torstai 18. lokakuuta 2018

Syksyinen metsä asukkeineen, munakenno- ja pahviaskarteluja sekä teatteria lasten kanssa


Olemme saaneet taas ihastuttavan projektin hoitolasteni (2v,3v,4v, 4v) kanssa päätökseen. Tässäkin projektissa teemana oli syysmetsä ja lasten oma teatterillinen ilmaisu ja tarinan kerrontataitojen herättely. Tekniikkoina käytimme pahviaskartelua, maalausta, liimaamista, muovailua ja värittämistä. Tänään, Sadun päivänä, jokainen lapsi esitti ryhmälle itsesepittämänsä pöytänukketeatterin itse rakennetuin lavastein ja hahmoin. Videoin kameralla kaikki tarinat esityksineen ja jonain päivänä katsomme esitykset yhdessä vanhempien kanssa. Esitykset olivat hurmaavia ja hauskoja ja kaikki aivan täysin erilaisia keskenään!

(Postaus sisältää blogiyhteistyötä A.Wennström oy:n eli Vesiväritehtaan kanssa ja Iskun tehtaanmyymälän kanssa)


Koko projektin idea lähti yhden hoitolapseni perheeltä saamistani tyhjistä Laitilan kantarhan munakennoista, joita leikkelin palasiksi syksyn askarteluideoita pohdiskellen eräänä päivänä päivälepoaikaan. (Kiitos, J , V & co!)



Leikattuani kennosta pois osan, kurkisti minua kennosta....


monen monta ketun naamaa. Joo, minä näin näissä monta kettua!


Eikö vain? Kuin tilauksesta samana päivänä naapurimme toi minulle varastoaan siivotessaan pienen pussillisen turkiksen palasia (jospa keksisit näille jotain käyttöä...) ja siitä se idea sitten lähti lentoon.... (Kiitos, Maikki!)



Ja niin meillä vietettiin monta kuvishetkeä syysauringosta nauttien ja metsäretkistä keskustellen.


Mattotelineestä ja Iskun tehtaanmyymälästä hankitusta huonekalulevystä sai hienosti tehtyä pihalle askartelupöydän, jossa mahtui askartelemaan sekä omat että naapurinkin perhepäivähoitajan hoitolapset. Teemme nykyään usein (yksityinen perhepäivähoitaja ja kunnallinen perhepäivähoitaja) projekteja yhdessä, sillä yhdessä on kiva tehdä. Vai mitä, Saara <3


Ajatuksena projektissa oli opetella mahdollisimman montaa eri kuvallisen ilmaisun tekniikkaa ja lopulta rohkaista lasta oman teatteriesityksen tekemiseen.



Lapset tekivät mm. perunapainantaa kankaalle, jossa opettelimme samalla värien sekoittumissääntöjä, kuten vihreä = sininen ja keltainen jne.  Serivärin kankaanpainovärit meille tarjosi Vesiväritehdas.



Painetuista kankaista työstettiin pienet teltat tai laavut. Laavujen runkoina toimi kenkälaatikoiden kulmat.





Laavun pohjalle liimattiin pala turkista. Samoin ketut saivat turkiksista hännät.


Meidän kotimme olohuoneen piano toimi koko projektin ajan taidenäyttelytelineenä :).  Metsämaa-tilkut saimme lahjoituksena Iskun tehtaanmyymälästä.


Pianon päältä jokainen sai aina hakea oman metsämaailman leikkeihin hoitopäivän aikana.



Ja eihän metsäretket ja laavuretket ole mitään ilman eväitä! Niinpä lapset tekivät FIMO- massasta miniatyyriruokia syksyiseen metsäänsä. Alustoina ruoille toimivat maito- ja mehutölkkien muovikorkit.



Masu täynnä oli mukava viettää lepohetkeä metsässäkin :) . Puiden lehdet ovat kurpitsan siemeniä. Itse kurpitsasta työstimme meheviä Kurpitsasämpylöitä oikeasti syötäviksi :)


Ja toki leikkeihin pääsi myös muutkin talon pikkukaverit :) ja barbeille tekemäni herkut haettiin lisäherkuiksi väen kekkereihin:)


Perhekerhossa työstettiin tällä viikolla ihan sattumalta myös tikkunukkeja pöytäteatterihahmoiksi ja niinpä me saimme vielä lisää rekvisiittaa pikkuteattereihimme.






Tikkunuket antoivat lasten tarinoihin ihanan lisän. On ilo saada uusia ideoita ja kasvatuskumppanuutta myös lähiseurakunnaltamme, jossa käymme niin perhekerhossa kuin muskarissakin. Kirkon muskarissa on vieläpä pääosin samat teemat kuin meidän askarteluissammekin, kuten nytkin metsäretkeily.


Ja niin meillä nähtiin tänään satupäivänä upeita teatteriesityksiä, joissa juonenkäänteet olivat huippuhauskoja :). Teatterit lähtivät tänään hoitolasten koteihin, jossa toivottavasti perheet saavat nauttia monista hassuista ja jännittävistä teatterihetkistä lastensa kanssa.


