torstai 29. syyskuuta 2011

Tuunattuja kalusteita Maileg -pupuille ja hiirulaisille


Neulanhaltija lähti toissapäivänä kirpparikierrokselle, tavoitteenaan löytää Maileg pupuille ja hiirulaisille soveltuvia puisia kaulusteita. Muovikalusteita Neulanhaltija ei kelpuuttanut, koska niiden tyyli riitelee Maileg -hahmojen rustiikin olemuksen kanssa ja muovihuonekalujen kestävyys on myös pienillä kätösillä toteutettavissa leikeissä niin ja näin.

Mukaan Lahden Lanttilan ja Cetorin kirppiskierrokselta tarttui kahdella eurolla yksi pieni puinen kukkalaatikko, puolella eurolla pikkuruinen puinen korulipas. Lisäksi Neulanhaltija kaivoi omista kätköistään kaksi pikkuruista IdeaParkin Sinellistä ostettua kierrätyspahvista matkalaukkua.


Puutuotteet hiottiin ja maalattiin Neulanhaltijan poikien huoneen vaaleanvioletilla seinämaalilla. Matkalaukut maalattiin keittiömme punaisella seinämaalilla.


Lisäksi Neulanhaltija hioi ja maalasi tuunausinnon vallassa Lahden Kärkkäiseltä ostamansa hiirulaisten vaate- ja ruokalipastona toimivan korulippaan punaiseksi.


Kukkuu...


Uusi ilme huonekaluille syntyi tuossa tuokiossa ja voi sitä riemua mikä lapsille syntyi, kun pääsivät täyttämään pikkulipastojen laatikoita ja ompelemaan Neulanhaltijan kanssa uusia pikkiriikkisiä petivaatteita pikkuystävilleen.



Uudessa pikkusängyssä kelpaa nyt pikkupupun köllötellä ja unelmoida  vaikka rapsakoista pikkuporkkanoista.




Pikkusänky toimii myös pienessä kodissa apupöytänäkin sen päälle maalatun punaisen kansilaudan ansiosta.


Sängyn koristekuviokin säilyi maalauksessa yllättävän hyvin.


Ja koska lipastomme päällinen alkaa olla jo aika ahdas koti sekä hiirulaisille, että pupuille, päättivät lapsoset ohjelmoida Neulanhaltijan uuden kodin rakennuspuuhiin. Freesattuihin matkakapsäkkeihin onkin nyt hyvä pakata kaikki pikkuesineet siksi aikaa kun uusi koti valmistuu. Jospa uusi isompi koti tai uudet kodit sekä hiirulaisperheelle, että pupuperheelle odottaisikin vaikka Joulupukin säkissä, kukapa sen tietää.... Mutta näin ensialkuun hiirulaiset päättivät kuitenkin muuttaa kesämökilleen, josta lisää seuraavassa päivityksessä...

Viikonlopuksi on luvattu ainakin tänne Etelä-Suomeen todella lämmintä, joten eiköhän kaikki mökkeillä ja ulkoilla täysipainoisesti vielä viimeiset kesäiset päivät ennen syksyn harmauden ja koleuden saapumista!

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Ihania neulesukkia anopilta

Tänään neulanhaltija sai aivan ihastuttavan kirjeen postista. Anoppi oli ahkeroinut jälleen kerran ja neulonut Neulanhaltijan jälkikasvulle ihastuttavia puuvillaneulesukkia.


Näiden sukkien ohjeen Neulanhaltija löysi kesäisellä kirjastoreissullaan Sari Savikon kirjasta Nostalgisia neuleohjeita vauvoille ja taaperoille, Tammi , 2009. Koska ohje ei jättänyt Neulanhaltijaa rauhaan, pyysi hän anoppiaan toteuttamaan nämä herttaiset balleriina tossupolvisukat. Kesällä neulekärpänen ei ollut vielä päässyt Neulanhaltijaa itseensä puraisemaan, joten työstö oli hyvä ohjelmoida sukumme sukkatehtailijalle. Ja lopputulos on nyt tässä...



Kyllä nyt passaa taas talvea odottaa, kun on näin upeat sukat pieniin jalkoihin pujotettaviksi. Kiitos, armas anoppi!!!!


tiistai 27. syyskuuta 2011

Huovutetut juoru- ja kaktus-kasvit



Neulanhaltijan kodissa luonnonvaraiset kasvit jäävät usein melkoisen huonolle hoidolle. Ne kasvit, jotka tässä huushollissa pärjäävät ovat todellisia sankareita. Koska hyvinvoivat kasvit kuitenkin luovat kodikkuutta ympärilleen, on Neulanhaltija työstänyt muutaman takuuvarman, huoltovapaan kasvin huovasta huovuttaen.


