Viimeiset lankarullat -tilkkutyö

Onpas viime postauksesta taas vierähtänyt aikaa. Kaikkea kivaa on käsityörintamalla kyllä käsissäni syntynyt, mutta sen kirjaaminen tänne blogiin on jäänyt muiden touhujen alle. 

Tänään otin itseäni taas niskata kiinni ja istuin tänne tietokoneen ääreen postailemaan viimeisimpien käsityötuotoksieni tekoprosesseja. Tässä postauksessa on syksyisen Lankarullat -tilkkutäkkini tarina.

Tämä tilkkutäkkini sai alkunsa nykyisen työpaikkani (Päiväkodin eskari) muuttosiivouksen yhteydessä.

Löysin nimittäin päiväkodin askartelutarvikekaapista tälläisiä upeita vanhanajan puisia lankarullia, joiden muotokieli, tuntu sekä nostalgia puhuttelivat minua kovasti. 

Päiväkodin muuttosiivouksen yhteydessä myös oman kotini tarvikevaraston siivous sai tuulta alleen ja päätin käyttää pois ihan kaikki loput, lahjoituksena ystäviltä saadut tilkkutyökankaat. 

Uuden täkin teemaksi tulikin "Viimeiset lankarullat". 

Tämäkin täkki on minun suunnittelemani ja täkin tilkkujen mitat ja ohjeet itse laatimiani.

 

Leikkasin ensin kaikki kankaani 10 cm x 10 cm neliöiksi. 

Sen jälkeen asettelin kaikki kuviollisesta puuvillakankaasta leikatut 10 cm x 10 cm tilkut yksivärisen violetin 10 cm x 10 cm puuvillatilkun kanssa oikeat puolet vastakkain. 

Violettiin neliötilkkuun piirsin halkaisijaviivan tilkun kulmasta kulmaan. 

Ompelin tilkut vinosti keskeltä kahteen kertaan halkaisijaviivan molemmin puolin paininjalan leveydeltä.

Sitten leikkasin tilkut piirtämästäni halkaisijaviivasta kahtia. 

Leikkaamisen jälkeen silitin kolmiot auki kahden kolmion neliöiksi.

Osan neliöistä leikkasin 8cm x 8cm kokoisiksi neliöksi (pienet lankarullat) ja osan 9 cm x 9 cm neliöiksi (isot lankarullat).

8 cm x 8 cm neiliöt leikkasin vielä neljään osaan 4 cm x 4 cm neliöiksi.

Lankarullaan tuli siis yhteensä 9 tilkkuneliöpalaa. Joista 4kpl oli kahdesta kolmiosta koostuvia neliöitä ja 5kpl yksivärisiä neliötä.

Pienemmän lankarullan neliöt olivat kooltaan 4 cm x 4 cm ja isomman 9 cm x 9cm.

Ompelun jälkeen blokkineliöt koostuivat  9 kpl pienistä lankarullista ja yhdestä isosta lankarullasta. Blokkeja tähän täkkiin tuli 48 kpl.

Täkin materiaaleista minä ostin vain lämpövanun ja tikkauslangat. Niille tuli hintaa n.20 €.

Täkin suunnitteluun ja ompeluun minulla meni n. 30 h. Täkin harsintaan ja ompelukoneella tekemääni tikkaukseen 5 h. Eli yhteensä tämän täkin valmistukseen kului 35 h.

Täkin taustaan ompelin kaikki loput pienetkin tilkkuni sekä ruudulliset puuvillakangastilkkuni.

Täkistä tuli paksu ja klassisen vanhanaikainen tilkkutäkki. Täkin reinat huolittelin beessillä puuvillakankangaskaitaleella. (Beessi kaitale oli kyllä ensin keltainen puuvillakangaspala, mutta värjäsin sen ennen ompelua pesukoneessa Dylon tekstiilivärillä beessiksi.) 

Täkin koko on 123 cm x 162cm.

Tilkuista tehdystä taustasta tulee mielestäni tilkkutäkkeihin hauska yksityiskohta. 

Tästä tuli tosi mieluinen täkki koko perheeni mielestä.

