torstai 9. elokuuta 2018

Virkattu hevosjakkara



Meille on syntynyt ihana mustavalkoinen varsa. Nimeä sillä ei vielä ole, mutta voi kuinka sillä on jo ratsastettu paljon. Varsa syntyi omasta suunnitelmastani, tyttäreni toiveesta, minulle tyypillisellä yritä-erehdy-pura-korjaa-tekniikalla virkaten ja ommellen.


Varsan pään syynnystä olenkin jo postannut aijemmin täällä blogissa. Koska minulla on intoa toisinaan (aika useinkin) enemmän kuin taitoa, ja tapa tehdä ja ajatella työvaiheita ja tuotteen designia samaan aikaan valmistuksen kanssa, jouduin hieman korjaamaan alun värivirheitä varsan turvassa kankaanpainoväreillä. Siitä postauksen löydät täältä. Värin kiinnittämisen virkkuupintaan tein kiertoilma uunissa.




Seuraavaksi täytin pään vanhasta tyynystä puretulla vanulla (Kiitos tyynyvanusta Riikka J!). Täytettyäni tyynyn päätin tehdä tämänkin työvaiheen uudelleen, sillä valkoinen vanu näytti kamalalta (kotikutoiselta) silmukoiden välissä.



Iskun tehtaanmyymälästä saaduilla verhoilukangas-näytteillä sai hyvin työstettyä varsan päähän mustan samettivuorin. Mustaa lakanakangasta tai trikoota ei tästä talosta äkkisältään löytynyt.



Ompelin varsan selän Iskun tehtaanmyymälästä ostetulla mustalla paksulla villahuovalla ja selän väliin sujautin vielä samaisesta paikasta ostetun ohuen suberlonpalan. Päätä muotoilin hieman enemmän varsan näköiseksi sitä "oikeista paikoista" langalla kiristellen.





Silmät ompelin huopakangastilkuista. Villalankana varsassa käytin KARISMA -nimistä 100 % villalankaa, jota ostin Kärkkäiseltä. Se oli ihanan tuntuista käsille ja helppoa virkata.



Jokaiseen kavioon tein virkkaamalla raidalliset sukat.



Selän ympärille tein pykäpistoja ja niihin virkkasin viiden sentin reunuksen, joka tuki ja huolitteli varsan selän.



Ja lopuksi vielä häntä. Varsan pään sisään sujautin vielä ennen kiinnittämistä laudan, jotta pää varmasti pysyy tukevana. Sukat liimasin kiinni jakkaranjalkoihin vanhan ajan maitoliimalla.





Kun varsan valjaista vetää, varsa liikuttaa päättään, aivan kuin sillä ratsastaisi oikeasti.



Ja niinhan sillä on ratsastettukin, jihaa!!!!


Onneksi tänä vuonna on paljon omenoita, että lasten heppaleikkeihinkin riittää omppuja hepoille syötettäväksi. Keppari- ja muut hevoleikit ovat meillä nyt nimittäin tosi IN.


Jihaa!!!!!

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsi Maritta! Toivottavasti se pääsee moniin ritari- ja prinsessaleikkeihin mukaan.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, Merimiehen vaimo! Varsa on kyllä kaunis ilmestys olohuoneessa ma. Toivottavasti lapset käyttävät sitä leikissään luovasti.

      Poista
  3. Vau! Kyllä sinä viitsitkin värkkäillä ja ideoida!! Lopputulos jälleen aivan mahtava! T. Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiina! Mitäpä sitä ei äiti ja hoitaja lastensa eteen tekisi. Kiva kun heittävät toiveita, tarpeita ja ideoita kun omat ideat ovat välillä tauolla.

      Poista
  4. On hupaisa hevonen, varmaan lempeä luonteeltaan, kun on niin nätit silmätkin. Tuollaiset toteutukset syntyvät juuri vain aloittamalla, kokeilemalla ja siinä se sitten on, lasten riemuksi. Työohjeita ei löydy hakemallakaan. Mutta riittääkö teillä yksi hepo? Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meille saa nyt riittää yksi hepo. Sohvatuoleista saa hyvät vaunut sille ja niihin mahtuu kaikki halukkaat. En nyt taas hetkeen jaksa aloittaa uutta kässäprojektia ideointineen ja kokeiluineen, työohjeet kun jäi tässä hevosessa kirjaamatta ylös. Nyt on vain nautittava näistä trooppidista ilmoista joita Suomessa tällä hetkellä vallitsee. Kyllä se uusi inspis taas joskus iskee... Saas nähdä mitä sitten syntyy...

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos, Jaana! Omasta mielestänikin tästä tuli aika ihana!

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!