keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Marimekon markiisikangastilkut ja uudet ompelukoneen tarvikkeet


Tämä postaus sisältää blogiyhteistyötä.

Sain pari vuotta sitten ison läjän Marimekon markiisikangaskaitaleita lahjoituksena. (Kiitos Sadulle!). Ompelin niistä monta mustavalkoista viirinauhaa terassillemme ja suurimmista paloista muutaman tyynynkin ja monen monta patalappua. Nyt minun eteeni tupsahti kangaskaapistani muovipussillinen näitä markiisikangassuikaleita ja hulpioita, jotka eivät oikein riittäneet enää mihinkään järkevään työhön. 

Nakkasin ne siivousvimmassani työhuoneeni roskikseen, kunnes tajusin, että saisinhan niistä vielä tilkkutäkin musta-valkoiselle terassillemme. Niinpä ompelin summamutikassa kaitaleista ja pikkupalasista hirsimökkiblokkeja, jotka yhdistin toisiinsa ilman suurempaa pohdintaa sommittelusta.


Tilkkuissa oli jos jonkimoista Marimekon klassikkoa. Pääosin musta-valkoisia kuoseja, mutta myös pinkkiä ja vähän oranssi-ruskeaakin.




Täkkiä kootessani, sain Husqvarna Vikingiltä blogiyhteistyönä ihastuttavan lähetyksen kaikenlaisia ompelukoneen lisätarvikkeita, mm. karkkivärisiä puolia, kangassakset, lisätarvikkeena myytäviä paininjalkoja ja monenmoista ompeluneulaa.




Kyllä tällä ompelukoneneulamäärällä nyt jokusen näytteen ja tuotteen ompelee :) Ja muutama erikoisneula inspiroi varmasti myös uusien tuotteiden suunnitteluunkin....



Ensimmäisenä halusin testata lentokoneen siipien näköistä boordikoristeommeljalkaa sekä tietysti karkkiväripuolia.


Boordipaininjalka on tarkoitettu ensisijaisesti erilaisten koristeompeleiden ompeluun. Paininjalan avulla saa helposti ommeltua erilaiset koristeompeleet tasaisen välimatkan päähän toisistaan.

Koska tämä tilkkutäkkini oli jo jokseenkin kirjava, en halunnut ommella tähän koristeompeleita vaan suoraommeltikkausta. Siinäkin ompelussa tämä paininjalka toimi oikein hyvin. (Kokeilen boordiompelua sitten joku toinen kerta, johonkin toiseen työhön vaikka lasten kanssa...)



Tilkkutäkin keskusosan tikkaukset tein kuitenkin sillä minulle niin rakkaalla yläsyöttäjäpaininjalalla.


Ja ensimmäisen tavallisen 90-koon neulan katkaisemisen jälkeen, otin käyttööni Farkkuneulan kokoa 100. Ja eipä enää neula katkennut :)



Yksi Topaz -ompelukoneeni erityisen kivoista ominaisuuksista tilkkutöitä ja tikkauksia tehdessä on FIX ja saksi-toiminnot. Yhdistettynä FIX ja saksitoiminto tekevät todella hyvän solmun, ilman epäsiistejä esstaas-ompeleita ja katkovat vielä ompelulangatkin nurjalle puolelle säntillisesti. Mahtava juttu, joka helpottaa tikkauksissa ja tilkkutöiden ompelussa todella paljon!


Husqvarna antoi myös minulle satulavyönauhaa ja mustaa koneompelulankaa. Näillä tämän markiisikangastilkkutyön kanttaus onnistui hyvin.






Tälläinen täkki roskiskankaista sitten tuli. Enpä olisi arvannut tälläisenkin tekeväni. Tilkkutyöt osaavat kyllä aina yllättää uudelleen ja uudelleen. Koskaan ei tiedä millainen tuote lopulta on käsissä kun tilkkusuikaleet on ommeltu paikoilleen. Siinä varmaan piileekin tilkkutöiden taika.


Täkki sopii hienosti mustavalkoiselle terassillemme väripilkuksi ennen kevään ja kesän kukkien puhkeamista. Täkki on mukava kietaista ympärille terassilla istuessa ja lepäillessä, kevätauringon maalatessa pisamia kasvoille.

Mukavia helmikuun pakkaspäiviä ja kevätauringon paistetta teille kaikille!!!







maanantai 22. tammikuuta 2018

Viidakkoseikkailusynttärit


Meillä on aloitettu taas uusivuosi synttäritohinoin. Tällä kertaa 8-vuotissynttärien teemaksi valikoitui sankarin toiveena "Viidakkoseikkailu". 

Muutaman päivän pakertamisen jälkeen saatiinkin lähes nollabudjetilla kivat kekkerit aikaiseksi. Tässä hieman kuvakollaasia synttärien valmisteluista ja itse synttärikekkereistä.


