Keilapeli vanhoista farkuista

Neulanhaltijan siskon tytöllä oli eilen synttärikekkerit. Synttärilahjaksi tyttöselle Neulanhaltija valmisti lastensa kanssa keilapelin Neulanhaltijan vanhoista farkuista ja huopapallosta. Itseasiassa keilapelejä tehtiin kaksi, koska lahjan valmistuttua omalle perheellekin haluttiin samanlainen.

Keilapeli ja sen säilytyspussukka valmistettiin kierrätetystä farkkukankaasta, pellavatilkuista ja puuvillanauhasta. Keilojen täytteenä käytettiin riisiä ja polyester vanua.

Keiloihin applikoitiin pellavatilkuista naamat, joihin kirjottiin villa- ja puuvillalangalla suu, silmät ja hiustupsu.

Kuvioinnin jälkeen keilat ommeltiin pötkylöiksi niin, että alas takasaumaan jätettiin täyttöaukko. Täyttöaukkoon asetettiin pieni pellavakankaasta ommeltu riisipussi ja loppupötkö täytettiin vanulla. Riisi, ohra, hiekka tai muu ruohea ja painava materiaali auttaa keilaa pysymään pystyssä, joten sen lisääminen keilaan on ehdotonta.

Keilapallot huovutettiin mahdollisimman koviksi ja suuriksi.

Ja heti kun viimenen täyttöaukko oli suljettu piilopistoin ja peli oli kuvattu, alkoi keilaturnaus.

Maileg valmistaa myös kankaisia keilapelejä, joissa keilaukkelit ovat herttaisia englantilaisia poliisisetiä. Mailegin setti on omaamme tyylikkäämpi, mutta myös teollisemman näköinen. Koska meillä ei ollut varaa Maileg keilojen hankkimiseen ja kopionti sellaisenaan olisi ollut tosi mautonta ja törkeääkin, tuli sitten värkättyä tälläinen Neulanhaltija-risain lasten kera. Ja lapsoset ainakin olivat ihan tohkeissaan sitä synttärilahjaksi antaessaan, olihan se ihan itse tehty!

Sata nappia / sataa nappeja - tilkkutyön tikkaus napein

Neulanhaltija peri vuosia sitten isoäidiltään ison purnukan nappeja, joita taloudellinen isoäiti oli purkanut vanhoista vaatteista leikatessaan niitä matonkuteiksi suvun räsymattoihin. Samoihin aikoihin Neulanhaltijan äiti kävi läpi lakana-arsenaaliaan ja antoi tyttärelleen ja omalle äidilleen pinon vanhoja lakanoita jatkotyöstöä varten. Osa lakanoista päätyi mattoihin kuteiksi ja osa päätyi värikattilaan ja tähän applikoinnilla toteutettuun tilkkutäkkiin.

Vaikka Neulanhaltija toteuttaa yleensä kaikki tilkkutäkit ompelukoneella ommellen, on joskus tilkkutäkit on mukava ommella ja tikata käsinkin. Sata nappia / sataa nappeja -  tilkkutyö on yksi näistä käsin työstetyistä tilkkupeitoista. 

Täkki on ommeltu koneella, mutta sateenvarjot on applikoitu piilopistoin. Koko peitto on tikattu käsin pienin etupistoin eli niillä perinteisillä harsinpistoilla, mutta minisellaisilla. Ruudullisia kankaita lukuunottamatta kaikki peiton kankaat on värjätty itse. Kaikki kankaat ovat vanhoja lakanoita. Vanhoista lakanoista on hyödynnetty vain vahvat osat. Hiutuneet ja ohuet osat päätyivät matonkuteiksi.

Tässä kuvassa Neulanhaltijan lapsosten tilkkutäkeistä rakennettu salamaja keskellä olohuonettamme ; )

Tuunattuja valmisvaatteita

Lapsiperheissä lapset kasvavat usein kohisten. Jonain aamuna sitä vain huomaa, että kaikki housut ovat jääneet pieniksi ja jokainen kenkäpari litistää pienet varpaat muussiksi. Neulanhaltijan perheessä onkin kirppareilta haalittuina kaikkia vaatteita ja kenkiä varastossa jo seuraaviakin kokoja, jotta aamulla saadaan jotain päälle hät hätää.

Jotkut vaatteet ovat kuitenkin lapsille ja äidillekin niin mieluisia, että niitä pitää muodistaa tavalla tai toisella uuteen kokoon. Nämä Lindexin leggarit olivat Neulanhaltijan tyttären lempparit kesäiltoina. Nyt syksyllä jalat olivat kuitenkin kirineet lahkeiden mitan ohi. Jotta käyttöikää saatiin jatkettua, ompeli Neulanhaltija leggarehin lahjepitsit ja toiseen nilkkaan pitsien sävyisen sydämen. Sattumoisin varastosta löytyi joskus kirpparilta hankittu Tutan samettimekko, jossa oli täysin samat sävyt uusien tuunattujen leggareiden kanssa.

