Hame vanhasta tunikasta / mekosta

Aikaa on vierähtänyt viime postauksesta todella paljon, sillä minulla oli ja on yhä teknisiä ongelmia kuvien siirron kanssa. Minulta hajosi nimittäin vuosien kiinteän yhteistyön jälkeen kamera ja ostin sitten tilalle uuden puhelimen, jossa oli hyvä kamera. Luulin, että selviäisin vain yhdellä aparaatilla, mutta nyt olen huomannut, että kuvien siirto älypuhelimelta läppärille onkin rakettitiedettä, johon minun yksinkertaiset aivoni ovat liian ymmärtämättömät. Sitten tuli tämä korona ja kotoilu-karanteenit, joten olen yhä vain tämän puhelimen kameran varassa, kun kauppaankaan ei oikein suositella nyt mentäväksi kuin ihan pakkotilanteissa. 

Käsitöitä olen tehnyt kuitenkin yhä paljon, sillä minulle se on oiva väylä perhepäivähoitajan työssäni viihtymiseen, oman pääni tyhjentämiseen ja sen tuntemiseen, että olen elossa ja tuotan jotain kivaa jollekin, jopa isommalle yhteisölle, kuten teille Neulanhaltija-blogin/Ig:n/Fb:n seuraajille.

Tässä postauksessa esittelen teille pellavaisen puutarhahameen, jonka tein itselleni ennen korona-kriisiä, kun elämä oli vielä kovin kevyttä ja ilmavaa.

Hameen työstin vanhasta pellava-tunikastani, josta tykkäsin tuollaisenakin paljon, mutta joka oli käynyt minun nykyiseen vaatemakuuni jotenkin liian "telttamaiseksi".

 Hameen leikkasin irti tunikasta heti hihojen ja pääntien alta.

Hihoista leikkasin taskupussit, joista ompelin taskun hameen toiselle sivulle. (Katso taskusta ensimmäien eli ylin kuva)

Hameen yläreunaan tein kaksi laskosta eteen ja kaksi taakse sekä vyötärölle kapean päärmeen. Taskun päälle ompelin napin ja tampin, jolla hameen vyötärön voi kiristää oikealle koolle. Hameesta tuli ihana ja se on varmasti päälläni usein.

Tätä postausta kirjoittaessani huomasin myös, että tämän blogin postauksia on vuosien varrella katsottu 705,050 kertaa. Aika hienoa, ainakin minun mielestäni. Tämän vuoksi ajattelinkin tässä lähipäivinä ja lähiaikoina järjestää muutamia arvontoja sekä täällä Neulanhaltija blogissani, että instagramissa  ja facebookissa. Palkintojakin olen jo miettinyt ja ne ovat tietysti itsetekemiäni :)

Mukavaa kevättä teille kaikille! Pysykää terveinä ja kaivakaahan kaapeistanne keskeneräiset käsityöt ja askartelut, jämälangat, jämäkankaat ja puupalikat jne esiin ja käyttäkää osa pakkokotoilu-ajasta käsitöidenkin tekoon. Siinä voi päästä vaikka hetkeksi kaiken muun unohtavaan Flow -tilaan!

Taskumekko Marimekon tilkuista tyttärelle

Tyttäreni ei ole lainkaan perinteinen rimpsuista, pitseistä ja pastelliväreistä tykkäävä tyttölapsi. Hän tykkää enemmän vaatteista, joissa on jujua ja kiva touhuta ilman pelkoa repeytymisestä tai suttaantumisesta. 

Yksi hänen lempparimekkonsa on ollutkin minun hänelle esikoulukuvaan ompelema musta jämäkangas-taskumekko, jossa on jujua ja jonka voi vetäistä trikoovaatteiden tai farkkujenkin päälle. Nyt kahden käyttövuoden aikana mekko oli kuitenkin haljuuntunut väreiltään lukuisissa pesuissa ja jäänyt kooltaankin vähän liian pieneksi.

Johanna- kaverini tyhjätessä kangasvarastojaan, kotiini kantautui oikein oivia essumekkokankaita uuteen essumekkoon (ja aika paljon muuhunkin!). Kiitos Johanna!!!!!

Ja niin vanha mekko pääsi kaavaksi ja uusi leikattiin hieman entistä leveämmäksi ja 10 cm pidemmäksi.

