Viidakkoseikkailusynttärit

Meillä on aloitettu taas uusivuosi synttäritohinoin. Tällä kertaa 8-vuotissynttärien teemaksi valikoitui sankarin toiveena "Viidakkoseikkailu". 

Muutaman päivän pakertamisen jälkeen saatiinkin lähes nollabudjetilla kivat kekkerit aikaiseksi. Tässä hieman kuvakollaasia synttärien valmisteluista ja itse synttärikekkereistä.

Omista kätköistäni löytyi kaikki tarpeellinen viidakkorekvisiitan valmistukseen: Huopaa, kankaita, pahvia ja akryylivärejä....

Huopakankaat muuttuivat saksien ja ompelukoneen avulla liaaneiksi ja banaaneiksi :)

Ja vanha muoviämpäri sai itselleen apinan kasvot.

Ja IKEAn suuret pakkaussuojapahvit saivat ihan uuden tarkoituksen.

Kaikki vieraat saivat kokea hetken leijonakuninkaana ja hassuna apinana.





Pitsalaatikkoon maalattu nälkäinen seepra sai maistaa huopamarjoja :)

Taitavat hoitolapseni askartelivat juhlille hienot vaahteranlehtileijonat. Ja vanha apinamme pääsi roikkumaan ruokapöydän päälle.

Tekniikasta kiinnostunut tyttäreni teki kanssani synttäreille myös koodausmaton, johon vieraat saivat ohjelmoida hänen joululahjarobottiaan kulkemaan.

Myös tarjoamisissa toistui viidakkoteema ja viidakon värimaailma. Liinan tein tilkkutyönä miniatyyritilkuista jokunen vuosi sitten.

Ihanat juhlat, suloiset vieraat ja paljon mukavia puuhia. Voi vitsit, kuinka nautin näiden suunnittelusta ja valmistuksesta. Toivottavasti valmistamamme rekvisiitta saa jatkaa elämäänsä toisenkin kerran jonkun tuttavamme lastenjuhlissa tai vaikka jossain tulevassa nukketeatterissa. Aika näyttää...

Mukavaa tammikuuta teille kaikille!

Tallukkaat, jossa kaikki ei mennyt ihan putkeen

Olen saanut taas muutaman päivän pukea jalkani itsetehtyihin jalkineisiin, tallukkaisiin. Säät ovat olleet sopivan kuivaa pikkupakkasta ja hanget puhtaan valkoisia.

Säiden muututtua suotuisaksi jatkuvan loskakelin sijasta, sain itseni viimeistelemään käyttökuntoon nämä keskenjääneet pisaratallukkaat. Niistä tuli tosi hienot ja hyvät, vaikka viimeistely ei mennyt lainkaan kuin "strömssössä"!

Tallukoiden kumipohjustus on mielestäni aina koko prosessin ikävin vaihe, jonka siirtäisin mielelläni jonkun toisen tehtäväksi. On inhottavaa työskennellä käsineillä, hengityssuojaimilla ja suojalaseilla sekä myrkyllisillä liimoilla.

Pohjakumi pitää ensin raapata liimauspuoleltaan epätasaiseksi joko hiomapareilla tai ruuvimeisselillä (kuten minä tein). Liima pitää epätasaisessa kumipinnassa paljon paremmin kuin tasaisessa pinnassa. (Tylsä vaihe!)

Kun pohjakumi on hiottu karheaksi on sen liimauksen aika.

Mutta ... tsadaaa..... Ensimmäisen kerran elämässäni minulle kävi liimatessa näin.... Olin vaihtanut kontaktiliiman uuteen merkkiin, koska käyttämääni merkkiä (Tixo kontaktiliima) ei ollut kaupoissa tarjolla ja uusi kontaktiliima (Bostik Contact A3) käyttäytyikin ihan hullusti. Se levisi kuin purkka ja sotki kauniin turkoosilla huovalla käsin verhoilemani tallukkaan pohjan sivut ihan järkyttävän näköisiksi. Pari ärräpäätä luiskahti suusta kun pohdin terassillamme mitä näille on enää edes tehtävissä....

