Kudonnan aakkosia lasten kanssa

Olin lauantaina lasten leirillä opettamassa kankaankudonnan alkeita lapsille. Tähän postaukseseen liittelen kuvia leirin touhuista ja tulevaisuuden suunnitelmistani.

Kudontakehyksinä toimivat edesmenneen appeni mehiläiskennojen kehykset, jotka viime kesänä putsasin puhtaiksi hunajasta. Kehyslaatikoista työstin hyllyn työhuoneeseeni. Sen työstöstä löytyy kuvakollaasia täältä.

Nyt porasimme mieheni kanssa loput kehykset kudontakehyksiksi lisäämällä niihin isäni sahaamat loimilankaväliköt. Kiitos iskä!

Kudonnassa käytimme kaikkea ilmaiseksi saamaani lahjoitustavaraa ja monta vuotta sitten keräämiäni punontapajuja. Pääosassa olivat pellavaiset loimilangat (Kaunis kiitos Vuokko H:lle!) ja kuteenatoimineet huopanarut (Kaunis kiitos Johanna P:lle!).

Lapset loimittivat itse kehyksensä (jokatoinen loimi tumma, jokatoinen vaalea) ja sommittelivat oman suunnitelmansa mukaiset kudontatyöt.

Kudonta yhdestä pitkästä huopapötköstä olisi ollut käytön kannalta kestävämpi ratkaisu, mutta koska lapset olivat vielä aloittelijoita ja aikaa oli todella vähän oli valmiiksi katkotut huopapötköt fiksumpi idea. Tällöin vältettiin solmut ja pitkien lankojen punonnat puolelta toiselle.

Myös pajuja kokeiltiin rohkeasti punonnassa.

Loimilankojen päätelyt jäivät leiriläisille kotiläksyiksi. Näytin lapsille myös tavan rakentaa pikaisesti kudontakehys maitotökistä. Tytöt innostuivat kovasti ideasta työstää barbeille ja nukkekoteihin itse matot kutomalla. Eli uusi oppi on taas lähtenyt itämään lukuisten lasten pariin. Olen niin kiitollinen tästä työstä, että ihan laulattaa : ).

Minulle itselleni eivät uuden opin portit auenneet. En päässyt opiskelemaan mihinkään hakemaani oppilaitokseen syksyllä. Hain sekä luokanopettajaopintoihin että sosionomi-opintoihin. Näitä työhuoneen projekteja jne olisi voinut hyvin jatkaa opintojen ohella.

Uusi elämänvahe olisi ollut minulle kovin tervetullut, mutta nyt kävi näin. Jatkan siis syksyllä taas samaan malliin kuin tänävuonnakin. Touhuan omien lasteni kanssa mahdollisimman paljon ja samalla tienaan voita leivän päälle nukketeattereilla sekä käsityösynttäreillä ja käsityökoulutuksilla. Toivottavasti töitä piisaa. Olisi nimittäin ihanaa joskus päästä ulkomaillekin lasten kanssa tutkimaan toisia kulttuureja ja tapoja elää ja olla. Mutta toivottavasti elonpäiviä piisaa ja joskus saamme matkustushaaveenkin toteen. Työ auttaisi asiassa kummasti, mutta tänäpäivänä sitä taitaa olla hankalampaa löytää kuin koskaan ennen.