Wili- pupu oli ompeluprosessista taas hyvin innoissaan, jopa liiankin innoissaan... Luuli varmaan, että ompelen hänelle jotain uutta tyynyä tai tilkkutäkkiä.

Ja tälläinen mekko siitä sitten syntyi. Nopeasti, vaivattomasti ja ihan ilmaiseksi. Mekko pääsee tänään ensimmäiselle ulkoilutukselle tyttären päällä, kun kohta riennämme Lahden kaupungin teatteriin katsomaan Tuhkimo -näytelmää.

 Tänään saimme myös iloksemme taas pienen lumivaipan tänne Lahden seudullekin.

Iloista joulunaikaa teille kaikille! Älkää ottako jouluvalmisteluja liian vakavasti :)

Ristipistoinkirjotulla villahameella Kätevä- ja Tekevä messuille

Lahdessa on tänä viikonloppuna Kätevä ja Tekevä -messut, jonne minäkin olen tänään menossa katselemaan kädentaitojen uusia tuulia ja kenties ostamaan muutaman joululahjankin jo joulupukinkonttiin.

Viime vuonna liikuin messuilla tallukkaat jalassa ja kerroin suu vaahdossa tallukkaiden valmistuksesta ihmisille omassa pienessä Kätevä ja Tekevä -työpisteessäni. (Postaus täällä ja täällä)

Nyt lähden Kätevä ja Tekevä -messuille asiakkaana juuri valmistuneessa villahameessani, jota koristaa itsesuunnittelemani ompelukonekirjonnalla valmistettu ristipistokukka.

(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Viking Topaz 50 -kirjontakoneen ja PREMIER + ohjelmiston kanssa)

Ensin suunnittelin siis hameeseeni kirjonnan PREMIER + ristipisto-ohjelmalla.

Halusin tehdä ristipiston, joka on yhtä suuri kuin suurin konekirjontakehykseni.

Ja koska odotan jo kovasti kevätkukkien loistoa puutarhassani, halusin työstää hameeseen satumaisen taikakukan.

Suunnitteluohjelmassa ristipistojen kokoa näytöllä voi tsuumata vaikka kuinka suureksi, jotta pienetkin yksityiskohdat on helppo piirtää hiirellä ristipistopohjaan.

Tälläisen satumaisen taikakukan sain suunnitelluksi reilussa puolessa tunnissa.

Kankaana käytin taas Iskun tehtaanmyymälästä blogiyhteistyönä saamaani villakangasta. Jotta kangas riitti hyvin hameeseen, kaavotin hameeseen saumoja. Hameen saumat ompelin pykäpistoin ennen kirjonnan valmistamista. Pykäpisto on yksi lempiompeleitani niin koristelussa kuin saumojen yhdistämisessäkin.

Pykäpistojen ompeluun ompelukoneeni suosittelee J-paininjalkaa.

Saumojen ompelun jälkeen oli ristipistokirjonnan vuoro.

Ensimmäisen kirjonnan tein kankaasta ylijääneeseen suikaleeseen, josta saisi hyvin työstettyä koristetyynyn, sillä en ollut vielä ihan varma kirjontalankojen oikeista sävyistä.

Kone valmisti ristipistokirjonnan siinä järjestyksessä, jossa olin kirjonnan suunnitellutkin, eli ensin kasvinvarsi.

Ja niin ensimmäinen satumainen taikakukka tulivalmiiksi. Kuten arvasinkin, osa valitsemistani langoista oli vähän liian vaaleita, joten valitsin hameeseen tulevaan kukkaan vahvemmat värit.
 

Satukukka oli nurjalta puoleltaankin hyvin kaunis. Leikkasin varovasti applikaatiosaksilla tukipaperin pois kirjonnan ulkopuolisilta alueilta.

Ja näin syntyi kirjontakokeilusta kaunis tyyny joulupukinkonttiin.

Ja minulle mukava talvihame. Hameen vuoriksi pääsi 1990-luvun alussa Luhdan tehtaanmyymälästä ostamani kultapilkullinen vuorikangas, jota olin pyöritellyt varastossani vuosikymmeniä. Jo oli aikakin laittaa kangas käyttöön.

Ja nyt tämä rouva lähtee messuilemaan :)

Mukavaa marraskuuta teille kaikille!

