Tallukoita tekemässä osa 1.

Ilmottauduin vuosien odotuksen jälkeen Wellamo-opistoon jalkineompelukurssille. Pitkästä aikaa olen siis saanut nauttia myös itse uuden käsityötekniikan opiskelusta. Olen NIIN innoissani!!!! Haaveilin itse ommelluista jalkineista vuosia ja nyt haaveeni on toteutumassa. IHANAA!!!!

"Aika tavaran kaupittaa!" Sanoi mummoni usein. Tämä monille murteille kääntynyt lause on taas tullut todennettua. 

2000-luvun alussa ostin Oulussa asuessamme yhdeltä oppilaaltani oman isoäitinsä perintönä saamiaan Lapin kansallispuvun verkakankaita. Isoäiti oli oli ollut lapinpukujentaitaja ja jättänyt jälkeensä suuren määrän laadukkaita materiaaleja, joista lapsenlapsi halusi eroon. Autoin häntä ja ostin osan perinnöstä itselleni. Lapin pukujen kankaat ovat kuitenkin niin räikeän värisiä, että kovin innolla en niihin vuosien mittaan tarttunut. Sinisestä tuli takki esikoiselleni, Punaisesta tonttupuku perheemme ensimmäiseen jouluun ja keltaisesta pieni mekko tyttärellemme. 

Nyt loput verat pääsevät tallukoiksi eli ommelluiksi jalkineiksi. Mm.Täältä voit kuvahaulla käydä kurkkaamassa millaisia jalkineita Tallukat ovat.

Tallukoissa käytän lesteinä huovutuskursseja varten hankkimiani lestejä, joita autotallistamme löytyy koosta 18 aina kokoon 43 asti. Aika valikoima aarteta, eikö vain?

Ensin valmistin kaavan ja serkkuni vanhasta lattiatyynynpäällisestä tallukan prototyypin. Tarkoitukseni on työstää nauhalliset saapikkaat, joita voi käyttää hameen, mekkojen ja sukkisten kanssa. 

Kun olin todennut kaavat "täydelliseksi", leikkasin kankaat. Ja koska en voi suurelliselle luonteelleni mitään, leikkasin samalla kankaat kaksiin saapikkaisiin: Puna-mustiin ja kelta-ruskeisiin. Tarkoitus olisi työstää kengät sarjatyönä. Sininen lapinverka jäi vielä odottamaan aikaa parempaa.

Päällihuovan lisäksi tallukoihin tarvitaan tukevaa sisäpohjahuopaa, välipohjahuopaa, kangaskerroksia vuoriin ja vahvikkeiksi sekä jos jonkinmoista tulikaitaletta. Voin ilmentää vaiheet vaihe vaiheelta tarkemminkin jos teillä on halua lukea yksityiskohtaisempaa selostusta.

Nyt kaikki tallukoiden kappaleet on leikattuna pinoissa ja suunnittelen par´aikaa niihin kuviointeja ja tikkauksia. Seuraavaksi tallukan kaikki kerrokset ja kappaleet liitetään ommellen toisiinsa ja sitten alkaakin niiden kuvointi tikkauksin. Laitan lisää kuvia seuraavista työvaiheista kun työni viikonloppuna taas opettajan ohjauksessa etenee.

On tämä itse tekeminen vaan kivaa!

Laitan tähän loppuun vielä kuvan elämäni ensimmäisestä paperituunauksesta, jonka löysin viikonloppuna Lahden kaupungin teatterin yläaulasta. Työstin näitä pukuja posket innosta hehkuen lähes 20-vuotta sitten ollessani Lahden kaupungin teatterin puvustamossa työharjoittelussa. Voih, ne työharjoitteluviikot olivat elämäni hienoimpia aikoja. Teatterin luovuushermoja kutkuttavaa tunnelmaa ei voita mikään!

Puvun löytäminen nenän edestä Me Rosvolat -näytelmän väliajalla, oli kuin hymy taivaasta. Näin ne ympyrät sulkeutuvat: Täällä Lahdessa sitä ollaan taas ja paljolti paperituunausten kimpussa on viime ajatkin menneet. "Mitä taakseen jättää, sen edestään löytää!"

Hymyjä teille kaikille!