Mökkisaunassa

Mökillä kuuluu saunoa alvariinsa. Saunoa ja uida. Puljata vedessä vaikka huulet sinisinä. Sitten kirpaista löylyjen lämpimään syliin... Sitä on mökkikesä.

 

Uimavarustekassina meillä toimii huopakassi, jonka valmistin kangaspuilla kutomastani paperinaru-villalankakankaasta ja paksusta teollisesti valmistetusta huopalevystä.

Rakennan minä majani

Vanhemmillani on kesämökki tai oikeastaan yhden perheen mökkikylä Järvi-Suomessa. Mökki tontilla seisoo näet useita eritarkoituksiin rakennettuja rakennuksia; aitta, mökki, leikkimökki, puuvaja, huussi, nikkarointiverstas, venevaja, grillikatos ja varasto. Suurimman osan rakennuksista isäni on ahkeroinut itse erinäisistä kierrätysmateriaaleista. Mutta vaikka materiaalit ovat kierrätettyjä sieltä ja täältä, kaikki on huoliteltua ja henkeäsalpaavan kaunista! Seuraavissa postauksissa esittelenkin vanhempieni neronleimauksia ja kätten töitä. Siellä täällä saattanee vilahdella myös jotain itseni ja siskoni aikaan saamaa.

Tänä kesänä vanhempieni mökkitontille kohosi poikien tykkimaja. Tai niin pojat itse majan nimesivät. Tytöille kun tontilla seisoi jo kodikas pieni leikkimökki. Majaan pääsivät kaikki jämälaudat ja putket (tykeiksi) sekä siskoni valmistama keramiikkanaaamio.

           Ja tälläinen komistus siitä sitten tuli. Uskaltakootpa vain vihollinen näille main, niin saa tykinsuusta...

Pojat saivat myös omat miniatyyritykit vaariltaan kotiin viemisiksi. Kyllä vaari on sitten taitava!

Minullakin on paráikaa yksi nikkarointiprojekti meneillään, mutta siitä sitten tuonnempana. Seuraavissa päivityksissä kutsun teidät virtuaalikierroksille meidän sukujemme kesämökeille.

Tässä vielä nuorimmaisemme uuden tykkimajansa pihalla mustikassa.

Hiirulaisten oma pesä

Päätin työstää Purje -peitosta ylijääneet pikkutilkut pois. On rasittavaa käyttää samoja tilkkuja työstä toiseen, mutta nuukana ei niitä voi roskiinkaan heittää. Joskus lahjoittelen tilkkuja ystäville, kerhoon ja kouluun, mutta tuntuu, että kukaan ei enää tarvitse kankaita, ei isoja eikä pieniä paloja.

Purjepeiton kaveriksihan on syntymässä myös pinoa-leikkaa-tekniikalla valmistuva tilkkutäkki, mutta silti tilkkuja näyttää jäävän vielä yli. Äh! Onneksi tytär tuli avuksi "tyhjennä varastot" -projektiini ja löysi kirpparilta leipäkorin, johon päätimme työstää Maileg hiirulaisille siskonpedin. Yksi lelu siis taas lelurepertuaariin lisää, mutta muutama tilkku pois äidin kangaskaapista. A:sta B:ksi siis ;o).

Mikkelin Kenkäveron pappilan käsityömarkkinoilta löytyi hiirulaisille myös pikkurattaat, joten esittelen nekin nyt tässä samassa postauksessa. Tytär osti rattaat omilla säästöillään. Ne oli  valmistanut Puupiippola. Ovat hienosti samaa tyyliä, kuin täällä aijemmin esittelemäni vauvanuken rattaat.

Kyllä nyt äidit voivat työnnellä vauvojaan onnellisina siskonpedissä nukutun levollisen yön jälkeen.

Purje- tilkkutyö: tikkauksen esivalmistelua

Purje -tilkkutyöni on edennyt pikkuhiljaa. Palat ovat liittyneet toisiinsa ja tilkkurivit yhdistyneet pinnaksi. Olen harsinut peiton ja seuraavaksi tikkaan ompelukoneellani sitä auringon paisteessa pihallamme mustikankeruu reissujen välissä -ainakin toivon niin.

Ensin siis yhdistyivät kolmiot, sitten syntyneistä suorakaiteista rivit ja lopulta yhtenäinen tilkkupinta. Ja muistutan taas kerran huolellisesta silityksestä!!!! Tilkkupinnan jaoin tälläkertaa kahteen osaan eli peitto on tikkausvaiheessa keskeltä poikki. Kappaleet yhdistetaan tikkauksen lopuksi ja taustakangas ommellaan käsin pienin piilopistoin saumastaan kiinni.

Harsin upeassa maalaismaisemassa (lapsemme kummin kesäparatiisissa Kihniöllä) peiton tilkkupinnan, puuvillavanun ja pohjakankaan kiinni toisiinsa. Pistoina käytin n. 1 cm pituisia etupistoja eli niitä perinteisiä harsinpistoja. Peiton tilkkuja tuli ommletua kerralla puolihuomaamatta sen verran, että työstin niistä toisenkin peiton (tai nyt vasta tilkkupinnan tähän toiseen peittoon). Tähän toiseen peittoon palastelin kolmiotilkut pinoa ja leikkaa -tekniikalla. Esittelen tekniikan teille kunhan tässä muilta kesäpuuhiltani ehdin. Ja myös se perinteinen pikakolmiotekniikka on tulossa vaihevaiheelta esiteltäväksi syksymmällä.