Kirjottuja poneja villakangashameessa

Heipä hei pitkästä aikaa! Tässä postauksessa näette minun uusimman lempparivaatteeni valmistusvaiheita. Lempparivaate syntyi vaaleansinisestä Iskun Tehtaanmyymälästä blogiyhteistyönä saadusta villakankaasta ja se kirjottiin blogiyhteistyönä saadulla Husqvarna Viking Designer Topaz 50 kirjontakoneella tyttären suunnittelemin ponikuvioin.

Hameen pohjaideana toimi kuva heppahameisesta opettajasta, jonka olin leikannut leikekirjaani jostain aikakausilehdestä jo 2000-luvun alkuvuosina! 

Käytin hameessa vain tätä yhtä ja samaa tyttäreni piirtämää ponin kuvaa, sillä pikku-piirtäjämme oli niin kiireinen muiden projektiensa kanssa, että hän ei ehtinyt piirtää minulle uusia ponin kuvia. Ehkä sitten seuraavaan heppahameeseen tulee useampia erilaisia hevoskuvia.

Ponin koodauksesta koneelle on enemmän tietoa edellisissä blogi-postauksissani.

Hameen kaavan piirsin suoraan toisesta lempparihameestani, jota hoitolapseni kutsuvat Disney-elokuvien Frozen Annan hameeksi.

Kankaaksi hameeseen valikoitui Iskun hyvin laskeutuva rispaantumaton villainen huonekalukangas.

 Ja niin kone alkoi kirjomaan poneja koko hameen täyteen.....

Olin ohjelmoinut alunperin ponin kirjottavaksi vain kertaalleen suoralla ompeleella. Nyt huomasin kuitenkin, että se ei riittänyt kulutusta vaativan tuotteeseen. Ompeleet vähän purkautuivat ja ommel hukkui villakankaan sidoksen sekaan.

Niinpä kaivoin esiin koneparsintapaininjalkani ja kirjoin jo kirjotut ponit vapaakirjonnalla kolmeen kertaan. Ohjelmoin samalla muut ponin vahvemmiksi eli yhden ompeleen sijasta kolmella ompeleella valmistettaviksi.

Nurjalta puolelta poni näytti tältä. Kirjonnan alla on aina käytettävä tukikangasta tai tukipaperia. Itse käytin Inspiren kertakäyttölakanan tyylistä irtirevittävää tukimateriaalia.

Kirjonnan jälkeen sain taas käyttää yhtä lempparipaininjaloistani eli piilovetoketjujalkaa. Sillä vetoketjun ompeleminen on sujuvaa ja todella helppoa.

Vetoketjun ompelun jälkeen vuoritin koko hameen.

Helman halusin ommella myös ompelukoneella piilopistoin. Ensin helma oli kuitenkin silitettävä huolella. Villakankaan helman silittäminen onnistuu aina hyvin helposti, sillä villa on huokoista ja taipuu hienosti höyrysilitysraudan alla.

Ommel 16 on koneeni perusommelvalikossa oleva helman piilo-ommel, jota tämän hameen helman ompelussa käytin.

Paininjalkana käytin koneen suosittelemaa D-paininjalkaa, joka kulki epätasaisella alustalla uriensa takia moitteettomasti. Piilo-ommel ommellaan helmapäärmeen sisältä saumanvaran puolelta, jolloin suoratikki tulee saumanvaraan ja siksak-ommel osuu silloin tällöin yhden piston verran hameen miehustaan.

Lähikuva piilo-ompeleesta helmapäärmeen sisältä.

Ja niin hame tuli valmiiksi. Helmapäärme ja hameen istuvuus ylleni oli täydellinen, mutta pari päivää sitä henkarissa katsellessani, toteisin että siitä puuttuu vielä jotain....

Sain tyttäreni piirtämään minulle suitsait muutaman hevosenkengän ja porkkanan, joita halusin vielä kirjoa hameeseen.

Malliompelusten mallailujen jälkeen päädyin kuitenkin kirjomaan hameeseen vain hevosenkenkiä, sillä porkkanat näyttivät suhteettoman suurilta.

 Ja niin lempihameeni tuli valmiiksi. Minä olen aivan fiiliksissä!

Poneja ja hevosenkenkiä on sekä hameen etu- että takapuolella.

Hame on ihana päällä. Se on lämmin ja laskeutuu hyvin. ei purista, ei kirvellä. Ja kuosi.... voi kuinka sitä rakastankaan <3

Mukavia lokakuunpäiviä teille kaikille! Pysykäähän terveinä!