keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Keijupuutarhasta piazzaan osa 3.


Suuni on nyt yhtä hymyä :) . Terasimme ovat valmiit. Terasseja tuli kolme talomme eri puolille. Suunnittelin niitä lähes yhdeksän vuotta ja nyt voin huokaista onnesta. Kaikkialla on huoliteltua ja siistiä. (Tai no, lehtikomposti pitää vielä maisemoida ja muutama kivetys tehdä, terassikalusteet hankkia jne. mutta ne jäävät seuraaviin kesiin - ei Roomakaan rakennettu yhdessä päivässä. Mutta 40-vuotta vanhat talvella vetävät ikkunat ja terassin ovet päätimme vielä tässä samassa tohinassa vaihtaa uusiin ja lämpimiin.) 





Tässä vähän kuvakollaasia terassinsynnystä ja valmiin terassin tunnelmista. Terassista, jonne viimein sain riippuvan korikeinun ja useita pieniä pöytäryhmiä, joihin voi siirtyä auringon lämpöön tai varjoon eri vuorokauden aikoihin, tuli täysin toiveideni mukainen. Ikkuinoiden ja terassin ovien vaihdon jälkeen saan myös samalla talven ajaksi lämpimän olohuoneen :). Ah!


Isäni, hänen ystävänsä, minun mieheni ja Wili työstivät terassimme kahdessa päivässä. Niin myös Wili on reipas apumies.... Pikkuotus ei malttanut edes nukkua päikkäreitä, kun terassin tekemisen seuraaminen oli niin paljon jännempää. Poju pyöri koko ajan jaloissa, eikä pelännyt edes poran ääntä :) .

Miesten touhutessa terassin kimpussa minä hääräsin ruokahuollon ja talomme reunojen siivoamisen kanssa. Laitoin talon reunoille  uudet maanpeittokankaat ja hiekat sekä järjestin kivet uuteen uskoon. Hyvästi rikkaruohot!



Laitoin myös keijupuutarhaani maanpeitekankaan ja katetta, jotta sammaleet ja maanpeitekasvit saisivat kasvaa rauhassa ilman tukahduttavia rikkaruohoja. Tein myös muutamia kivetyksiä lisää noilla appiukkoni tekemillä ihastuttavilla designtiilillä.







Ja välillä vain ihailin tulevaa omenasatoamme.... ja nautin lasten riemusta, kun he leikkivät naapuritalojen lasten kanssa purkkista pihallamme, sen sijaan että pelaisivat aina niitä erittäin koukuttavia verkkopelejään.

Ja niin kärsivällisyyteni ja odotukseni palkittiin... Atrium-puutarhamme suurin terassi ja kaksi pienempää pääsisäänkäyntien terassia valmistui ahkerien miehien käsissä... Kiitos! Kiitos! Kiitos!!!!!
















Lempparikauppani Tori.fi ei pettänyt minua tälläkään kertaa, vaan löysin sieltä haaveenani olleen korikeinun edullisesti.  Kenties sieltä löytyy myös pöytäryhmä, jossa olisi sellaista rentoa välimeren piazzahenkeä, jota tälle terassille ja puutarhaani tavoittelen. Jos joku lukijoista tietää rustiikkisia puu-rauta- kalusteita alennusmyynnissä jossain huonekalukaupoissa, otan vinkkejä mielelläni vastaan.



Siihen saakka saanen yhä nauttia perheeni kanssa terassilounasta enoni rakentaman 40-vuotiaan pirtinpöydän ääressä.  (Kuvan viininpunainen paperinarumatto on jo vaihtunut kuvauksen jälkeen hyvin suureen ruskeaan ruokoterassimattoon, jonka naapurimme meille lahjoitti, Kiitos! Se sopiikin tyyliin paljon paremmin!!!)





Nyt lähden saunomaan ja saunan jälkeen siirrymme perheeni kera vilvoittelemaan tallukoissamme terassillemme. Voiko ihminen onnellisempi enää olla?





Mukavaa heinäkuun loppua teille kaikille! Toivottavasti saamme nyt poutaisan loppukesän tänne Suomeen.


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Graafista raitaa


Vaikka olen viimepäivät naputellut tekstiä kynnenaluset mustina puutarhatöistä on toki kesäämme mahtunut paljon muutakin. Olemme reissailleet ympäri Suomea, käyneet Tallinnassa kylpylälomalla ja nauttineet mökkielon verkkaisuudesta. Olen myös valmistellut yhtä uutta musta-valkoista tilkkutäkkiä ja korjannut yhtä kauan sitten tekemääni täkkiä, johon oli liian vähäisten tikkausten  ja heikkolaatuisten kankaiden ansiosta tullut reikiä. 