Juoru astiakaapin päällä työstyi vesihuovutetusta huopalevystä lehtiä leikaten ja ompelulankaan lahdet käsin ommellen. Lehdissä on kahta eri vihreää, jotta kasvi näyttäisi mahdollisimman aidolta. Jourun huopalevystä ommeltu kukkaruukku on ostettu joskus kauan kauan sitten eurolla kirpparilta.


Yksityiskohta juorusta. 


Kaktuksen Neulanhaltija työsti märkähuovuttaen muotoon leikatun suberlon palan päälle. Multa on myös lampaanvillaa. Samoin ruukku. Huoparuukku on huovutettu sukkahousuilla vuoratun punasaviruukun päälle. (..haloo, niksipirkka...)


Kaktuksen piikit ovat hammastikkuja.


Tämä kaktus tykkää niin olla Neulanhaltijan kotona, että kappas vain, sehän rupesi oikein kukkimaankin ; )

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Sukkamatto tuli viimein valmiiksi



Neulanhaltija sai viimein valmiiksi tässä muutama viikko sitten aloittamansa polvisukista ja sukkahousuista kootun maton. Matosta tuli aikas hieno! Ensin Neulanhaltija halkaisi maton, tavoitteenaan työstääkin siitä pitkä ja kapea matto. Maton pituuden ja leveyden suhde oli kuitenkin todella eriskummallinen, joten viikon mietinnän jälkeen päätti Neulanhaltija ommella maton keskelle sauman ja yhdistää näin maton taas leveäksi. Maton päällisen Neulanhaltija ompeli pussiin fleese vuorin kanssa.



Maton tikkausta varten Neulanhaltija harsi maton raitapäällisen ja fleese alaosan tukevasti kiinni toisiinsa. Kunnon harsinnan jälkeen maton osat oli ilo tikata ompelukoneella. Tikkauksessa Neulanhaltija käyttää aina yläsyöttäjä-paininjalkaa. Sitä ilman ei enää sen hankittuaan voi yksinkertaisesti ommella juuri mitään.



Kuva yläsyöttäjäpaininjalasta. Yläsyöttäjiä on mahdollista saada ompelukonekaupoista yleisimpiin omepelukonemerkkeihin. Syöttäjä on melkoisen kallis lisävaruste, mutta sen hyödyllisyyttä ei voi ylikorostaa! SE on loistava kapine!!!


Matosta tuli aika rempseän railakas väritykseltään, mutta sopii meille kuin nappi nenään ; )

lauantai 24. syyskuuta 2011

Ryijynykkaa vai turkista?



Neulanhaltijan turkooseissa "Turkiskintaissa" käyttämää nypytystekniikka voi työstää myös muissakin materiaaleissa ja tekniikoissa kuin neuleissa. Nypyillä voi koristaa nahkaa, huopaa, kangasta, mitä vain mihin mielikuvitus kantaa .


Tässä nahkaisessa niskatyynyssä Neulanhaltija on työstänyt kylmän nahkapinnan lämpimillä merinovillatupsuilla. Kuvassa takana olevista tyynyistä toinen on valmistettu pellavalangan jämistä kangaspuilla kutoen ja toinen Neulanhaltijan äidin vanhasta neulepaidasta.


Nahkaan villanypylöiden tai hapsujen valmistamiseen tarvitaan terävää mattoveistä ja virkkuukoukkua. Nahkan nurjalle puolelle piirretään haluttu kuvio, johon sitten mattoveitsellä pistellään tei leikataan pienet reijät.
Tämän jälkeen virkkuukoukulla nypitään merinovillahahtuvista nypyt nahkan oikealle puolelle. Suomenlampaan villakin käy kyllä oikein mainiosti tähän hommaan.


Yksityiskohta kuva nurjasta puolesta. Oikealta puolelta nypyt huovutetaan tai karstataan villapeitteeksi. Keltaisessa tyynyssä Neulanhaltija on solminut nypyt ja huovuttanut sitten merinovillasolmut veden ja marseillesaippuan avulla.


