Hipulitallukkaat

Taannoisen tallukas- postaukseni jälkeen Sinikka -niminen lukija herätti minussa löytöretkeilijän. KIITOS, SINIKKA!!!!!! Sinikka kommentoi blogi-postaustani tiedolla, joka oli minulle uusi. Hän oli bongannut lukiessaan Täällä Pohjantähden alla -kirjaa Akseli Koskelan jalkineista käytettävän nimityksen "sukkavartiset hipulitallukkaat".



Minä tietysti heti intoa piukeana, kaivoin mieheni kanssa opuksen esiin ja lukaisimme myös kirjan, jotta löytäsimme kohdan. Kävimme tietysti myös katsomassa kyseisen esityksen Lahden Kaupungin teatterilla, mutta siellä ei hipulitallukkaita kyllä ollut. Kirjasta sentään löytyi :).

(Tämä hipulitallukas tuli ihon alle myös siksi, että se löytyi meille tärkeästä tarinasta. Oma esikoisemme on saanut nimittäin nimensä Akseli Johannes Koskelan mukaan.)
 

Ja siitä se löytöretki sitten alkoi. Goolettamalla löysinkin tietoa hipuleista (villasukat) ja hipulitallukkaista (sukanvarsitallukkaat) eli villasukan päälle ommeltavista, ulkokengiksi tarkoitetuista villajalkineista.

Kaivoin "parsintaa odottavat villasukat" -pinostani kauneimmat pitkävartiset villasukat ja päätin värjätä ne harmaista vaaleanpunaisiksi. sillä jotenkin olin niin rakastunut sanaan : "hipulitallukas", että halusin valmistaa niistä myös universaalin rakkauden väriset.

Taas sai Dylon värinappikokoelmani maksaa hintaansa (5€ kirpparilta, täydellinen värinappikokoelma v. 2001)

Keitoksen jälkeen parsin sukat puulestin päällä. Olipa muuten näppärää parsia sukkia näin! Miten en ollut aikaisemmin tajunnut tätäkään niksiä. En enää ikinä parsi sukkia kädessä niitä pitäen ja peukaloa väsyttäen, kerta omistan puulestejä joka kokoa, koosta 18 kokoon 43.

Hipulitallukas työstetään puulestin päälle, käsin ommellen. Tekniikka on siis varsin erilainen kuin aikaisemmissa ompelukoneella ommeltavissa tallukoissani.Voi, kuinka minä hykertelin uuden oppimisen edessä. Nämä jutut ovat minun elämässäni se suola <3.

Varastostani löytyi toiseen hipulitallukkaaseen keltainen paksu villahuopa välipohjaksi, toiseen punainen, samanlainen. Välipohjat jäävät piiloon, joten niiden värillä ei ole mitään väliä. Tein välipohjasta kaksin kertaisen, että varmasti tarkenee, eikä jalka kastukaan heti näissä sohjokeleissä.

Välipohja kiinnitettiin lyhyin pienipäisin nupinauloin vasaralla lyöden puulestiin. Tämän jälkeen välipohja ommeltiin tukevalla karhunlangalla kaarevaa verhoiluneulaa apuna käyttäen harsinpistoin kiinni villasukkaan eli hipuliin.

Kun välipohjat olivat ommellut kiinni sukkien pohjiin ja reunoihin, oli lämmikkeen vuoro.

Lämmikkeenä käytin joskus joltakulta lahjoituksena saamaani vanuttunuttta angoravillaneulosta. Kiitos lahjoittajalle!

U-kirjaimen mallinen neulos aseteltiin sukan ja lestin päälle ja ommeltiin kiinni kantasaumastaan.

Tämän jälkeen lämmike tikattiin kiinni sukkaan kaarevalla neulalla niin, että neula koski joka pistolla puulestiin. Tällöin varmistui se, että tikkaus lävistää myös villasukan.

Lisäksi laitoin lisälämmikkeet niin kantapään kohdalle kuin varpaidenkin kohdalle. (Tässä voisi käyttää myös pellavaista raaveliinaa kulumaa estämään, mutta minä halusin laittaa nyt kunnon vyllingit.