Myös tämän suloisen vanhan herramme, Wilin mielestä tämäkin tilkkutäkki on ihana <3

Vanhan tilkkupeiton korjaus

Meillä on menossa kodissamme lämpöputkiremontti. Koko koti on mullin mallin. Pattereiden edessä olevien kaappien tyhjentäminen on työllistänyt minua viimeisen viikon ajan.

Kaappeja tyhjentäessäni löysin vuosia sitten äitini minulle palauttaman tilkkutäkin, joka oli vuosien käytössä repeytynyt pahoin. Olin siirtänyt täkkiin tarttumista ja sen tuunaamista uudeksi monta vuotta, sillä täkin muotokieli tai haalistunut ulkoasu ei puhutellut minua yhtään. Olin valmistanut täkin batiikkikurssilla v. 1996. Kerran heitin sen jo roskiinkin, mutta sitten tulin katumapäälle ja viikkasin sen tilkkutyömateriaalikaapin perälle.

Vanhoille (jo silloinkin hiutuneille lakanoille) työstämäni batiikkitilkut olivat lukuisissa pesuissa repeytyneet, mutta paksulla puuvillalangalla käsin tehdyt tikkaukset olivat vielä moitteettomat. Tikkauksia vain oli aivan liian vähän! Tuolloin olin vielä niin untuvikko tilkkutöissä, etten käsittänyt tikkauksien tarpeellisuutta täkin kestämisen kannalta. Enkä sitä, että tilkutyötä ei kannata työstää vanhoista lakanoista. Nyt käsitän :).
 

Minulla ei ollut nyt lainkaan viitselijäisyyttä alkaa työstämään peittoon paikkoja pienistä tilkuista vaan otin tilkkukankaistani suuret palat, joista leikkasin isoja renkuloita, olkoot vaikka donitseja tai uimarenkaita. Näillä renkuloilla ajattelin päällystää kaikki batiikkirenkulat.

Ensin ajatus oli työstää renkaat käsin ommellen, sillä, uskomatonta mutta totta, minulla oli yhä tuota samaa oranssia helmilankaa jäljellä! Lanka on muuttanut kanssani Kuopioon, Tervolaan, Ouluun ja Lahteen. Ressukka on matkanut kanssani yli 20 vuotta!

Mutta muutaman renkulan käsin tikattuani päätin, että se oli sitten siinä ja kaivoin ompelukoneen esille.

Ja niin se sitten valmistui kädenkäänteessä, uusiopeitto. Ja hui hai, että samassa peitossa on sekä käsin- että konetikkausta. Joskus on annettava nopeutetuille työtavoille valta. Haluan tehdä tänä kesänä muutakin kuin tätä peittoa.

Peiton reunaan tikkasin uuden vuosiluvun, jotta käyttäjä näkee, että peittoa on työstetty pariin otteeseen. Saas nähdä korjaanko tätä taas 21 vuoden kuluttua :). Tikkauksia ainakin voin tehdä joskus lisää, jos tekemisenpula iskee, sillä mielestäni niitä on edelleen aivan liian vähän.

Toivotaan pikaisesti uimakelejä, että saadaan kesäloma tuntumaan lomalta. Tämän peitonhan voisi ottaa vaikka rantapeitoksi uimarannalle.

Mukavaa kesää kaikille ja onnea kaikille koulutyönsä päättäneille!

Neulanhaltija-blogi jää myös kesälomalle, eli postauksia on tiedossa kesäaikaan hyvin harvoin, jos ollenkaan.

Heippa!

Raitaa -tilkkutyö edistyy

Kaffe Fassetin kankaista valmistamani Raitaa -tilkkutyö on edennyt tän kesänä mökkeilyjemme aikana verkkaisesti. Ranteeni jännetuppitulehdus laittoi ompelulle pisteen joksikin aikaa. (Marjojen keruuseen rannevika ei ole vaikuttanut, sitä kun ei voi lykätä tuonemmaksi...)

Laitan tämän tilkkutyöpostauksen tänne tänään muistuttaakseni teitä Tilkkuvirroista, jotka ovat ponkaiseet muutama päivä sitten Virroilla käyntiin. Meilläkin olisi tarkoitus käväistä katsomassa näyttelyt tässä jokupäivä.