Tässä pellavakangas nypytysnäytteessä olen huovuttanut sekä nypyt kankaan oikealla puolella, että ns nyppyjen juuret näytetilkun nurjalla puolella.


Tästä tekniikasta on mahdollisuuksia moneen. Oulussa opettaessani eräskin opiskelija teki tyttärilleen ihanat huopamekot, joiden helma työstettiin nypyttämällä huopa karstaamattomalla suomenlampaanraakavillalla turkismaiseksi. Myös neulanhaltijan Galleria blogissa muutamissa taidetekstiileissä voi tarkkasilmäinen nähdä tätä tekniikkaa.


Ja miksi nukasta ei voisi vaikka muotoilla suloisia kesäkukkasia? Mahdollisuudet ovat siis rajattomat, ei kun kokeilemaan...


Kukat Neulanhaltija on työstänyt kudottuun villakankaaseen.

torstai 22. syyskuuta 2011

Merinovillakuidusta ja villalangasta valmistut "turkislapaset"



Neulanhaltija oppi neulomaan äitinsä ja tämän Mirja-kaverin opastuksessa neulepuikoilla ollessaan ensimmäisellä luokalla. Neulanhaltijan innostus neulontaan ja luokkakaverien ohjaamiseen neulonnan saloihin huomattiin myös koulussa. Ja ensimmäisen luokan jouluna Neulanhaltija sai käsityön opettajaltaan stipendiksi sukkapuikot. Sen jälkeen tulevasuuden haave olikin yksi ja sama: Käsityön opettaja.

Koko kouluaikansa Neulanhaltija neuloi neuleita kuin liukuhihnalta, kunnes käsityöpainotteisen lukion lopussa neulontakin loppui kuin seinään. Nyt lähes 20 vuoden tauon jälkeen Neulanhaltija kaivoi neulepuikot esiin ja työsti tänä syksynä jo aijemmin blogissa esitellyt Maileg -pehmojen neulevaatteet. Ja siitä se innostus taas lähti ja heti piti neulekerhokin perustaa ; )

Nämä "turkisasusteet" ovat uusimmat neulekokeiluni. Idean tämän kaltaiseen turkispinnan muodostukseen poimin  Hanna Jaacksin Nyt Neulomaan! -kirjasta, joka on parhaita neuleopuksiani.



Idea näissä neuleturkiksissa neulonnan yhteydessä valmistettava villakuituvuoritus. Villahahtuvat pujotetaan silmukoiden väliin niin, että villahahtuvien päät jäävät neuleen sisäpuolelle. Neulanhaltija käytti Merinovillakuitua, mutta puhtaaksi pesty suomenlampaan villakuitukin käy ihan hyvin.


Kuidun lisääminen vaihe 1.


Kuidun lisääminen vaihe 2.


Kuidun lisääminen vaihe 3.


Työn nurja puoli. Neulanhaltija lisäsi villahahtuvat  joka kuudenteen silmukkaan joka kolmannella kerroksella. Harvempikin villakuidun lisäys tekee neuleen nurjasta puolesta turkismaisen.


Aluksi Neulanhaltija teki turkislapasen puna-valkoisena ja yhtenäisestä merinotopsisuikaleesta. Kumpikaan ajatus ei toiminut käytännössä. Yhtenäinen merinotopsisuikale kiristi, eikä tehnyt sisusta turkismaiseksi. Punaiset irtohahtuvat värjäsivät myös valkoisen langan silmälle vaaleanpunaiseksi.


Tässä valmiit "turkis"lapaset. Ei mitkään varsinaiset taidonnäytteet, mutta lähes 20 vuoden neulontatauon jälkeen Neulanhaltija on niihin ihan tyytyväinen.  Ja Neulanhaltijan tytär ihastui niihin välittömästi... Ja niiden tekeminen oli todella kivaa!!!! Valkoista lankaa ja turkoosia merinotopsiakin jäi vielä jatkokäyttöäkin varten, nähtäväksi jää työstyykö niistä vielä baskerikin pikkuneidin päätä lämmittämään.

Merinotopsia Neulanhaltija ostaa Miia Kirkkomäeltä www.merinovilla.com. Merinovillaa voi ostaa Kirkkomäeltä mm. 20 g topseissa. Näihin n. 2-3-vuotiaan lapasiin merinovillaa kului 10 g.




keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kruunuja ja keksejä lastenjuhliin



Tänään Neulanhaltijan perheessä juhlittiin blogin 1 kk synttäreitä. Koko perheen iloksi lapsi- ja aikuisvieraitakin oli tuvan täydeltä.  Neulanhaltija värkkäsi juhliin pikaisesti vessapaperihylsykruunuja ja kielen mukanaan vieviä keksejä.