Lämmikkeet tikkasin huolella kiinni villasukkaan eli hipuliin. Työskentelin lähinnä iltaisin yhdeksän jälkeen kun lapset olivat menneet nukkumaan, joten työkuvien valoitus on Suomen pimeimpänä aikana vähän synkän puoleinen, mutta näillä mennään....

Seuraavaksi kiinnitin tallukoiden päällishuovan. Päällisenä voi käyttää myös tiheäsidoksista laadukasta villakangasta. Minä leikkasin päälliset Iskun tehtaanmyymälästä ostamallani tiheäsidoksisella huonekalu-villakankaalla.

(Hyvä myymälä muuten tuo Iskun tehtaan myymälä lahden Mukkulassa. Kaikki laadukkaat villakankaat ja huovat vain 6€/metri!)

Kantapään yhdistyssauman ompelin kiinni ompelukoneella (3 x suoraommel). Tein hipulitallukkaan suuhun aukileikkauksia, jotta se istuu sukan ja lämmikkeiden päälle kauniisti. Tässä vaiheessa kannattaa myös kevyesti kokeilla, että tallukkaan suuaukko tulee riittävän suureksi, että lesti saadaan keploteltua lopulta myös pois hipulitallukkaan sisältä.

Hipulitallukas voidaan tikata tai kirjoa aivan niin huikeasti kuin vain tekijä ideoi. Tärkeintä on kuitenkin, että kirjontapistot /tikkaus tehdään kaarevalla varhoiluneulalla, jotta päällinen varmasti tarttuu villasukkaan! Puulestillä tämä on helppoa, sillä neula kolahtaa joka pistolla kevyesti puuhun.

Itse tikkasin nyt nämä ensimmäiset hipulitallukkaani etupistoin tallukan muotoja mukaillen. Lankana käytin joltakin joskus saamaani Made is W.Germany PERLE -lankaa, joka viimein löysi täydellisen tarpeen ja paikan. Kiitos lahjoittajalle!

Tikkauksen jälkeen päällinen käännettiin sisäpohjan peitoksi, aivan kuten tavallisissakin tallukoissa, jollaiset ilmeisesti Elinallakin oli jaloissaan. Täällä Pohjantähden alla -kirjasarjan ensimmäisessä osassa Akseli kommentoi Elinan "Pirun nättejä tallukoita".

(Muistutanpa tässä samalla, että tulkaa ihmeessä seuraamaan Neulanhaltijaa myös instagramiin, sillä siellä nämä kässäilyni ovat reaaliaikaisempia ja postaukset päivittäistä!)

Seuraava vaihe onkin sitten ulkopohjahuovan ompelu. Se työstetään naskalin ja kahden tallukkaneulan avulla aivan kuten tavallisissakin tallukoissa.

Pohjan kiinnityksen apumateriaaliksi sain kuitenkin nyt vihdoin ja viimein Maitoliimaa. Olen etsinyt sitä, edellisen liimapurkkini tyhjennyttyä, kissojen ja koirien kanssa ympäri Lahtea ja nyt viimein hoksasin, että otankin yhteyttä suoraan sen valmistajaan eli Kiiltoon. Ja tsadaa, kotiini tuotiin 10 l maitoliimaa. Kyllä nyt saan aika monet tallukkaan pohjat liimattua. Kiitos Kiilto!!!

Maitoliima on erinomaista tekstiilipinnoille ja tällä saa nyt kiinnitettyä vaikka nahkapohjat tallukkaisiin. Minä olen niin super-iloinen!!!!!!

Postailen tästä projektista toiste lisää, kunhan hipulitallukkaat saavat pohjansa, sillä nyt alan pakkailemaan Tampereen käsityömessuille tallukkaitani (myös nämä pakkaan tässä työvaiheessa olevana mukaan). Nähdään siis siellä , Husqvarna Vikingin osastolla, lauantaina klo 11-17.

Mukavaa marraskuuta kaikille!