keskiviikko 29. elokuuta 2018

Jakkarasta poliisimopoksi


Kuten ainakin instagramissa @neulanhaltijaa seuraavat lukijat ovat varmasti panneet merkille, olen suhteellisen innoissani tästä perhepäivähoitotyöstäni. Touhuamme lasten kanssa monenlaista pitkin viikkoa. Maanantaisin leivomme, tiistaisin askartelemme ja taiteilemme, keskiviikoisin retkeilemme, torstaisin laulamme ja perjantaisin kerhoilemme, mutta tietysti tärkeintä on että jokaikinen lapsosilla on aikaa vapaaseen, mielikuvitusrikkaaseen leikkiin.

Tässä postauksessa näette uusimpia menopelejämme, jotka valmistuvat nyhjää tyhjästä / kierrätä ja tuunaa -menetelmällä.


Viime vuonna yksi hoitolapsistani oivalsi, että "kiviksi" tekemäni teollisuushuopapalat, ovat oivat pyörät autoleikkeihin. Niinpä meillä huristeltiin sohvabussilla ja nojatuoli-henkilöautoilla maailman ääriin asti.

Tänä kesänä minä tein hoitolapsille yllätykseksi vanhaan jakkaraan hevosen, josta postaus täällä. Nyt autot ovat muuttuneet hevosvankkureiksi, jihaa!!!


Toissapäivänä sain ahaa-oivalluksen ja päätin lyhennyttää miehelläni meidän kaksi ex-baarijakkaraa hoitolasten jakkaroiksi. (Jakkarat oli kyllä jo madallettu tavisjakkaroiksi vuosia aijemmin kun baarijakkaroille ei ollut enää käyttöä.) Mainitsin poliisimopo-ideastani isälleni ja kerroin, kuinka ajattelin mopon toteuttaa.

No, eipä ole omena puusta kauas vierinyt.... sillä isäni toi eilen minulle ex-baarijakkaroideni selkänojan, joka oli ollut hänellä varastossa vuosikaudet. Ja ihanasti hän oli myös ymmärtänyt suunnitelmani ja työstänyt selkäkaareen ohjaustangon. Niinpä minulle jäi vain maalaaminen ja pikkuisen ompelua ja askartelua.



Mopon pyörät tein todella jämäkästä teollisuushuovasta ja Lapin kansallispukukankaasta, jota olin saanut 15-vuotta sitten yhdeltä oppilaaltani kiitoslahjana hänen opettamisestaan. Lapinverka oli aivan poliisi-sinistä.


Kirjoin verkaan myös poliisiautojen ja moottoripyörien tapaan 112 kirjovalla Husqvarna Viking Topaz -kirjontakoneellani.


Lisäksi ompelin Lapin verasta käsissä mukavasti "kiertyvät" kaasut ohjainkahvoihin. 112-merkin liimasin kuumaliimalla puuhun.




Ja tälläinen siitä sitten tuli. Pii, paa, pii, paa.....



Isä teki myös, näppäränä miehenä, kevyestä puusta hoitolapsille ratin, jotta bussit ja autot voivat jatkossakin ajaa turvallisti.



Ja näin meille tuli taas muutama uusi lelu mielikuvuksellisiin leikkeihin.



Samojen ex-baarijakkaroiden jaloissa olleet tukirenkaat löytyivät tämän projektin aikana meidän puuvarastosta (kun kukaan ei ollut jaksanut halkaista niitä, jotta mahtuisivat takkaan) ja ne päätyivät nyt pihalle seikkailuleikkeihin. "Aika tavaran kaupittaa!" Totesi aina  edesmennyt Aino-mummoni. Näin sekin viisaus tuli taas todennettua.

Mielikuvitusta teidänkin kaikkien päiviin! Ja oikein mukavaa syksyä kaikille! 



lauantai 25. elokuuta 2018

Nopeasti, ilman ompelukonetta valmistuva Frozen Elsa viitta


(Postaus sisältää Hot Fix- blogiyhteistyötä A.Wennström Oy:n Vesiväritehtaan kanssa)

Kummitytölläni on vahva Disney Frozen -prinsessavaihe. Leikit koostuvat Frozen tarinoiden ympärille ja "Leditkou" -laulu raikaa päivittäin. Tänään neiti täytti 4-vuotta ja toivoi minulta lahjaksi Frozen Elsan talviviittaa. Ja senhän minä tietysti tein.


Kuin taivaanlahjana sain testattavakseni A.Wennström Oy:ltä kimaltavia Hot Fix silitystarra-arkkeja. Näitä hän Frozen viitta juuri tarvitsikin.