Vessapaperihylsykruunut maalattiin Neulanhaltijan kodin seinämaalien jämillä.


Ja ne kuivatettiin ulkona Neulanhaltijan pojan nikkaroiman pikkuhyllyn päällä. Kuivamisen jälkeen kruunuihin kiinnitettiin kullan ja hopeanvärisestä kuminauhasta leuan aluslenkit. Valmiin kruunun näkee edellisessä päivityksessä Neulanhaltijan päässä.


Suuhun pantavaksi energiapommiksi Neulanhaltija leipoi lempparileivontakirjansa ( Raisa Kettunen; Puputyttö ja Vohvelisankari) oheita mukaillen maapähkinä-smartieskarkkikeksejä.


Leivonta kulhona toimi Neulanhaltijan siskon valmistama keramiikkakulho. Leivinliina käsinkudottua pellavaa, ostettu joskus kirppikseltä.


 Maapähkinä-smartieskarkkikeksit


2,3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
100 g margariinia
170 g maapähkinävoita
1 dl sokeria
1,2 dl fariinisokeria
Jokaisen keksin päälle 5-8 smarties tms. karkkia


Sekoita kulhossa margariini, maapähkinävoi ja sokerit kuohkeaksi. Sekoita varovasti jauhot joihin sooda on sekoitettu. Muotoile käsin pellille pieniä leipäsiä ja painele niiden päälle karkkeja. Paista 175 C 12 minuuttia. Ja nauti maidon tai hyvän kahvin tai teen kanssa.

Neulanhaltija -blogi 1 kk !!!




Neulanhaltija -Blogi täytti tänään upean yhden kuukauden iän. Blogia oli katsottu tämän ekan kuukauden aikana 408  kertaa. Lukijoita on ollut suomalaisten lisäksi Kanadasta, USAsta, Ruotsista, Sveitsistä, Saksasta ja Venäjältä. Kiitos teille lukijat mielenkiinnostanne Neulanhaltija- ja Galleria Satu Itäpää -blogeja kohtaan!!! Toivottavasti olette viihtyneet ja viihdytte vast edeskin!!! Infotkaa vain reilusti Neulanhaltijaa tekniikoista, joita haluaisitte oppia tai joiden tietotaitoanne haluatta syventää. Neulanhaltija palvelee teitä oikein mielellään, tämähän on vapaaehtoistyön vuosikin ; )

tiistai 20. syyskuuta 2011

Kangaspuilla kudottu ryijy lapsen ensimmäisen akvarellin pohjalta


Neulanhaltijan kodin yhtä kulmaa koristaa yli 30-vuotta vanha villiviini. Tällä viikolla syksyn saavuttua Etelä - Suomeenkin se on alkanut taas värjäytyä upeaan syksyn väriloistoonsa. Lehtien värjäytymistä seuraa innoissaan jokainen talossamme asustava silmäpari. Tuntuu kuin Luoja kävisi joka yö maalaamassa syysakvarelliaan meidän talomme kulmassa.


Kaksi vuotta sitten meidän silloin 2,5-vuotias poikamme innostui ikuistamaan tuota syksyn väriloistoa akvarellivärein. Ruskasta kumpuavan työn nimeksi tuli lopulta kuitenkin hevosenkenkiä ja omenoita, koska kaikki hevoslelut olivat silloin todella kovassa huudossa.


Samoihin aikoihin Neulanhaltija harrasti kankaankudontaa Lahden Harjulaopistolla ja päätti toteuttaa lapsensa ensimmäisestä akvarelliteoksesta kangaspuilla kudottavan ryijyn. Ryijyyn käytettiin puolen suvun villalangan jämät ja osa vielä värjättiin, jotta saatiin edes suurin piirtein taiteilijan maalama sävy ryijypintaan. Nyt valmis ryijy koristaa akvarellin kanssa Neulanhaltijan kodin eteistä. Ja uskotte varmaan kuinka ylpeä pikkumies onkaan itse suunnittelemastaan ryijystä!

Tämä ryijy ja sen suunnittelun lähtökohtana ollut akvarelli on esitelty myös Etelä-Suomen Sanomissa esitellyssä Ryijysarjassa 9.5.2011.