Omista kätköistäni löytyi kaikki tarpeellinen viidakkorekvisiitan valmistukseen: Huopaa, kankaita, pahvia ja akryylivärejä....





Huopakankaat muuttuivat saksien ja ompelukoneen avulla liaaneiksi ja banaaneiksi :)


Ja vanha muoviämpäri sai itselleen apinan kasvot.


Ja IKEAn suuret pakkaussuojapahvit saivat ihan uuden tarkoituksen.




Kaikki vieraat saivat kokea hetken leijonakuninkaana ja hassuna apinana.





Pitsalaatikkoon maalattu nälkäinen seepra sai maistaa huopamarjoja :)


Taitavat hoitolapseni askartelivat juhlille hienot vaahteranlehtileijonat. Ja vanha apinamme pääsi roikkumaan ruokapöydän päälle.



Tekniikasta kiinnostunut tyttäreni teki kanssani synttäreille myös koodausmaton, johon vieraat saivat ohjelmoida hänen joululahjarobottiaan kulkemaan.



Myös tarjoamisissa toistui viidakkoteema ja viidakon värimaailma. Liinan tein tilkkutyönä miniatyyritilkuista jokunen vuosi sitten.


Ihanat juhlat, suloiset vieraat ja paljon mukavia puuhia. Voi vitsit, kuinka nautin näiden suunnittelusta ja valmistuksesta. Toivottavasti valmistamamme rekvisiitta saa jatkaa elämäänsä toisenkin kerran jonkun tuttavamme lastenjuhlissa tai vaikka jossain tulevassa nukketeatterissa. Aika näyttää...

Mukavaa tammikuuta teille kaikille!




keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Tallukkaat, jossa kaikki ei mennyt ihan putkeen


Olen saanut taas muutaman päivän pukea jalkani itsetehtyihin jalkineisiin, tallukkaisiin. Säät ovat olleet sopivan kuivaa pikkupakkasta ja hanget puhtaan valkoisia.


Säiden muututtua suotuisaksi jatkuvan loskakelin sijasta, sain itseni viimeistelemään käyttökuntoon nämä keskenjääneet pisaratallukkaat. Niistä tuli tosi hienot ja hyvät, vaikka viimeistely ei mennyt lainkaan kuin "strömssössä"!



Tallukoiden kumipohjustus on mielestäni aina koko prosessin ikävin vaihe, jonka siirtäisin mielelläni jonkun toisen tehtäväksi. On inhottavaa työskennellä käsineillä, hengityssuojaimilla ja suojalaseilla sekä myrkyllisillä liimoilla.


Pohjakumi pitää ensin raapata liimauspuoleltaan epätasaiseksi joko hiomapareilla tai ruuvimeisselillä (kuten minä tein). Liima pitää epätasaisessa kumipinnassa paljon paremmin kuin tasaisessa pinnassa. (Tylsä vaihe!)



Kun pohjakumi on hiottu karheaksi on sen liimauksen aika.

Mutta ... tsadaaa..... Ensimmäisen kerran elämässäni minulle kävi liimatessa näin.... Olin vaihtanut kontaktiliiman uuteen merkkiin, koska käyttämääni merkkiä (Tixo kontaktiliima) ei ollut kaupoissa tarjolla ja uusi kontaktiliima (Bostik Contact A3) käyttäytyikin ihan hullusti. Se levisi kuin purkka ja sotki kauniin turkoosilla huovalla käsin verhoilemani tallukkaan pohjan sivut ihan järkyttävän näköisiksi. Pari ärräpäätä luiskahti suusta kun pohdin terassillamme mitä näille on enää edes tehtävissä....


No, onneksi keksin ratkaisun yön yli nukuttuani. Minulla oli varastossa Kiillon maitoliimaa ja turkoosia huopaakin oli vielä jäljellä. Pistetään peittoon kaikki suttuiset kohdat....



Leikkasin huovasta suikaleen ja lisää pisaroita. Tein paikkahuovan kiinnityksen perinnetekniikalla eli säänkestävällä maitoliimalla liimaten. Maitoliima on kyllä uskomattoman ihanaa ainetta, vaikka haiseekin ihan kissanpissalta.






Ja tsadaa... aika kivat tuli. No onpahan nyt tälläinenkin pohjustusvaihtoehto kokeiltu ja hyvät näytteet tehty, jos vaikka saisin joskus mennä tallukaskurssia pitämään. Onneksi epäonnistumisen sai tässäkin käännettyä voitoksi.

Mukavaa uutta vuotta teille kaikille ja toivon sydämestäni, että tekin osaatte kääntää tappionhetket tänä vuonna 2018 voitokkaiksi!

Halit!