Löytyihän sieltä Neulanhaltijan pihapuusta tälläisenä kauniina syyspäivänä vielä yksi laululintunenkin, joka ei ollut viellä matkannut etelän lämpöön.
Laululintuseen on tallennettu kaikkien Neulanhaltijan lapsosten nypyille asti käyttämä Marimekon pallokuosisukka. Toinen sukka katosi jossain kesälomareissussa ja yksinäinen sukka halusi päästä arkistoitavaksi. Pyrstö, siivet ja nokka ovat Lapin kansallispuvun verkaa. Silminä maailmaa tutkivat puuhelmet.
Neulanhaltijan isoäiti oli erittäin ahkera kangaspuilla kutoja. Mattoja syntyi läjäpäin ja jokainen käyttökelvoton vaate päätyi hänen käsissään matonraidaksi. Koska Neulanhaltija arvostaa perinteisiä räsymattoja erittäin korkealle, halusi hän ompelukone apurinaan työstää oman räsymattonsa.
Tämän maton jokatoinen raita on ohutta, mutta tukevaa palttinasidoksista puuvillakangasta ja jokatoinen raita on Neulanhaltijan sukista tai sukkahousuista leikattua kaitaletta. Maton valmistus on vielä hieman kesken, sillä Neulanhaltija ei osannut vielä ratkaista tuleeko matosta 1 m leveä, kuten kuvassa vai 50 cm leveä ja puolet pidempi kuin kuvassa. Kun maton tuleva sijainti Neulanhaltijan kotona ratkeaa, niin Neulanhaltijan on tarkoitus vuorittaa matto. Maton nurjalle puolelle on tulossa tukeva kangas ja väliin ehkä ohut vanu. Matto tikataan ompelukoneella raitojen suuntaisesti.
Aivan loistavia sukkajuttuja!! Meilläkin pyörii kolmen tyttären jäljiltä rikkinäisiä/paripuolia sukkia, joita välillä hamstraan "jos vielä joskus jotain" -läjään.Taidan ottaa vinkistä vaarin. Tuo matto on kyllä yliveto, mutta jää multa tekemättä!
VastaaPoistaKiva, että sukka-lintuset pääsevät teidänkin pihapuihin pesäntekoon... Vai pitäsikö ne laittaa talviajaksi johonkin kauniiseen häkkiin vaikka lastenhuoneen koristukseksi...
VastaaPoista