lauantai 9. marraskuuta 2019

Vihreän tilkkutäkin tikkaus ohjainpaininjaloilla


Aikaa on vierähtänyt viime postauksesta... Anteeksi. Elämässäni on tapahtunut monenmoista (mm. kuukauden evakkoretki kerrostalossa) ja tietokoneella istuminen on ollut "sitten kun ehdin" -työlistalla. Mutta hei, nyt ehdin taas vaikka mitä, kun arki on asettunut (mm. keittiö- ja viemäriputkiremontin jälkeen) omiin uomiinsa. Huh!

Voi kuinka ihanaa onkaan kääriytyä tilkkutäkkeihin omalla sohvalla, oman perheen kanssa. Hörpätä kuumaa teetä ja olla vain, katsella elokuvia ja hieroa toisen väsyneitä jalkoja. Koti, rakas koti <3


Evakkoretken aikana sain Husqvarna Viking Suomelta pakettilähetyksen kaikkea ihanaa ja inspiroivaa ja nyt teenkin tämän postauksen mainosyhteistyönä heille.

Tarvikepaketti sisälsi mm. nämä vekkulin näköiset läpinäkyvät tikkaus- ja yhdistamispaininjalat. Näistä jalkoja halusinkin heti kokeilla kesällä aloittamani vihreäsävyisen tilkkutäkin tikkauksessa.


Myös paksuille kankaille tarkoitetut TopStitch 100 -tikkausneulat tulivat tosi tarpeeseen.



Eikö ole lystikkään näköiset paininjalat? Niissä molemmissa on tuollaiset metalliohjaimet, jotka kulkevat suvasti ommelsaumassa, ohjaten ommelta kulkemaan kovallakin vauhdilla suoraan. (Minulle siis erinomaiset apuvälineet, koska hurjastelen usein aika kovaa aina tuolla ompelukoneellani)



Ihan mielettömän näppärää!!!!!


Tikkasin tämän tilkkutäkin kolmessa osassa. Jokaisen osan yhdistyssaumasta jätin 5 cm tikkaamatta. Tämän jälkeen yhdistin tikatut kappaleet tilkkutyöpuolesta toisiinsa suoralla ompeleella.


Leikkasin saumoista ylimenevät lämpöhuovat pois ja ompelin lämpöhuovat käsin harsien kiinni toisiinsa. Tilkkutäkin taustan puuvillakankaat ompelin piilopistoin kiinni toisiinsa.


Tikkasin työn loppuun (eli nuo kappaleiden yhdistyssaumat) ja ompelin työn reunoille lopuista tilkuista huolittelukaitaleen.


Tilkkutäkistä tuli ihana!


Se sopii syyskotimme väreihin täydellisesti <3.


Mukavaa Marraskuuta teille kaikille! Palaan uuden postauksen kanssa suhteellisen pian, sillä seuraavaa postausta on toivottu minulta kovasti. Se sisältää ohjeen hapanjuureen leivottuun vaaleaan leipään, jonka leivontaan olen nyt jäänyt koukkuun. Leipiä syntynyt käsissäni viime viikkoina toista kymmeniä. Ne ovat niin hyviä, että lurps ja nam.




6 kommenttia:

  1. Läpinäkyvät tikkausjalat näyttävät mielenkiintoisilta, pitääpä tutkia tarkemmin;) onko lähdettävä ostoksille:) Kiitos vinkistä:)
    Tilkkutäkkisi on todellakin ihana, tykkään mallista ja väreistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma <3 Nuo tikkausjalat oli kyllä tosi näppärät kun kaasujalkani oli tikatessa niin painava/vauhdikas. Auttoi myös hartioita pysymään rentona kun ei tarvinnut jännittää että pysyykö ommel ommelvaossa vai lähteekö tikkaus lipeämään. Peitto on nimittäin välihuovan (lämpövanu) vuoksi melkoisen painava.

      Poista
  2. Kaunis on ja taitava olet. Ihana, että leivän teko kannatti ja oma juuri tuo paljon nyt leivän tuoksua kotiisi. -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. Meillä tuoksuukin usein vastaleivotulle, sillä joka maanantai meillä on #perhepäivähoitoneulanhaltija -porukan kanssa leivontapäivä. Leivotaan usein erilaisia sämpylöitä. Myös kerran viikossa ti-pe vähintään välipalalla on joku itseleivottu juttu, rieska, pannari, liepuska tms.

      Poista
  3. Ihanat pehmeät värit peitossa. Olisi kiva osata leipoa juurileipää. Luin juuri Antti Tuurin novellin aiheesta 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, HennaMar <3 Peitto on kyllä ihana, nuo pehmeät sävyt tuntuvat niin lepoon kutsuvilta.

      Ai, Antti Tuurilla on novelli juurileivästä. Mahtavaa! Onhan tämä aika hassua kun tälläinen slowfood puuhastelu nostaa päätään nykyään, kun kaiken saisi kaupasta valmiina, helposti ja nopeasti.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!