Teatteria voi lavastaa jatkossa vaikka kuinka laajalle ja teatterin osia yhdistää lasten tuleviin leikkeihin. Huopakankaat leikkialustoissamme iskun tehtaan myymälästä.

Mukavaa syyslomaa teille kaikille! Ja luovia hetkiä jokaisen lapsosen arkeen <3




sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kirjottuja poneja villakangashameessa


Heipä hei pitkästä aikaa! Tässä postauksessa näette minun uusimman lempparivaatteeni valmistusvaiheita. Lempparivaate syntyi vaaleansinisestä Iskun Tehtaanmyymälästä blogiyhteistyönä saadusta villakankaasta ja se kirjottiin blogiyhteistyönä saadulla Husqvarna Viking Designer Topaz 50 kirjontakoneella tyttären suunnittelemin ponikuvioin.


Hameen pohjaideana toimi kuva heppahameisesta opettajasta, jonka olin leikannut leikekirjaani jostain aikakausilehdestä jo 2000-luvun alkuvuosina! 


Käytin hameessa vain tätä yhtä ja samaa tyttäreni piirtämää ponin kuvaa, sillä pikku-piirtäjämme oli niin kiireinen muiden projektiensa kanssa, että hän ei ehtinyt piirtää minulle uusia ponin kuvia. Ehkä sitten seuraavaan heppahameeseen tulee useampia erilaisia hevoskuvia.

Ponin koodauksesta koneelle on enemmän tietoa edellisissä blogi-postauksissani.


Hameen kaavan piirsin suoraan toisesta lempparihameestani, jota hoitolapseni kutsuvat Disney-elokuvien Frozen Annan hameeksi.


Kankaaksi hameeseen valikoitui Iskun hyvin laskeutuva rispaantumaton villainen huonekalukangas.


 Ja niin kone alkoi kirjomaan poneja koko hameen täyteen.....


Olin ohjelmoinut alunperin ponin kirjottavaksi vain kertaalleen suoralla ompeleella. Nyt huomasin kuitenkin, että se ei riittänyt kulutusta vaativan tuotteeseen. Ompeleet vähän purkautuivat ja ommel hukkui villakankaan sidoksen sekaan.


Niinpä kaivoin esiin koneparsintapaininjalkani ja kirjoin jo kirjotut ponit vapaakirjonnalla kolmeen kertaan. Ohjelmoin samalla muut ponin vahvemmiksi eli yhden ompeleen sijasta kolmella ompeleella valmistettaviksi.


Nurjalta puolelta poni näytti tältä. Kirjonnan alla on aina käytettävä tukikangasta tai tukipaperia. Itse käytin Inspiren kertakäyttölakanan tyylistä irtirevittävää tukimateriaalia.


Kirjonnan jälkeen sain taas käyttää yhtä lempparipaininjaloistani eli piilovetoketjujalkaa. Sillä vetoketjun ompeleminen on sujuvaa ja todella helppoa.




Vetoketjun ompelun jälkeen vuoritin koko hameen.


Helman halusin ommella myös ompelukoneella piilopistoin. Ensin helma oli kuitenkin silitettävä huolella. Villakankaan helman silittäminen onnistuu aina hyvin helposti, sillä villa on huokoista ja taipuu hienosti höyrysilitysraudan alla.


Ommel 16 on koneeni perusommelvalikossa oleva helman piilo-ommel, jota tämän hameen helman ompelussa käytin.






Paininjalkana käytin koneen suosittelemaa D-paininjalkaa, joka kulki epätasaisella alustalla uriensa takia moitteettomasti. Piilo-ommel ommellaan helmapäärmeen sisältä saumanvaran puolelta, jolloin suoratikki tulee saumanvaraan ja siksak-ommel osuu silloin tällöin yhden piston verran hameen miehustaan.


Lähikuva piilo-ompeleesta helmapäärmeen sisältä.


Ja niin hame tuli valmiiksi. Helmapäärme ja hameen istuvuus ylleni oli täydellinen, mutta pari päivää sitä henkarissa katsellessani, toteisin että siitä puuttuu vielä jotain....


Sain tyttäreni piirtämään minulle suitsait muutaman hevosenkengän ja porkkanan, joita halusin vielä kirjoa hameeseen.




Malliompelusten mallailujen jälkeen päädyin kuitenkin kirjomaan hameeseen vain hevosenkenkiä, sillä porkkanat näyttivät suhteettoman suurilta.


 Ja niin lempihameeni tuli valmiiksi. Minä olen aivan fiiliksissä!


Poneja ja hevosenkenkiä on sekä hameen etu- että takapuolella.


Hame on ihana päällä. Se on lämmin ja laskeutuu hyvin. ei purista, ei kirvellä. Ja kuosi.... voi kuinka sitä rakastankaan <3

Mukavia lokakuunpäiviä teille kaikille! Pysykäähän terveinä!