Lukutoukat ja pieni esikoiskirjailija

Meidän perheestämme jokainen nauttii lukemisesta. Olen alkanut lukea jokaiselle lapsellemme kolmen kuukauden iästä kirjoja. Ensin luin pari kuukautta samaa luukkukuvallista Puppe-kirjaa ja sitten lisäsin aina uuden Puppe-kirjan viikossa. Sitten tuli Maisa -kirjat jne. Puolivuotiaasta luin lapsille aina milloin missäkin ja erityisesti potalla. Lieneekö tämän syytä, meillä kaikki lapset oppivat nopeasti vaipattomisksi, kun potalla vietettiin niin paljon aikaa. Lapset konttasivat sinne itsekin kun halusivat äidin lähelleen.

Nykyäänkin meillä luetaan. Yhdessä ja yksin. Vessassa, sohvalla, sängyllä ja lattialla. Aamulla, päivällä ja illalla. Automatkoilla kuunnellaan äänikirjoja ja elokuvina katsellaan luettuja kirjaklassikoita.

Kirjapinoja löytyy kodistamme kaikkialta. Meihin uppoavat niin dekkarit kuin runokirjat. Niin sadut kuin historialliset elämäkerratkin. Niin vitsit kuin tietokirjatkin.

Suomessa ollaan tällä hetkellä kovasti huolissaan (huonon taloustilanteen ohella) lasten lukutaidon huonontumisesta. Lapset eivät enää lue. Eivät ymmärrä lukemaansa. Eivätkä osaa tuottaa sujuvaa tekstiä. Olen super onnellinen, että me olemme saaneet lapsemme nauttimaan kirjallisuudesta. Meillä tätä huolta ei ole. Päin vastoin meillä meinataan myöhästyä koulusta aamuisin, kun hyvä kirja on juuri jännimmässä kohdassa, eikä sitä malteta lopettaa.

Monet syyttävät lasten lukemattomuudesta nykyistä tietokonepelikulttuuria, joka nielaiseen lasten ajankäytöstä suuren osan. Meilläkin lapset pelaavat myös aikaa nieleviä pikselipelejä, mutta silti lapset lukevat hirvittäviä määriä kirjoja viikossa, jopa tuhansia sivuja kuukaudessa. Uskon enemmän itse, että lukemiskulttuuri on hukassa myös lasten ja nuorten vanhemmilta eli niiltä lähimmiltä esimerkeiltä. Kirjat ja rauhallinen mielikuvitusmaailman ruokkiminen jää kiireen ja eestaas söheltämisen jalkoihin. Ei osata enää rauhoittua. Ei osata enää olla jouten. Ei osata enää uskaltaa heittäytyä oman mielikuvituksen maailmaan. Ei ymmärretä kuinka paljon maailmaan mahtuu erilaista jokaisen kiinnostuksenkohteisiin sopivaa kirjallisuutta. Kirja on ilo. Kirja on matka.

Meillä pojat oppivat lukemaan sujuvasti vähän ennen esikoulua. Tytär neljän vanhana. Mieheni oppi lukemaan ensimmäisellä luokalla. Minä itse opin lukemaan sujuvasti vasta toisen luokan lopulla. Ja kun sen taidon viimein opin, innostuin niin, että lähes asuin kirjastossa iltapäivät koulunjälkeen. Tästä kertoo myös uusin nukketetatterini "Kirjastoretki".

Toissapäivänä tyttäremme ilmoitti aamutuimaan tulevansa isona kirjailijaksi. Hän käveli tietokoneelle ja alkoi kirjoittaa tarinaa pupuista ja koiranpennusta. Tarinasta tuli ihastuttava. Korjasin lauseasuun ja juoneen puuttumatta tarinan kirjoitusvirheet ja kehoitin tytärtä vielä hiukan värittämään tarinaa adjektiiveilla. Kun tarina oli valmis etsimme yhdessä googlen kuvahausta kuvat tarinaan ja printtasimme sen.

Kun pienelle esikoiskirjailijalle selvisi, ettei toisten kuvia voi käyttää julkisesti eli myytävissä kirjoissa (aikoo saada kirjan myytyä ainakin sukulaisille!), päätti toimelijas tyttö maalata kirjan kuvat itse. Tänään meillä on sitten maalattu vesiväreillä ja maalataan varmaan aikamonta päivää vielä eteenkin päin, sen verran monta sivua tytär tarinaansa näpytteli. Joten kenties tämän syksyn aikana kuulette tästä pikku kirjailijasta lisää. Tytär on aivan intona projekstistaan. Äitinsä tyttö, kun draivi tulee ei Flowta voi estää.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Käykää kirjastossa ja lukekaa kirjoja. Se kannattaa! Se avartaa näkemyksiä! Se rentouttaa! Seuraavassa postauksessa näette mihin muuhun olen kirjoja käyttänyt. Niitä ressukka-kirjoja, joita kukaan ei enää lue, joista haluataan vain eroon. Joilla ei ole muuta tulevaisuutta kuin energiajäteroskis tai Neulanhaltijan työhuone.