Tämä harsintatyövaihe on monien tilkkuilijoiden mielestä se tylsin vaihe tilkkutöiden valmistamisessa. Moni käyttääkin nuppineuloja tai hakaneuloja kangaskerrosten kiinnittämiseksi. Minä suosin harsintaa. Se  tekee peitosta tukevan käsitellä eikä neulat pistele sormiin tai kankaaseen reikiä. Minusta tämä on tilkkutyön parhaita vaiheita. Työ pysyy koossa ja näyttää jo täkiltä. Ja nyt mielikuvitys voi alkaa lentämään tikkausmallien suhteen.

Äidin harsiessa pienet tekstiilisuunnittelijamme työstivät omia tilkkutäkkiluonnoksiaan. Tokaluokkalaisemme (joka kuvaushetkellä juoksi jalkapallon perässä pikkuserkkujensa kanssa) työsti muuten jo aika hienoja tilkkutyömallineita äidille. Myy kuulemma niitä 1 € kpl. Business -hajua ihan selvästi ; o). Pitäsiköhän äidin ottaa pojasta mallia, jotta tämä blogiharrastuskin muuttuisi tuottoisammaksi?

Hirsimökkejä ja pannulappuja

Kangasvarastoni siivouksen yhteydessä löysin syksyllä ompelemani hirsimökkiblokit, joiden synnyn postasin tänne vaihevaiheelta. Nyt päätin työstää blokit viimein valmiiksi. Koska uudet projektit ja metsissä kypsyvä metsämansikka- ja mustikkasato ovat jo vallanneet mielen, työstin tilkuista pikaisesti perinteisiä pannulappuja.  Joskushan pannulaputkin on hyvä päivittää ja nakata säilöntäkauden sotkujen jälkeen nuhjaantuneeksi käyneet vanhat lappuset menemään.

Tässä hieman muistin virkistystä hirsimökki-blokin valmistuksesta...

Kivoja emännän ja isännän apulaisia tuli ja ihan tarpeeseenkin. Vihon viimeisestä tilkusta syntyi vielä yksi applikoitu mökki-patalappu. Patalappujen väliin laitoin patalappuihin tarkoitettua paksua kuumuutta hyvin kestävää vanua, etteivät näpit sitten varmasti tositarkoituksessa pala.

... Ja niin hirsimökit saivat uuden elämän...

Mökkielämää ja tilkkuja

Rentouttava mökkiloma Järvi-Suomessa takana. Kuljin kameran kanssa pitkin vanhempieni tiluksia ja ikuistin tännekin postattavaksi niitä yksityiskohtia, joista minun mökkimaisemani on tehty. Kuvailun ohella aloitin taas uuden tilkkutyöprojektin. Ja lapset vaarinsa kanssa uuden majanrakennusprojektin....

Meillä on kotona jo ihan riittämiin tillkkutöitä, mutta silloin tällöin niitä on vain pakko työstää oman mielenterveyden säilyttämiseksi lisää. Tilkuistahan voisi työstää muutakin kuin peittoja ja mattoja, mutta muut jutut eivät vain sovi minun pirtaani. Minä rakastan tillkkutäkkejä ja tilkku- & räsymattoja - en pussukoita, reppuja, penaaleja, tilkkutakkeja tms. muuta tilkkusälää, jota innokkaimmat tilkkuilijat liukuhihnalta työstävät. Joten peitto on taas syntymässä...

 Siivottuani kotini kangasvarastot, uuden tilkkupeiton suunnittelu oli taas mukava aloittaa.

Nyt silputtavaksi päätyivät miestenpaitakankaat ja appiukon vanhat kauluspaidat.

Koska tänä kesänä olemme päässet pitkästä aikaa useaan otteeseen merenrannalle nauttimaan upeista merimaisemista, päätyi suunnittelupöydällekinkin meritunnelmat ja paitakankaat leikkaantuivat kolmioiksi.

Olen työstänyt aijemmin sinisävyiden "Meren alla" -tilkkutäkin pikakolmiotekniikalla, mutta tämän peiton kolmiot leikkasin ihan yksitellen tilkkuleikkurilla. "Meren alla" -tilkkutäkki piti postata tänne  alkukesästä, mutta sitten sirkusjuhlat veivät postaustilat, joten postaan sen tänne jokupäivä kun en muuta "keksi" (heh, hee, koskahan sellainen päivä tulisi?).

Äidin vanha Singer pääsi kesälaitumille ja sillä sitten hurauttelin mökin kuistilla kolmiot yhteen viirinauhan tapaan. Lopulta nauha katkotiin ja suorakaiteenmalliset blokit silitettiin suoriksi. Työ etenee nyt pikkuhiljaa muiden kesäpuuhien lomassa. Postaan siitä lisää työn edetessä, mutta välillä voi tulla paljon paljon muita juttuja, sillä kesällä tapahtuu niin paljon kaikkea kivaa...

Nuorimmaisemme innostui myös ompelemaan omaa peittoaan. Ompelu sujui hienosti ilman lankaakin minun ensimmäisellä ompelukoneellani, jonka sain ensimmäisellä luokalla ollessani joululahjaksi.

Viereisen kuvan ihanat Japanilaiset tilkkutyökankaat ostin tuleviin joululahja-askarteluihin Mikkelin Kenkäveron pappilan käsityömarkkinoilta viime viikonloppuna. Kankaanmyyjällä oli mitä upeimpia kankaita jos jonkin moisiin tilkkis- ja ompelu- & askarteluprojekteihin. Niitä voi käydä vilkaisemassa os. http://www.huvikangas.fi/  . Suosittelen, palvelu oli mitä mainiointa!!!

P.s. Tänä kesänä tulee muuten todella paljon ahomansikoita, että eikun ahonlaidalle siitä, mars!

Kaikki postauksen kuvat Copyright;  S.Itäpää