sunnuntai 13. elokuuta 2017

Keppari-intoa


Meille on syntynyt muutama uusi ratsu. Ja voi sentään kuinka kovaa niillä jo viiletettiin.




Ratsut työstimme Iskun huonekaluhuovilla Huhta-designin upeisiin vaneeriaihioihin. Tyttäreni mielestä nämä lahtelaiset Huhta design -kepparit ovat maailman parhaita. Ne ovat kevyitä ja niiden design viehättää hänen ja minun silmääni. Ja mukavinta kaikesta, ne osaa pienikin lapsi stailata.



Kepparit eivät muuta tarvitse kuin maalia pintaansa ja ryijysolmuin villalangoilla solmitut harjat tai kuten me teimme: Huonekaluhuopaa (tai fleeseä), liimaa ja villalankaa.


Lähistöllemme on työstetty Evakkolapset ry:n lahjoitusvaroin mukava pieni puisto, jossa pidimme heti heppojen valmistuttua keppareiden leikkimieliset laukka- ja ravikisat.


Voi sitä lasten riemua ja intoa laukata eestaas keppareilla. Nämä hepat sopivat niin pienille kolmevuotiaille lapsosille kuin koululaisillekin.



Jihaa, hirnahtavat tsempit kaikille koulutyönsä aloittaville lapsosille! Muistakaahan aikuiset olla varovaisia liikenteessä, kun pienet ihmiset lähtevät maailmaa valloittamaan.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kirjasta avoimiin oviin


Aloitin tänään perhepäivähoitajan työurani toistamiseen elämäni aikana. Toisinaan on näköjään katsottava kauas, jotta voi nähdä lähelle. Ovet, joita minulle raotettiin, eivät tuoneen minulle onnea eivätkä sisäistä rauhaa, joten palasin tähän vuosia sitten hyväksi kokemaani ammattiin. 

Nyt voin hymyssäsuin askarrella lasten kanssa, esittää nukketeatteria, kuunnella lasten viisauksia, käydä päivisin metsäretkillä ja syödä kynttilänvalossa muidenkin kuin itseni kanssa. Elämässä on taas sisältöä, joka ikiselle päivälle. Olen tarpeellinen. Minulla on paikka yhteiskunnassa. Minä saan olla vielä lähellä omien lasteni kouluarkea.

Koska olen aika innoissani tästä työkuviostani, olen työstänyt kesän aikana yhtä jos toista ideaa lasten kanssa tutustuttaviksi tai työstettäviksi. Tässä postauksessa mökillä työstämäni "salaisuuksien ovi", jonka työstin Kaari Utrion Vehkalahden neidot -kirjaan.

 Aluksi liimasin kaikki kirjan sivut kevyesti toisiinsa kiinni.


Sitten leikkasin ja revin sivunippuun oven reijän.



Sitten alkoi maalaus..... Mökiltä löytyi ihan kamalan surkeat muka-vesivärit ja muka-maalauspensseli, joilla sudin piirrustuspapereihin väriä.


Värit lähes kiehuivat vedestä ja auringon lämmöstä. En ole ikinä maalannut tälläisillä väreillä.







Mutta vaikka värit olivat ihan surkeat, tuli maalausjäljestä mukavan elävää ja ilmeikästä.




Wili-pupu seurasi tapansa mukaan touhujani koko ajan vieressäni, mökin apilapihalla.



Ja mihin tämä ovi sitten minut ja hoitolapseni kuljettaakin jäänee vielä arvoitusten varaan. Oven takana löytyy ruskea huone, jonne voimme yhdessä lasten kanssa työstää syksyllä jotain yhdessä keksimäämme.

Eli tälläistä tällä erää. Postattavaa olisi kyllä vaikka kuinka, mutta en millään jaksaisi istua täällä tietokoneella. Sen sijaan jos haluat nähdä kattavammin ja useammin mitä kaikkea puuhailen päivät pitkät niin kirjaappa itsesi instagram seuraajakseni @neulanhaltija -tililleni. Sinne päivittelen touhujani ja muuta sillä hetkellä silmiin osunutta tai ajatuksiani herättänyttä joka ikinen päivä.