En ollut koskaan aijemmin käyttänyt silitysarkkeja, joten mielenkiinnolla tartuin toimeen. Ohjeet vaikuttivat selkeitä, vaikka suomen sanaa ei pakkauksessa ollutkaan. Kuvat kertoivat työvaiheet hyvin työvaihe vaiheelta.


Itse viitan työstin Frozen -sinisestä paksusta rispaantumattomasta verkkahousutrikoosta, jonka toinen puoli on sellaista nukallista pehmeää valkoista materiaalia. Viittakangasta minulle oli jäänyt oli joskus asiakkaalle Neulanhaltijan työhuoneella järjestämistäni Frozen synttäreistä, joista kuvia löydät täältä ja täältä.

Tämän hupullisen viitan valmistuksessa ei tälläkertaa tarvittu lainkaan ompelukonetta tai neuloja.




Leikkasin Hot Fix kalvosta tähtiä sekä lumihiutaleita ja säästin myös jokaisen pienenpienen Hot Fix murusenkin, jotka nuukana ihmisenä leikkasin ympyröiksi tai vinoneliöksi.


Aluksi tuntui ihan kamalalta silittää kuviot kiinni viittaan, sillä silitysraudan laittaminen muovisuojapäällysteisen Hot Fix -kalvon päälle tuntui niin hurjalta.


Mutta epäilykseni kalvon sulamisesta kiinni silitysraudan pohjaan olivat aivan vääriä. Silitysrauta oli silityksen jälkeen (20 s /kuvio) aivan puhdas ja klitteriarkkia suojaava muovikalvo irtosi klitterikuvion päältä pois lähes itsestään. Ihan todella kätevää!!!!!




Tällä lailla hyvin pienilläkin yksityiskohdilla kuvioitu kuvio on todella helppoa kiinnittää pintaan kuin pintaan. Ja voi mikä välke klitterikuvioista lähti. Tälläisen viitan teko onnistuisi keneltä vain.


Hot Fix materiaalin kiinnittäminen onnistui aivan yhtä helposti Frozen -viitan molemmille puolille, tasaisemmalle ja karvaisemmalle. Näppärää!








Tänään lahjan saadessaan sankarin hymy oli yhtä herkässä kuin tämän PikkuHukan tässä henkarissa.

Taianomaista viikonloppua teille kaikille! Ja vielä kerran onnea suloiselle sankarille!

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Farkkupenaali koulutarvikkeille


(Postaus sisältää Husqvarna Viking tuotesijoittelua)

Eilen pakkasimme lastemme koulureppuja. Kynät, kumit, viivaimet, penaali, kuljetuskansio, todistus vanhemman allekirjoituksella....

"Äiti, mun vanha kynäpenaali on rikki. Voisinko tehdä itselleni uuden?" (Siis mitä?!!! Oliko tuo 8-luokkalaisen poikani ääni? IIKKKSSSS!!!! Kysymys oli kun musiikkia korvilleni.)

"Tottakai voit!" Ja pian jo juoksin pää kolmantena jalkana hakemaan ompelukoneen, kankaita ja vetoketjuja työhuoneeltani. Tätä päähänpistoa (kun lapsi haluaa työstää jotain kädentyötä) ei saa koskaan ohittaa "odota hetki" tokaisulla. Jos lapsi haluaa ommella, virkata, neuloa, punoa, askarrella tms. olen heti valmis, sillä päivän kuluttua (joskus jopa muutaman tunnin kuluttua) ainakin minun lasteni halu on usein jo jäänyt E-pelien ja Youtube-videoiden jalkoihin.


Niinpä tarjosin heti teini-ikäiselle lapselleni mahdollisuuden kokeilla ohjauksessani erilaisten penaalien valmistusta vanhoista farkuista. (Kiitos farkkulahjoituksesta Asta-serkulle!!!)


Lapseni halusi kokeilla penaaliin myös ompelukoneeni kirjontaominaisuuksia. Niinpä tuuletimme samalla myös konekirjontatarvikkeitamme.


Peruskirjontavalikon peruskuvia tutkiessaan, lapseni päätyi kirjoittamaan kirjontakoneella penaaleihin lempinimensä (päätimme siis työstää penaaleja kaksi eri mallia). Muut kuviot olivat tenin mielestä joko liian hienostuneita, naismaisia tai lapsellisia.

(Onneksi pääsen pian osallistumaan Husqvarna Viking Premier +2 Embroidery System -koulutukseen, jossa opin suunnittelemaan omia kirjontakuvioita ja hyödyntämään verkosta Husqvarna Vikingin laajaa kirjontakuvio-repertuaaria. Tuskin maltan odottaa!!!!)