HUOM!

Lahdessa asuvat lukijat tiedoksenne Ristinkirkossa on tiistaina 13.10 avoin luento- ja keskustelutilaisuus ammattikasvattajille ja vanhemmille SATUJEN JA TARINOIDEN KAUTTA LUKEMISEN ILOON! - Lukutaito avaa kaikki ovet!  Myös minä olen siellä oman Neulanhaltijatyöhuoneen esittelypisteen kera. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan!

Lisätietoja TÄÄLTÄ.

Barbieleikkejä ja taidekudontaa

Kun olin pieni tyttö äidilleni sanottiin neuvolassa, että tyttöjen ei ole hyvä leikkiä barbeilla, koska saavat siitä aivan väärän naiskehon ja naistyylin ihanteen. Niinpä minulla oli vain yksi Barbie (kuvassa alla), jolla satunnaisesti leikin kavereiden kanssa. Olin muutenkin aika poikamainen tyttö, joten asia ei minua juurikaan haitannut.

Kun sisareni syntyi 5 vuotta myöhemmin, oli neuvolan ohjeistukset muuttuneet (tai henkilökunta) ja barbieleikit olivat taas sallittuja. Minä  sitten ompelin pikkusiskon Barbeille röykkiöttäin vaatteita ja piirtelin kauniita barbien leninkejä kaverieni kanssa piirrustusvihkoihini. Leikin aika oli jo itsellä ohi, koska olin jo "isotyttö".

Nyt tyttäreni on yllättäen innostunut barbeista (ja Wili myös, joka lopulta piti kantaa sisälle sotkemasta leikkejä). Olen ostanut hänelle muutamia Barbie elokuvien klassikkoja (kuten Pähkinänsärkijä Barbiet, Pegasos -Barbien ja Lumikki-nuken kääpiöineen) kirpparilta. Joitain barbienukkeja hän on saanut myös lahjoiksi, joten niitä on nyt jo seitsemän kappaletta. Näistä saa jo aikaan kivat leikit, joista kuvia alla. (Ajatelkaa nuo valkoinen ruokailuryhmä on minun itsetekemäni ala-asteen 3-luokalla! Upeaa, että se on säilynyt näin hyvin yli 30 vuotta! Kyllä puu on puuta.)

Oletko sinä leikkinyt barbieilla?

Minulla on ollut tarkoitus ommella tässä syksyllä joku päivä tyttären kanssa hänen barbeille vahän tavallisempia vaatteita, ettei aina tarvitse olla juhlaleningeissä. Eilen kuitenkin kirppispiipahduksen aikana löysin euron yllätyspussin....

Pussi oli täynnä itseommeltuja barbien vaatteita kahden "tönkköjalkabarbin" kera. Eipä minun siis tarvitsekkaan alkaa pyörittelemään miniresoreja ompelukoneella, kun nämä kaikki tipahtivat meille kuin taivaan lahjana.

Kuin kohtalonani, löysin eilen myös neljännet Brion lasten kangaspuut kympillä Pelastusarmeijan kirpputorilta. Nyt näitä on  koko perhepäivähoitoryhmälle, jos jokus vielä innostun tuosta mukavasta ammatista, jota tein muutaman vuoden ajan omien lasten ollessa pieniä.

Otin nämä puut heti käyttöön, koska edellinen omistaja oli luonut niihin jo valmiiksi pitkän loimen. Tarkoitukseni on päästää taas taiteellinen minäni esiin ja kutoa loimi täyteen pieniä puhuttelevia minikokoisia taidetekstiilejä. Jos vaikka pitkästä aikaa järjestäsin taas taidetekstiilinäyttelyn. Nyt tuntuu, että aika on taas kypsä omalle luovuudelle. Tunnen itseni pitkästä aikaa vapaaksi ja oikealla tiellä olevaksi. Ja vain vapaana ja turvallisella mielellä voin luoda taidetta. Aikaisempia taidetekstiilejäni voit käydä katselemassa täältä.

Kangaspuiden loimituksesta löydät postaukseni täältä ja kudonnan perusteita täältä.

Kudonnan lomassa on mukava ajatella omia ajatuksia ja istahtaa välillä päiväteelle lukemisen kera terassimme mangoon.

Mangossa ja aurinkotuolilla lojuvat pellavatyynyt ovat myös omaa käsialaani. Kudoin ne kansalaisopiston kudontakurssilla muutama vuosi sitten nuorimmaisemme masussani.

Värikästä arkea ja juhlaa teille jokaiselle!

Tervetuloa seuraamaan Neulanhaltijaa myös instagramiin. #Neulanhaltija.