Tarkoitukseni on laittaa pikkuriikkisiäkin tilkkuja myöten kaikki työhuoneeni Fassetin tilkut tähän täkkiin, joten olen ommellut pikkutilkkusälästä raitoja niin työn oikealla kuin nurjallekin puolelle. Ompelukoneina ovat toimineet äidin vanha Singer ja anopin vanha Husqvarna. Työn tikkauksen teen sitten syksyn pimeinä sadepäivinä omalla koneella omalla työhuoneellani.

Ompelen mökeillä aina pihalla. Samalla lapset piirtelevät, askartelevat, lukevat kirjojaan tai uiskentelevat valvovan silmäni alla.

Tämä on minun kesääni parhaimmillaan... 

Tämän Raitaa -tilkkutyöni väliin laitoin ensimmäistä kertaa puuvillavanun oloista polyestervanua. Todella kevyttä, mutta tukevaa. Ostin sitä Wexleriltä Lahdesta, joka harmikseni on lopettamassa toimintaansa. Harsin työn kauttaaltaan kolmikerroksiseksi. Tikkaan työn kahdessa osassa, tikkausta helpottaakseni.

Raitaa -täkki harsittuna kahdessa osassa päällispuoleltaan.

 Ja sama homma täkin takapuolelta.

Herkullista heinäkuun loppua kaikille!

Kaffe Fassettia mukaillen

Tänään on ollut extra-mukava työpäivä. Ensin kävin suloisilla 5 v synttäreillä esittämässä nukketeatteria ja sitten elämän iloa pulppuavalla  9-12 vuotiaiden lasten leirillä pitämässä "kudotaan huovasta ja pajusta" - kädentaitopajan. Kyllä työnteko on on lasten kanssa vaan niin IHANAA!!!



Tässä postauksessa esittelen kuitenkin uusimman Kaffe Fasset -teemaisen tilkkutyöni työstymistä. Laitan tämänpäiväisiä leirikuvia sitten myöhemmin kun saan ne käsiteltyä ensin.

Yllä oleva kuva pöytäliinasta on Fassetin Tilkkutöitä -kirjasta ja se toimi lähtökohtana tälle uusimmalle tilkkutyölle, josta tulee tillkuliina tai tilkkutäkki.

Työ on valmistunut pikkuhiljaa, milloin mökin pihalla järvimaisemaa ihaillen, milloin sisällä sadepäivää viettäen.

 Lapsia ei sade haitannut. Uinti kaatosateessa taisi tulla kesän parhaimmaksi lomamuistoksi.

Nyt työ odottaa tikkausta. Tai itseasiassa vanua, sillä en ole ehtinyt Wexlerille puuvillavanua ostamaan.

Koska tämänkaltaisissa kolmiotilkkiksissä jää paljon "hukkapaloja" , työstin hukkapaloistakin pikkukolmioita. Näistä tulee ehkä peiton reunalle jonkinlainen kaitale. 

En oikeastaan koskaan suunnittele tilkkutöitäni etukäteen vaan annan työn kuljettaa itse itseään. Antaudun vain sattuman vietäväksi. Niin tein tälläkin kertaa. Tilkkutöistäni tulee siis aina sen kokoisia kuin tulee (eli kunnes kankaat loppuvat) ja mallikin elää työtätehdessä. Yhteistä töilleni on, että pyrin käyttämään niissä kaikki tilkut viimeiseen tilkkuun. En nimittäin halua yhditää "vanhoja" jo kerran käyttämiäni kankaita enää mihinkään. Ja täten loppujen kangaspalojen survominen samaan työhön, vaikka sitten takapuolelle, on ouivallinen tapa.

Tikkausmalli tähän työhön on myös vielä haussa, mutta ajattelin ehkäpä jotain, joka tukisi työn kolmiulotteista vaikutelmaa. Työssä voi nimittäin nähdä loittonevia käytäviä.

Tähän loppuun vielä kuva Fassetin samasta kirjasta otetusta kuvasta, jossa samanlaisia, mutta siniraitaisia kankaita kuin minä käytin tässä työssä. Nyt työn tunnelma on ihan erilainen, kun jokainen blokin kolmiotilkku on samaa kangasta.