Ristipistotaulusta ja vanhoista lakanoista koristetyynyksi

Olen kerännyt kirpputoreilta siistejä vanhoja valkoisia lakanoita, lakanapitsejä ja kauniita ristipistotöitä jo kymmeniä vuosia. Niitä on kertynyt varastooni myös tuttavilta lahjoina ja nyt niitä on jo minulla aika mukavasti.  Tämän upean lumisen talven innoittamana, minulle tuli eilen pakottava tarve työstää näistä jotain kaunista ja herkkää anopilleni, jota emme pääse pitkien välimatkojen ja tämän virusepidemian vuoksi kovin usein tervehtimään. 

En itse ole "pitsi-ihminen", enkä lainkaan tiedä miksi pitsit viehättävät minua. Olen aina nauttinut pitsien hypistelystä ja huomaan aina pitsit myös kirpputoreilla. Koska itse en osaa niitä virkata, on todella mukavaa ostaa jonkun toisen tekemää ja pois hylkäämää.

Ristipistoja sen sijaan pistelin nuorena tyttönä ja nuorena naisena hyvinkin paljon. Niistä syntyi syntymäpäivä- ja joulukortteja, lakanoiden koristeita, sisustustekstiilejä ja tauluja. Vuosien varrella kaikki tekemäni ristipistot ovat kuitenkin hävinneet ystävien "riesoiksi" ja varastomme "aika tavaran kaupittaa" -laatikkon täytteeksi. 

Tämän upean kukka-aiheisen ristipiston sen sijaan ostin viime keväänä kirpputorilta eurolla. En voinut jättää sitä sinne, etenkään kun kirjonta oli niin täydellisen pikkutarkasti ja huolellisesti työstetty.

Ristipistokirjonta takapuoleltaan. 

Käytän perheemme yhden hengen sängyissä kirpputorilta löytyneitä ja mummolta perittyjä vanhoja pitsilakanoita. Niiden puuvillakangas on jotain aivan muuta vahvuudeltaan kuin nykypäivän "rutaleet". Joskus saan kuitenkin lahjoituksena vanhoja lakanoita, jotka ovat aikojen saatossa menneet rikki tai pinttyneet liasta huonon pyykkihuollon takia. Näistä lakanoista minä puran tai leikkaan pitsit irti odottamaan aikaa parempaa ja laitan muun kankaan autotalliin rievuiksi.

Tässä ompeluksessani yhdistin kaksi vanhaa pitsireunaista lakanaa ja ristipistotaulun sisustustyynyksi.

Aika mukava kukkalähetyshän tästä ihanalle anopilleni tuli.

Vanhan ajan aarteet pääsivät yhdessä uuteen elämään.

Tyynyn takaosan ompelin pussiksi kahdesta lakanasta niin, että niiden reunat menevät 10 cm toistensa kanssa lomittain.

Nämä kirjaillut minikirjaimet ovat todella herkkiä. En yhtään tiedä kenelle tämäkään lakana on ennen kuulunut ja kenen nimikoinnit lakanassa elävät vielä 2020-luvullakin.

Kääräisin saman tien tyynyliinan pakettiin ja kiikutin se lumipysyssä postiin anopille kevättalven yllätykseksi.