sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Kätevä ja Tekevä -messut 2017 / Osa 1.


Olin tämän viikonlopun touhuamassa Lahden messujen kutsumana Kätevä ja Tekevä -messuilla. Käyn näillä messuilla messuvieraana joka vuosi, vaikka koen yleensä väki- ja tavaratungokset hengästyttäviksi ja jopa stressaaviksi. Tällä kestaa kaikki oli toisin.

Tulin messuilta kotiin seesteisempänä ja iloisempana. Olin hengittänyt messujen tahdissa pulppuavaa iloa ja ymmärtänyt ottaa vastaan kaiken aistejani kuormittavan informaation rauhassa, lepohetkien kera, kunnon täyspainoista ruokaa unohtamatta ja kaiken kukkuraksi olin saanut olla messuilla tarpeellinen.



Tässä ja seuraavassa postauksessa käyn läpi messutuntemuksiani ja sitä mitä Kätevä ja Tekevä -messuilta jäi minulle mieleen ja käteen.

Vietin messuilla lauantaina 9 tuntia, sunnuntaina 7 tuntia, joista osan aikaa esitin nukketeatteria sekä kerroin työnäytöksessäni messuvieraille tallukoiden valmistuksesta. Lisäksi sain olla haastateltavana blogityöstäni ja kädentaitohistoriastani messujen päälavalla. 


Tämä messumaratoni oli viisas päätös, sillä kun messuille varaa kunnolla aikaa, malttaa myös siellä istua usempaan kertaan rauhassa omien ajatusten ja mielenkiintoisten haastattelujen, konserttien ja ohjelmanumeroiden kanssa sekä nauttia rauhassa messuravintolassa seisovasta pöydästä kunnon ruoka-aterian. Täydellä mahalla ja säännöllisellä lepäämisellä messujen valtava kävijämäärä tai upeat esitykset eivät tuntuneet ahdistavilta eikä toinen toistaan houkuttelevammat myyntikojut huikeinen kädentaitotuotteineen - ja tarvikkeineen pyörryttäneet enää lainkaan.


Koulutuskeskus Salpauksen tarpeistonvalmistajat yllättivät minut taidokkailla töillään jälleen kerran. Kuinka upeaa osaamista heillä onkaan!



Samoin Koulutuskeskus Salpauksen vaatetusalan opiskelijoiden työt olivat hengästyttävän kekselijäitä ja taidokkaita! Mitä teatraalisuutta, millaisia leikkauksia ja yksityiskohtia.....


Kun aikaa oli runsaasti, löysivät silmät myös jokaikisellä messuhallikierroksella jotain uutta ja ihmeellistä. Jokaisella kierroksella myös eteeni tupsahti ystäviä ja tuttavia, joiden kanssa kuulumisten vaihto toi valoa elämääni pitkäksi aikaa. Suureksi ilokseni sain luotua messuilla myös uusia tuttavuussuhteita alan ammattilaisiin ja käsityöharrastajiin.



Oli myös huikean hienoa saada olla yksi osa lapsiperheiden messuelämystä tarjoamalla ohjelmateltassa messuvieraille hetken sadunmaailmaa nukketeatterin keinoin.


Tarinanani oli tällä kertaa "Syysmetsä".



Nukketeatterin ohella tarjosin messuvieraille kädentaitojen oppia kahdessa työnäytöksessä.



Työnäytökseni tallukkaista herätti paljon kiinnostusta messuasiakkaissa. Kuulin monia mielenkiintosia muisteluita messuvieraiden vanhemmista, jotka olivat aikoinaan 1960-1970-luvuilla tallukkaita ommelleet. Sain selittää kymmeniä ja kymmeniä kertoja tallukkaiden työvaiheita ja sitä, että niitä voi ihan oikeasti käyttää ulkokenkinä.





Sain todella paljon kannustuksen sanoja ja moni toivoi, että tienaisin joku päivä vielä elinkeinoni näillä yksilöllisillä taidekengillä. Minulla oli koko ajan tunne, että minua kannettiin ja tekemisiäni arvostettiin. Se oli hyvin palkitsevaa ja voimaannuttavaa, sillä kotona ommellessani kuulen vain omat ajatukseni.

Kiitos teille kaikille, jotka tulitte kanssani keskustelemaan messuilla! Läsnäolonne ja kauniit sananne olivat minulle suuri ilon aihe.

Kiitos!







3 kommenttia:

  1. Hei, kiitos tallukkaiden esittelystä! Innostuin näkemäni perusteella todellakin tallukkaiden teosta ja nyt seuraavana päivänä jo etsin niistä työohjeita ja muuta tietoa. - Huvittava pikku juttu tältä aamulta: luen parhaillaan Täällä Pohjantähden alla -eeposta, ja siinä on kuvattu Koskelan Akselin käyntiä Kivivuoressa, oli ihastunut Elinaan ja pistänyt parasta päälleen, vaikka olivat töihin menossa. "Hänellä oli jalassa paremmat tallukkaansakin, sukkavartiset hipulitallukkaat..." Tunnistatko hipulitallukkaat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, mikä ihana kommentti! Ihan mahtavaa, että innostuit tallukoista ja että löysit niistä maininnan myös Täällä Pohjantähden alla -kirjasta. Kävimme juuri katsomassa sen Lahden kaupunginteatterilla ja lainasimme sen myös kirjasarjana kirjastosta. Minun on pakko etsiä tuo kohta itselleni muistiin. Ihan äkkiä ensimmäsitä kirjaa selatessani löysin kohdan myös, jossa Elinalla oli jalassa kauniit tallukkaat ja Akseli ihmetteli kuinka pieni Elinan jalka olikaan. <3

      Ps. Meidän yksi lapsi on saanut nimensä Koskelan Akselin mukaan :).

      Hipulitallukkaat on minulle uusi termi, jos se jollekin lukijalle selviää, niin sivistäkää minuakin :)

      Mukavaa syksyä, Sinikka!

      Poista
    2. Itseasiassa löysinkin hipulitallukkaista postauksen https://tiitikki.vuodatus.net/lue/2011/02/hipulitallukkaat Hipuli on murretta ja tarkoittaa sukanvarsitallukkaita. Tälläiset on ihan pakko tehdä näytteeksi!!!

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!