Syksyn paras vaate tunnissa

Minä pidän syksystä. Miellän syksyn aina uuden aluksi. Nautin syksyn pimeistä illoista, kosteudesta, hedelmä- ja marjaherkuista, villavaatteista, ruskan väreistä ja arjesta, joka kesän joutenolon jälkeen tuntuu taas niin ihanan järjestelmälliseltä ja vakaalta. Vietän syntymäpäiviänikin syksyllä. Olen siis syksyn lapsi. 

En ole tässä blogissa juuri esitellyt omia vaateitani, sillä en ole malliainesta, enkä todellakaan viihdy kameran edessä. Kotialbumissammekaan ei juuri näy minun kuviani, minä kun olen aina siellä kameran takana. Nyt tein esikoiseni kanssa tämän kuvaussession vähän jännittäen, sillä ompelin itselleni (ja lopulta myös äidille ja sisarelleni) muutamia uusia syksyvaatteita ja mallinuken päällä kuvattuna ne näyttivät visuaalisesti ihan pöljiltä. Joten olkoon tämä nyt ensimmäinen "päivän asu" -postaukseni, joita muissa lifestyle -blogeissa aina tuontuostakin vilahtelee. Näitä ei tule usein, älkää säikähtäkö!

Minä pidän paljon viitoista ja neuleista. Villa on yksi lempimateriaalini. Se antaa tunteen omasta pesästä. Trikoo vaatteita omistan myös paljon. Ne ovat helppohoitoisia, eivätkä useinkaan vaadi silitystä. Pääosin suosin yksivärisiä vaatteita, mustaa ja ruskeaa. Alaosina suosin suoria farkkuja ja polvimittaisia "koulutyttö" -hameita ja simppeleitä mekkoja. Kumpparit ja bootsi-tyyliset nilkkurit  ovat syksyn riennoissa minulle parhaita jalkineita.

Kesän lempparivaatteeni oli GOZZIPin monikäyttöinen pitsineuleviitta. Nyt päätin työstää syksylle muutaman viitan täsmälleen samalla kaavalla.

 Kangasta tarvittiin 140 cm x140 cm pala.

Muuta muistettavaa tämän nerokkaan viitan leikkuussa tai valmistuksessa ei ole, kuin että nuo kolot kädelle ja päälle kannattaa leikata trikoosta silmukkakerrosten kanssa yhteneväiseksi eli samaan suuntaan kuin esim palmikot kulkevat neuleissa: suoraan ylöspäin. Tällöin reikä trikoossa ei veny ommellessa, eikä käytössä. 

Viitan päärmeen ompelussa halusin kokeilla Husqvarna Vikingiltä lainaksi saamaani päärmäyksen lisätarviketta.

Ompeluneulaksi vahdoin trikooneulan, eli pallokärkisen stretch -neulan. Nämä neulatkin sain Husqvarnalta blogitapaamisessamme.

Ompeleena käytin ommelta nro 12, joka teki yllätyksekseni päärmeeseen hauskan kaunokirjoitus e-kirjain rivin. Paininjalkana käytin perus A-jalkaa.

Päärmeohjain toimi hyvin. Toivoisin vain siihenkin hieman pienempää koloa tuolle pääremeelle. Nyt päärmetä piti vähän seurailla etenkin pyöreissä kohdissa, että se kulki varmasti kolossa oikein. Viitan kankaani on todella ohutta.

Pääntiessä ja kädenreijässä käytin D-paininjalkaa. Siinä on sopiva ura pienelle päärmeelle ja täten päärme pysyy koko ajan oikean levyisenä ja neulanpisto tulee aina oikeaan paikkaan. Pistona käytin jousto-ommelta 2.

Ja keikis, keikis... Täläinen siitä sitten tuli.  Aika kirjava kuosi, mutta myös piristävä muuten niin yksivärisen vaatevalikoimani rinnalle. Kyllä nyt on kiva mennä taas illalla koulunpenkille, kun on uutta päällepantavaa. Hintaa viitalle tuli n. 5€. Kangas on Eurokankaan jämälaarista,

Löysin myös ruokakauppareissulla Prismasta itselleni aivan täydelliseti istuvat nahkaiset syyskengät. Ne olivat myös -70% alessa (ilmeisesti kesämalistoa?). Hintaa jäi vain 8 €. 

Yläkuvien nahkalaukku löytyi kirpparilta kahdella eurolla. Tulipa löydöstä köyhälle opiskelijalle hyvä mieli :) .

Myös tyttären Barbie ja äitini ja sisareni saivat tilauksestaan omat viittansa. Saas nähdä kuinka monta tälläistä tunnin vaatetta sitä vielä tänä syksynä tulee surautettua.

Mukavaa alkavaa syksyä teille jokaiselle ja tervetuloa seuraamaan Neulanhaltijan elämää ja tunnelmia kuvien kautta myös Instagramin puolelle. # Neulanhaltija