluilleen: Kultakaivos-nimiselle koiralle ja ...



Tutu-nimiselle pupulle. Voi luoja, kuinka onnellisia tytöt olivatkaan lelujensa unipusseista!!!!


Pitänee ensi vuonna ottaa neulekone uudestaan esiin kun hoitoryhmäni nuorimmatkin ovat hieman varttuneet ja työstää heidänkin kanssaan jotain mukavaa tällä koneella, kun sellainen kerta varastossa majailee.


Vaaleanpunaisia ajatuksia teille kaikille!