Uusinta tilkkutäkkiä varten olin ostanut läjäpäin Wexlerin viimekeväisestä muuttomyynnistä graafisia musta-valkoisia tilkkutyökankaita 15-40 cm kaistaleina. Kankaita pesuvadeissa kutistaessani huomasin, että yksi kankaista laski todella paljon mustaa väriä. Joten se jäi pois tästä täkistä. Muistutankin nyt teitä tilkkuilijoita: Testatkaa aina kankaiden värinkestävyys huolella!!!!

Päätin työstää tämän täkin tasalevyisillä kaitaleilla. Ompelen niistä pintaa, josta leikkaan kolmioita ja joista sitten ompelen neliöitä. Kuullostaa hassulta, mutta kunhan saan työtä etenemään, laitan kuvaa graafisesta blogista, joilla tämän täkin työstän.

Nyt suikaleet ovat odottamassa ompelemista yhdeksi pinnaksi. Tänään sataa taas sen verran paljon, että taidanpa tarttua ompelukoneeseen ja surauttaa suikaleet yhteen.

Musta-valkoisia terveisiä teille kaikille!



torstai 23. heinäkuuta 2015

Keijupuutarhasta piazzaan osa 2.































Puutarhan mylläysprojektimme jatkuu. Olimme tässä välillä viikon päivät mökillä ja jälleen kerran onnistuneesti tietotulvalakossa. Tälläkertaa nimittäin jäi läppärin laturi johtoineen kotiin (ihana vapaus!), joten päivitykset tänne blogiinkin sai muun netissä roikkumisen ohella unohtaa. Mutta nyt sitä taas ollaan sivistyksen ja maanmuokkauksen äärellä :).































Tässä näette  kuvakertomusta pihamme mylläyksestä ennen mökkiviikkoa. Tänään mylläys taasen jatkuu, kunhan ensin saan purettua matkalaukut, pestyä läjäpäin pyykkiä ja täytettyä typötyhjän jääkaappimme ruoalla. Ensi viikolla pitäsi tulla terassinrakentajat hommiin. Silloin minäkin ehtinen kenties käydä vähän ompelemassakin työn alla olevaa uusinta tilkkutäkkiämme (jos maltan!). Ja eiköhän sitten jo pääse marjametsäänkin korien kera, jippii!!!! Olen jo ihan hermona, kun metsämarjat viivyttelevät tänävuonna kypsymistään.




Pihamme on saanut satoja lapion iskuja, kun olen kaivanut epämääräistä rikkaruohonurmeamme terassinpohjan ja tiililaattojen alta pois. Suloinen kummityttömmekin sai nauttia multa- ja hiekka myörinnästä täysin rinnoin :).







Vanhat harmaat ja ankeat pihalaatat saavat väistyä paraatipaikoilta terassin alle.





Tämänkokoista puuterassia olemme nyt teettämässä. Nuorimmaisemme keksi heti pohjalaattojen asettelun jälkeen laattaleikin. Milloin laatoilla pelattiin shakkia, milloin jotain hyppyleikkejä. Ihanan kekselijäitä nuo lapse:. "Ilo otetaan irti ihan kaikesta!"


Kun tulevan terassin alle, laattoja ja maanpeitekangasta tukemaan, laitettiin läjäpäin hiekkaa, oli Wilikin innoissaan. Yritin ottaa kuvia sen vauhdikkaista möyrimisistä hiekassa, mutta eihän siitä mitään tullut kun poika on niin nopea.

Myös pihan muut harmaat polkulaatat saivat poistua ja tilalle asensin appiukon käsintekemiä punasavitiiliä.








Samalla tohinalla tein keijupuutarhan viereen  oman pienen piazzan appiukon tiilistä.






































Piazzani kaipasi vielä maanpeitekasveja, kukkia ja tuoksua, joten käväisin Prisman ja HongKongin puutarhaosastoilla alennusostoksilla.



























Verkko on Wiliä varten. Ei mikään upea sisustuselementti, mutta toimii tarkoituksessaan hyvin. Eli suojelee Wiliä vapaana liikkuvilta koirilta, kissoilta ja joskus pihapiiriimme eksyneiltä metsäneläimiltä.

Uhkarohkeana kokeilen josko japanin lehtikuusikin viihtyisi piazzassani. Se on niin kaunis puu.




Istutin piazzaani mm. villiorvokkeja, rentoakankaalia, tähtikelloa, kaukasianmaksaruohoa, turkestanianmaksaruohoa ja laventelia sekä muutaman mökiltä tuodun sulkasaniaisen. 




Wili oli puutarhatöissä koko ajan mukanani. <3 . Me olemme ihan lyömätön pari, aina yhdessä <3 .


Tälläistä tälläerää. Toivottavasti nyt ehdin bloggailemaan vähän useammin, sillä tarinoita ja kuvia on taas kesällä jäänyt reppuuni eräskin teille jaettavaksi.

 Nautinnollista kesää teille kaikille!