torstai 27. kesäkuuta 2019

Pikainen maximekon tuunaus


(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Viking Suomen kanssa)

Viime aikoina en ole ommellut tai valmistanut mitään käsitöitä, sillä puutarhanhoito on imaissut minut joka ilta sen jälkeen kuin hoitolapseni on haettu hoidosta ilta viiden jälkeen. Tänään tein kuitenkin pienen ompelurupeaman, jossa tuunasin Lidlistä löytämäni trikoomekon naapuriltani saamalla valkoisella hörhelöhuivilangalla. Mekko tuli tarpeeseen, sillä onnistuin repäisemään edellisen maximekkoni puutarhatöissä.


Lidlin mekko oli kaunis jo itsessään ja istui vartalolleni kauniisti. Olemme kuitenkin hyvästelleet viimevuosina niin monta läheistä hautajaisissa, että mekon musta olemus kaipasi minun mielestänni nyt jotain jekkua tai iloa. En halunnut enää yhtään suruasua vaatekaappiini.


Trikoomekkoa varten kaivoin esiin blogiyhteistyönä Husqvarna Viking Suomelta saamani Inspiran pallokärkiset ompeluneulat sekä Inspiran ihanat, täydelliseksi käteen muotoillut aplikaatisakset (ylin kuva). Ensin ajattelin työstää mekkoon kirjovalla Designer Topaz 50 -koneellani jotain kukkakuvia, mutta sitten musta tausta kukille tuntui liian rajulta. Niinpä päädyin kuvioimaan mekkoa tuolla flillahuivilangalla (ylin kuva).


Ompeleeksi  kirjonnalle valitsin kolmenaskeleen siksakin.


Ohensin neulelangan 5 mm kapeaksi ja surrautin langan mekon halkioon ja toiseen kylkeen.


Kas näin. Aikaa tuunaukseen meni muutama kymmenen minuuttia ja yhdeksän euron mekko sai ihan uuden ilmeen.



Mukavaa kesää teille kaikille! Aloitan itse nyt kesäloman, joten minusta ei kuulu nyt hetkeen mitään :)

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Keijupuutarha luonnonyrteistä lasten kanssa


(Tämä postaus sisältää blogiyhteistyötä  Keijupuutarhapuodin kanssa.)

Vietämme hoitolasteni ja oman perheeni kanssa paljon aikaa metsissä ja ryteiköissä. Hoitoporukkani kanssa metsäretkeilemme lähimetsissä ja lähiryteiköissä vähintään joka perjantai ja oman perheeni kanssa retkeilemme joka sunnuntai, retkilounaan kera, Lahden alueen luonnonsuojelualueilla. Metsässä liikkuminen ja metsän antimista nauttiminen on minulle ja läheisilleni aina mieluista.

Pari viikkoa sitten sain huikean suloisen lähetyksen hoitoryhmääni ilahduttamaan blogiyhteistyön merkeissä Vantaalaisesta Keijupuutarhapuodista. Lähetys sisälsi laadukkaita Fiddlehead -keijupuutarhatuotteita, jotka innoittivat minut samantien tuumasta toimeen ja pikkuruisen luonnonyrttipuutarhan rakentamiseen.


Fiddlehead on Yhdysvaltalainen keijupuutarhatuotteiden suunnittelu- ja valmistusyritys. Heidän tuoteensa tunnetaan tarkoista yksityiskohdista ja laadukkaista valmistusmateriaaleista.


Suurin osa Fiddleheadin tuotteista valmistetaan säänkestävästä hartsista, joten ne soveltuvat käytettäviksi niin sisällä kuin ulkonakin. Suomen oloissa sään vaihetelut talvella ovat kuitenkin niin suuria, että Keijupuutarhapuoti suosittelee siirtämään tuotteet sisätiloihin talven ajaksi.


Sattumoisin samaan aikaan isäni siivosi varastoaan ja tarjosi minulle vanhaa pohjasta läpiruostunutta soikkoa. Tämä soikko oli täydellinen keijupuutarhaamme varten.

Asettelin saamamme tuotteet soikkoon mullan päälle ja annoin hoitolasteni itse metsäretkelle lähtiessämme huomata yllätyksenä mitä pihallemme olikaan ilmestynyt.


Pieni keiju jutteli lasten kanssa tovin ja toivoi, että auttaisimme häntä puutarhan rakentamisessa. Hänellä oli toiveena saada metsäinen puutarha, jossa jokaista kasvia voisi käyttää ihmistenkin ravintona. 

Olemme keränneet villivihanneksia ja villiyrttejä ennenkin hoitolasteni kanssa, joten heti joku hoksasi pihallani nupullaan olevan metsämansikan, joka siirrettiin ensitöiksemme keijun viereen hänen pikkupuutarhaansa.


Niin me sitten lähdimme metsään... tai no tälläkertaa kotini lähiryteikköön, jossa yhden kasvin poistaminen juurineen keijupuutarhaamme tuskin haittaa ketään.



Metsästä löysimme lisää kukkivia metsämansikoita, jotka istutimme keijupuutarhaan.

 

Seuraavalla retkellämme etsimme kiviä, jotta saamme keijupuutarhaan polkuja.



Ja samalla reissulla omalta pihani perältä löytyi keijupuutarhaan ruohonleikkurin alta pois siirrettäviä ketunleipiä.


Ja naapurin pihalta saimme luvan kanssa ottaa sinne lähiryteiköstä levinneitä metsäorvokkeja.


Löytämistämme kivistä maalasimme myös peiteväri-vesiväri-vernissan avulla pieniä leppäkerttuja keijupuutarhaan pitämään kirvat sieltä loitolla.



Ja viimeiseltä retkeltämme löysimme ruokapöytäämme koristeeksi kielokimpun sekä ihanaa, ravitsevaa poimulehteä keijupuutarhaan.



Kyllä pikkukeijun nyt passaa nautiskella kesäpäivästä poimulehtien alla.


Oman tyttäreni kanssa löysimme vielä pikkuruisen kuusen kerkkineen, jonka istutimme keijun villiyrttitarhaan.



Kylläpä tuli hieno! Keijun kurpitsatalon ovi on saranoilla aukeava, joten syksyn tullen sinne saa sisälle myös valonlähteen. Ehkä vähän salaperäistä ja jännää!



Näillä helteillä kasveille saakin kantaa vettä, jotta keijupuutarhan siirtolaiset juurtuvat hyvin.


Ja tähän loppuun vielä kuva suloistakin suloisemmasta keijuvauvasta, jonka keijuäiti oli tuonut suojaan orvokkiruukkumme. Tämäkin suloinen keijuvauva @keijupuurahapuoti #puutarhataika -myymälästä. Kiitos!