Ja tähän loppuun vielä tiedotus: PERHEPÄIVÄHOITORYHMÄNI KAIPAILEE VIELÄ YHTÄ 3-5-VUOTIASTA LAPSOSTA! Eli jos tiedät jonkun suloisen pikku-ihmisen vailla hoitopaikkaa, niin pyydä hänen huoltajiaan ottamaan yhteyttä minuun, kenties hän pääsee mukaan "satumaisiin" hoitopäiviin luonani.


keskiviikko 2. elokuuta 2017

Karkkivärinen ensipeitto


Eilen pistin postiin pienen tilkkutäkin, jonka ompelin serkkuni masuvauvalle. Masuvauva päättikin syntyä maailmaan jo 1000g painoisena keskosena, joten lämmin peitto on varmasti pienelle sitkeälle tyttöselle tarpeen.



Halusin valmistaa peittoon suloisen värimaailman ja jonkin suloisen eläimenkuvan. Katselimme ideoita miniatyyritilkkutyökirjastani tyttäreni kanssa. Kirjasta tyttäreni valitsi peittoon ommeltaviksi koalan kuvan.



Mutta minä en tyytynytkään vain yhteen koalaan, vaan tein niitä kolme. Äidin, isin ja lapsen.



(Hups, kuvassa langanpätkä... mutta sellaista sattuu...)

























































Peiton reunoille laitoin kaikki mini-minitilkkuni, jotka joten kuten sopivat peiton värimaailmaan. Ja tälläinen karamelli-peitto siitä sitten tuli.

Kaikkea hyvää pienelle tytölle keskolaan! Ja onnea vauvan perheelle uudesta perheenjäsenestä!

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Pisto pistolta, ajatuksia kankaalle


Muistan lapsuudestani hetkiä, jolloin isovanhempieni maatilalla päiväuniakaan makasin yksin pihanurmella heinä suussani ja katselin taivasta ja mummun mahtavia perennapenkkejä. Oli hiljaista, vain kärpäset surisivat ja heinäsirkat sirittivät. Onni oli siinä.


Löysin Pelastusarmeijan kirpputorilta kirjotun pellavapöytäliinan, joka toi tuon lapsuuden tunteen pintaan. Ajattelin jatkaa liinan kirjailua hieman ja laittaa liinan kotimme kattoon muistuttamaan levon ja hiljaisuuden sekä ajatusmatkojen tärkeydestä.






"Kesäpäivänä menin maate ja silmäni näkivät: maailma on kaunis."


Kirjontalankojani katsellessani, käsini osui myös tälläinen samasta mummolasta saamani, mummon seinällä iät ja ajat ollut kirjontatyö. Kirjontatyön reunat olivat persikanväristä satiinia ja hyvin repaleiset.

Ratkoin ne pois ja ompelin reunoille tilkkukehykset.





Tekstiili pääsi vanhempieni mökin seinälle, jonne se istui takan betonimuuriin kuin valettuna.


Ihanaa kesää teille kaikille!


perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kukkatelineen tuunaus


Tänä kesänä olen tuunannut paljon kaikenlaista, niin tekstiilejä kuin huonekalujankin. Olen maalannut kaikki talon kenkätelineet valkoisiksi. (Ja isäni vieläpä korottikin jokaista telinettä yhdellä lisäkerroksella, jotta perheemme lukuisat kengät mahtuvat eteiseemme paremmin).

Ihastuttavin tuunaukseni oli kuitenkin omasta mielestäni tässä postauksessa esittelemäni kukkatelineen tuunaus.


Isäni oli sorvannut kansalaisopiston puutyökurssilla kahdenksankymmentäluvulla  molempien tyttäriensä huoneeseen kukkatelineet, jotka aikojen kuluessa päätyivät mökillemme varastoon. Kukat tai viherkasvit eivät kiinnostaneet minua aikuisena, eikä telineelle ollut oikein sijaa kodeissani.

Nyt teline tuli vastaani mökilllä ja siitä se idea nyt, uuden vihersisustamisen innossa, lähti.


Jotain päivittämistä halusin telineelle kuitenkin tehdä. Kenties maalia pintaan ja puuhelmiä koristeeksi.



























Ja niin hiomapaperi ja sivellin lähtivät viuhumaan telineen ja helmien kimpussa. Maalina käytin murretunsävyisiä mattamaaleja.







Olin lopputulokseen oikein tyytyväinen.



Nyt viherkasvit ovat alkaneet vallata kotiani ja Wili-kanimmekin on ihmeellisesti antanut niiden olla rauhassa -ainakin toistaiseksi...




























Hoitolapsia varten hankin myös kukkatelineen sävyihin sopivat 120 cm matot, joiden päälle leikit on mukava rakentaa ympäri kotia (ja joiden rajat helpottavat myös leikkien siivoamista pois).

Mukavaa naistenviikkoa teille kaikille!