Ohjelmoimme kirjontakoneelle tekstin kahdessa eri fontissa ja kahdessa eri koossa.



Isoina kirjaimina ja pieninä kirjaimina.


Kirjontakehänä lapseni käytti suurinta kehäämme ja kirjonnan tukena ihan tavallista tulostuspaperia. Samalla lapsi sai harjoitusta kirjontakuvion ohjelmointiin ja kuvion ohjaamiseen haluttuun paikkaan kirjontakehän sisällä.





Molempiin penaaleihin lapsi ompeli 20 cm vetoketjut. Toiseen vetoketju ommeltiin päästä päähän leikattuun saumaan ja toiseen ehjään kankaaseen leikattuun aukkoon.





Hienosti onnistui. taitava poika, kertakaikkiaan!



Penaalit suunniteltiin selkeästi erinäköiseksi sekä eri kokoisiksi. Toiseen lapsi ompeli sivukappaleet, jotka jatkuivat pohjalle asti. Toinen penaali työstettiin vain yhdestä kappaleesta. Äiti vain seisoi kameran takan ja huokaili onnesta.



Ja näin hienoja penaaleja tuli. Aikaa kului vain yksi ilta. Lapsi: "Tästähän voisi tehdä vaikka bisneksen!" "Niinpä, lapseni, voi kuinka mielelläni kanssasi ompelisin vaikka jokapäivä."




 Voi että äiti on ylpeä esikoispojastaan!

Mukavaa kouluvuoden alkua kaikille lapsille ja heidän opettajilleen! Muistakaa, että teistä kaikista on ihmeisiin, kun vain uskallatte yrittää <3

torstai 9. elokuuta 2018

Virkattu hevosjakkara



Meille on syntynyt ihana mustavalkoinen varsa. Nimeä sillä ei vielä ole, mutta voi kuinka sillä on jo ratsastettu paljon. Varsa syntyi omasta suunnitelmastani, tyttäreni toiveesta, minulle tyypillisellä yritä-erehdy-pura-korjaa-tekniikalla virkaten ja ommellen.


Varsan pään syynnystä olenkin jo postannut aijemmin täällä blogissa. Koska minulla on intoa toisinaan (aika useinkin) enemmän kuin taitoa, ja tapa tehdä ja ajatella työvaiheita ja tuotteen designia samaan aikaan valmistuksen kanssa, jouduin hieman korjaamaan alun värivirheitä varsan turvassa kankaanpainoväreillä. Siitä postauksen löydät täältä. Värin kiinnittämisen virkkuupintaan tein kiertoilma uunissa.




Seuraavaksi täytin pään vanhasta tyynystä puretulla vanulla (Kiitos tyynyvanusta Riikka J!). Täytettyäni tyynyn päätin tehdä tämänkin työvaiheen uudelleen, sillä valkoinen vanu näytti kamalalta (kotikutoiselta) silmukoiden välissä.



Iskun tehtaanmyymälästä saaduilla verhoilukangas-näytteillä sai hyvin työstettyä varsan päähän mustan samettivuorin. Mustaa lakanakangasta tai trikoota ei tästä talosta äkkisältään löytynyt.



Ompelin varsan selän Iskun tehtaanmyymälästä ostetulla mustalla paksulla villahuovalla ja selän väliin sujautin vielä samaisesta paikasta ostetun ohuen suberlonpalan. Päätä muotoilin hieman enemmän varsan näköiseksi sitä "oikeista paikoista" langalla kiristellen.





Silmät ompelin huopakangastilkuista. Villalankana varsassa käytin KARISMA -nimistä 100 % villalankaa, jota ostin Kärkkäiseltä. Se oli ihanan tuntuista käsille ja helppoa virkata.



Jokaiseen kavioon tein virkkaamalla raidalliset sukat.



Selän ympärille tein pykäpistoja ja niihin virkkasin viiden sentin reunuksen, joka tuki ja huolitteli varsan selän.



Ja lopuksi vielä häntä. Varsan pään sisään sujautin vielä ennen kiinnittämistä laudan, jotta pää varmasti pysyy tukevana. Sukat liimasin kiinni jakkaranjalkoihin vanhan ajan maitoliimalla.





Kun varsan valjaista vetää, varsa liikuttaa päättään, aivan kuin sillä ratsastaisi oikeasti.



Ja niinhan sillä on ratsastettukin, jihaa!!!!


Onneksi tänä vuonna on paljon omenoita, että lasten heppaleikkeihinkin riittää omppuja hepoille syötettäväksi. Keppari- ja muut hevoleikit ovat meillä nyt nimittäin tosi IN.


Jihaa!!!!!