Yksityiskohta sydämestä. Ruskea villakangas sydämen pohjalla on aijemin Neulanhaltijan toteuttamasta prinsessan takista ja vaaleanpunainen neulossydän on jälleen kerran siitä piloille pestystä villapaidasta.

Aika usein Neulanhaltija tuunaa myös valmisvaatteita kuvioimalla niitä yksilöllisiksi. Tämä Lindexin FIX - fleeseliivi sai rintaansa logomerkin päälle lumiukon. Lumiukko on applikoitu siksak-ompeleella fleesekangastilkuista.

Pöllölapanen kasvivärjätyistä villalangoista

Aikoinaan kun Neulanhaltija oli lukiolainen, hänellä oli aina jokin neuletyö vireillä. Viikonlopun aikana valmistui neulepaita maanantaiksi kouluun ja jopa kotibileissä Neulanhaltija oli tunnettu siitä, että puikot kilisivät aina mukana. Käsityöpainotteisen lukion päättötyönäkin valmistui neulejakku, joka on nykyisin Jyväskylässä Suomen Käsityön Museon omistuksessa. Lukion jälkeen neulebuumi sitten loppuikin kuin seinään. Vaateompelu ja huovutus veivät voiton lankojen kanssa työskentelystä.

Nyt  "Naisten neulekerhon"  aloitettuaan on Neulanhaltija taas kokeillut vähän neulontaakin. Ensin valmistuivat "turkis"-lapaset, jotka on blokattu jo aiemmin. Nyt uusimmat tulokkaat ovat näistä herkullisista lasten kasveilla värjäämistä villalangoista neulotut pöllölapaset.

Tässä Neulanhaltijan pojan rustaama lankavärikartta.

Alunperin lapasista piti kyllä tulla ihan vain raidalliset klassiset lapaset, mutta ne näyttivätkin vähän tylsiltä.

 ... Hieman luovuutta kehiin ja villakangasta...

... Nappeja ja lankatupsuja...

Lankatupsujen valmistaminen oli lasten mielestä huippukivaa. Tupsuista pitänee keksiä siis jotain muitakin pikkuaskarteluja tänne blokattaviksi.

Terve vaan, tässä on kaksi lapaspöllöä; Höhlä ja Pöhlä!

Ja pöllölapasten kämmenpuolet. Lapaset kävisivät vaikka nukketeatteriin esityshahmoiksi, eikö vain?

Pöllö lapaset omi Neulanhaltijan 4-vuotias poika. Kylläpä nyt sisarukset ovat samaa lookkia, kun pikkusisar tepustaa kerhoon pöllökassinsa kanssa ja iso-veikka pöllölapasten. Tämä suloinen Neulanhaltijan työstämä pöllökassi onkin esitelty blokissa jo aijemmin.

Miten crazyquilt -tilkkutyö valmistetaan?

Neulanhaltija löysi muutama päivä sitten käsinveistetyn nuken kehdon Lahden SPR:n Kontti -kirpparilta kympillä. Kehdossa oli ostohetkellä tuulipukukankaasta ommellut  valkoiset petivaatteet, jotka oli koristeltu kaunein pitsein. Petivaatteiden kahisevuus ja kiilto ei oikein passannut yhteen Neulanhaltijan maun kanssa, joten pitsien irrottamisen jälkeen ne päätyivät roskikseen. Uusi petivaatteiden valmistusprojekti oli siis saanut alkunsa...

Tekniikkana Neulanhaltija päätti käytää crazyquilt-tekniikkaa, jota onkin jo esitelty edellisessä päivityksessä. Peittoa varten Neulanhaltija kaivoi kangaslaatikoista pieniä puna- ja sinisävyisiä tilkkuja ja nauhojen sekä pitsien pätkiä. Aluslakana-, tyynyliina- ja patjakangas löytyivät Lahden Sinooperin Tilda-alennusmyynnistä.

Kehto sinällään oli jos ostohetkellä hyvässä kuosissa. Se oli hyvässä maalissa ja erittäin tukeva. Kehto oli luonteeltaan ja vahvuudeltaan aivan erilainen kuin kirppareilta Neulanhaltijan bongailemat teollisesti valmistetut rimpulakehdot. Onneksi niihin rimpuloihin ei ollut tullut vielä sorruttua....

Kiitos sinulle tämän pikkukehdon nikkaroinut puuseppä!!! Tämä kehto saa meillä kodin, jossa sitä arvostetaan!

Kehdon crazy-tekniikalla valmistettavaa tilkkupeitettä varten Neulanhaltija leikkasi ensin halutun peiton kokoisen puuvillavanupalan. Vanun päälle asetettiin ensimmäinen tilkku. Puuvillavanua Neulanhaltija ostaa Soilin Käsityötarvikeen nettikaupasta.

Ja tämän päälle toinen.

Ommeltiin sauma.

Ja oijottiin sauma huolella.Tällä tavoin työstäen, peitto tikkautuu samalla kun valmistuu. Huomioitavaa on kuitenkin se, että blokin (joka tässä tapauksessa on koko nukenpeitto) koko ei kannata olla kovin suuri. 20 cm x 25 cm alkaa olla jo maksimikoko.

