maanantai 17. heinäkuuta 2017

Essuja hoitolapsille


Kesäni on kulunut pitkälti romaaneja lukien ja puutarhassa puuhaillen. Jotain pientä on kuitenkin käsityörintamallakin valmistunut. Tässä postauksessa esittelen tuleville hoitolapsilleni ompelemiani essuja, jotka valmistin kierrätyskankaista niin leivonta- kuin askarteluhetkiäkin varten.


Olin nuorena tyttönä valmistanut itselleni kapioita, tyynyliinoja ja lakanoita, joihin kirjoin perinteiseen tapaan nimikirjaimeni ja reunoille asettelin mummoni virkkaamia pitsejä. Lakanat ovat yhä päivittäisessä käytössä, mutta tyynyliinat ovat nykytyynyihin aivan liian kapeita. Ne ovat pyörineet kaapeissa turhanpantteina. Niinpä tartuin niihin nyt kun lompsani huutaa tyhjyyttään ja jotain pitäisi työstää, ettei taitoni ihan pääse rapistumaan kesälläkään.


























Ompelukone surisi pihalla ja tyynyliinoista syntyi neljä essua leivontahetkiimme tulevien hoitolasteni kanssa.


Kas näin.


Sadepäivinä pihalla ompelu ei maistunut, mutta sisällä ompelu oli sitäkin mieluisampaa. Lahjoituksena saatu huonekalukangas muuttui ompelukoneen alla askarteluessuiksi. (Kiitos lahjoituksesta kaimalle!)


Kas näin.


Pikkuleipurien ja -kokkien leikkeihin valmistin myös pikapikaa lieden vanhasta vanerilevystä, cd-levyistä ja maitopurkin korkeista. Tämähän käy vaikka avaruusaluksen kojelaudaksi.


Säilöntäkausiterkkuja teille kaikille! Tässä kuvassa minulla on kesäkuun ensimmäisten nokkosten keittopuuhat meneillään. Näistä saadaan vitamiinia talvenvaralle hoitolasten ja perheemme smootheihin. Nam!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Matkalaukkumetsä


Pitkästä aikaa täällä blogi-maailmassa taas. 

Edellinen postaukseni sai aikaan lukuisten viestien ja puheluiden suman, jossa monet kanssasisaret kertoivat koulu- ja työpaikkakiusaamiskohtaloistaan. Ja ystäväni kertoivat kuinka heille voi soittaa aina kun maailmani syystä tai toisesta järkkyy. Toivon sydämestäni kaikille minuun yhteyttä ottaneille kaikkea hyvää ja keinoja päästä eroon kiusaajista ja lynkkaajista sekä löytämään elämänilonsa takaisin. Nyt tiedän mitkä traumat pitkällinen (ja lyhytkin) koulu- ja työpaikkakiusaaminen voi ihmiseen jättää. Sata halausta teille kaikille kovia kokeneille!!!!

Olen tänä kesänä työstänyt pääosin erinäisiä leikkikaluja ja muuta tykötarviketta tuleviin perhepäivähoitajan työkuvioihini. Olen pakannut lastemme vanhoja klassikkoleluja varastosta olohuoneeseemme lipastoihin ja moninaisiin matkalaukkuihin. (Matkalaukkuihin työstän hoitolapsia varten kyltit, joissa jokaisessa lukee mitä laukku sisältää. Ja mustat laukut spreijaan hempeillä pastelliväreillä.) 


Yhteen matkalaukkuun työstin tyttäreni kanssa Playmobil-eläimillemme hoitolapsien leikkeihin leikkimaailman.



Huopamaailmassa hyödynsin epämääräiset villanyssykkäni ja Volarilta lahjoituksena saamani vihreän akustiikkalevyn.


Villojen neulaajana ja sommittelijana toimi tyttäreni.


Minä puolestaan huovutin vedellä ja saippualla tyttären neulaamat villat tukeviksi levyiksi.


Kuivuvilla huopalevyillä oli mukava koristella myös hetkellisesti puutarhaamme.


Ja niin matkalaukkumetsä tuli valmiiksi äidin ja tyttären yhteistyöllä. Työnjohtajana toimi Wili-kanimme, joka uskollisesti seurasi jokaista työvaihetta ja kävi lopulta tarkistamassa myös lopputuloksen.









Hoitosopimuksia kirjoittaessa hoitolapset innostuivat jo leikkimään metsäneläimillä ja matkalaukkumetsä koettiin oikein mukavaksi leikkikentäksi.

Meillä löytyy Playmobileita myös merirosvoina, ritareina, prinsessoina, eläintenhoitajina, dinosauruksina ja poliiseina, joten maailmaan voidaan sovittaa tarvittaessa hahmoja lasten oman mielenkiinnon mukaan.

Mukavaa kesää teille kaikille! Minä lähden nyt uimarannalle lasten kanssa. Se puuha onkin tänä kesänä ollut harvinaista herkkua, sillä kesä on ollut melkoisen sateinen ja viileä.