No, onneksi keksin ratkaisun yön yli nukuttuani. Minulla oli varastossa Kiillon maitoliimaa ja turkoosia huopaakin oli vielä jäljellä. Pistetään peittoon kaikki suttuiset kohdat....

Leikkasin huovasta suikaleen ja lisää pisaroita. Tein paikkahuovan kiinnityksen perinnetekniikalla eli säänkestävällä maitoliimalla liimaten. Maitoliima on kyllä uskomattoman ihanaa ainetta, vaikka haiseekin ihan kissanpissalta.

Ja tsadaa... aika kivat tuli. No onpahan nyt tälläinenkin pohjustusvaihtoehto kokeiltu ja hyvät näytteet tehty, jos vaikka saisin joskus mennä tallukaskurssia pitämään. Onneksi epäonnistumisen sai tässäkin käännettyä voitoksi.

Mukavaa uutta vuotta teille kaikille ja toivon sydämestäni, että tekin osaatte kääntää tappionhetket tänä vuonna 2018 voitokkaiksi!

Halit!

Joulutyynyjä

(Blogiyhteistyöpostaus)

Minun on vuosi vuodelta hankalampi keksiä aikuisille joululahjoja, etenkin minua aikuisemmille, joilla on jo kaikkea, niin varallisuutta kuin materiaakin. Lahjakortit ovat mielestäni tylsiä ja mielikuvituksettomia, sillä niistä näkee heti lahjan arvon ja minun budjetillani se arvo ei ole päätähuimaava, vaikka saajan ihmisarvo minulle olisin suuri.

Tänä vuonna päätin työstää iloiset JOULU-tyynyt joululahjakääreisiin.

Tilkkutyökankaita oli varastossani valmiiksi, vain sisustyynyt ja piilovetoketjut kävin ostamassa kaupasta.

Idean tyynyihin sain tyttärelleni tekemästä torkkupeitosta, jossa oli kuusia ja taloja. Aloin siis ommella kuusityynyjä.

Tyynyyn sain hyvin käytettyä kapeimmatkin kangassuikaleet.

Tyynyn tikkasin vanuun ja taustakankaaseen jousijalalla vapaatikkauksena.

Erityisen mukava ominaisuus uudessa Design Topaz -ompelukoneessani on automaattinen alalankamittari, joka ilmoittaa aina kun alalanka on loppumassa. Nyt ommel on helppoa lopettaa sellaiseen paikkaan, jossa alalangan vaihto kesken ompelun ei häiritse ommeljälkeä. Ilmoituksen jälkeen koneella voi nimittäin ommella vielä muutaman kymmenen senttiä.

Ja taas pääsen muistuttamaan silityksen tärkeydestä tilkkutöitä tehdessä. Hyvin silitetty työ näyttää hyvältä ja tilkut ja tikkaukset asettuvat kauniisti paikoilleen.

Myös Husqvarna Vikingin lisävarusteena saatava piilovetoketjupaininjalka on yksi lemppareistani. Sillä piilovetskan laittaminen on kuin lasten leikkiä. Vetoketju asettuu paikoilleen täydellisesti jo ensimmäisellä ompeleella.

 

Ja niin tyynyt tulivat valmiiksi ja niistä tulee varmasti mukava piristys joulukoteihin.

Lukutoukka-tyttäreni testasi tyynyt heti ja totesi niiden olevan täydellisiä lukutyynyjä :). 

Tämän postauksen myötä toivotan teille kaikille blogini lukijoille, yhteistyökumppaneille ja Neulanhaltijan työhuoneen asiakkaille OIKEIN ILOISTA JOULUA JA ONNENHETKIÄ VUODELLE 2018!!!!