Lisätään kolmas tilkku kahden aijemman päälle ja ommellaan. Tilkut voivat olla muodoltaan aivan mitä vain: kolmioita, neliöitä, kaitaleita...

Kun tilkku on ommeltu, leikataan saumanvarann yli pursottavien aijempien tilkkujen osat tilkun alta pois.

Crazyquiltiin kannattaa sinne tänne yhdistää myös kaitaleita tai tilkkualueita, jotka koostuvat useammasta pikkutilkusta.

Ja sinne tänne voi myös ympätä kaikki pikkuruisetkin pitsin palaset.

Ja tilkkuja lisätään ommellen sinne tänne aijemmin ommeltujen päälle limittäin ja lomittain.

...Kunnes koko vanu on jäänyt tilkkujen ja pitsien alle piiloon.

Tilkkutyö nurjalta puolelta ennen vuoritusta.

Ja pussiin ommellen vuoritettu tilkkutyö oikealta puoleltaan.

Koska Neulanhaltija arvostaa vain ja ainoastaan huolella tikattuja tilkkutöitä, pitää myös pikkuruiset nukenpeitotkin tikata hyvin. Crazyquilt -tekniikalla valmistettuun peittoon  vuorin ja päällisen yhteentikkaukseksi sopii hyvin vaikka pienet pitsinpalaset.

Neulanhaltija käytti tikkauksessa kätköistään löytyneestä pitsinauhanpätkästä irti leikkaamiaan pikkukukkasia.

Kukat tikattiin kiinni ompelukoneella sinne tänne pitkin ja poikin tilkkutäkkiä.

Huolella valmistettu tiivis tikkaus helpottaa tilkkutäkkien jatkohuoltoa ja pitäen ne paremmin kuosissaan pesujen jälkeen. Huolellinen tikkaus tukee myös tilkkutyötä esim täkkejä roikotettaessa, jolloin koko täkin, usein raskaskin paino, ei asetu vain tilkkusaumojen varaan.

Yksityiskohta kuva tilkkupinnasta.

Neulanhaltijan tytär saa tämän kehdon tekstiileineen joululahjaksi.

Kehtoon ja näin ollen myös joulupakettiin pääsee myös Lahden Sisustus Fannysta Neulanhaltijan "salaisiin kätköihin" jo kesällä ostettu M-koon Maileg -puputyttö.

Kauniita unia pupu-neiti, jouluna nähdään!

**************************************************************

Neulanhaltija -blogi täyttää muuten tänään ruhtinaalliset 2 kk. Blogin lukijamäärä on moninkertaistunut kuukaudessa ja sivukäyntejä oli tänään tätä kirjoittaessani jo 1268 kpl. Neulanhaltija on todella iloinen, että blogi on löytänyt lukijansa, tai lukijat blogin, miten vain, vaikka ei vielä naamakirjassa ollakaan. Bloggaaminen on mukavampaa, kun tietää, että sivuilla on lukijoita. Kiitos teille!!! 

Tässä syksyn mittaan on tulossa vielä monta monta mukavaa pientä ja isoa käsityöideaa niin isänpäiväksi kuin joululahjoiksikin tai oman arjen piristämiseksi, joten pysykäänhän jatkossakin täällä mukana...

Crazyquilt - lattiatyyny syksyn väreissä

Tänään ja eilen on ollut mitä mainioin haravointipäivä. Lehtipinoja on syntynyt Neulanhaltijan pihallekin kuin sieniä sateella. Puita meillä riittää ja näinollen tietysti lehtiä myös. Viimevuonna mies laski, että viitisen kymmentä kottikärryllistä tuli lehtiä kuskattua tontilta pois.

Lehtipinoja ja lehtien kirjavuutta ihmeteltäessä kaivoin kaappien kätköistä crazyquilt -tekniikalla valmistamani lattiatyynyn, joka erehdyttävästi muistuttaa pintakuvioinniltaan syksyn lehtipinoja.

Crazyquilt eli hullutilkkutyö on hauska ja mukaansa tempaava tilkkutyötekniikka, johon on hyvä ympätä kaikki jämätilkut. Materiaalina näissä töissä voi käyttää niin samettia kuin pitsiäkin, niin sifonkia kuin satiiniakin. Eli todellakin kaikki tilkut vain mukaan samaan pizzaan!

Neulanhaltijan lattiatyyny on kooltaan lähes 1 m x 1m. se on koottu yhdeksästä kangaspizzablokista eli crazyquiltblokista. Kankaat ovat puuvillaa ja pintaa koristaa myös pitsin, brodyyrin ja puuvillanauhojen palaset.

Seuraavassa päivityksessä esittelen teille crazyquilt -tekniikkaa tarkemmin, sillä aikeissani on hyödyntää tekniikkaa tyttären joululahjassa. Löysin nimittäin SPR:n Kontista suloisen käsinveistetyn nukenkehdon ja nyt idea on valmistaa siihen tekstiilit.

Tässä vielä pari yksityiskohtakuvaa Neulanhaltijan valmistaman lattiatyynyn crazyquilt tilkkupinnasta.