keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Puhelinlaukkuja


Nukketeatterikiertueeni on taas tauonnut ja olen työttömänä. Näin kesäkeleillä työttömyys ei tunnu lainkaan niin ikävältä asialta kuin talvella. Kohta koululaisetkin jäävät kotiin ja talossa on taas vilskettä aamusta iltaan. Ja Wili-pupunkin kanssa on kiva viettää aikaa pupujen "karkkimaassa".


Viime viikolla minulta tilattiin kesäkuulle kässäsyntärit 8-vuotiaalle neitokaiselle käsityöteemalla kännypussukat. Tehtiin eilen tyttären kanssa muutamia kokeiluja ja ideoita teemaan liittyen. Oma neitini omi prototyypeistä kaikki. Olivat niin ihania - vaikka kännykkääkään ei vielä 5-vuotiaalla toki ole, eikä ihan äkkiä tule... sen verran nimittäin koukuttavat peleillään ainakin noita isoveljiä.



Pussukoissa ideana oli olalla kannettavuus, kierrätysmateriaalit ja ompelutekniikka sekä koristelu, jonka lapsi osaa itse suunnitella ja valmistaa. Tämä pussukka on valmistettu farkun lahkeesta.





Näissä pussukoissa oli materiaalina kierrätys fleese, joka oli toiminut ennen valokuvaajakaverillani kuvien taustakankaana (Kiitos J+J!) sekä pienet minulla muista projekteista ylijääneet huopatilkut ja pitsin pätkät.



 Tälläistä tälläerää. Nautinnollista kesälomaa kaikille blogini lukijoille!

maanantai 25. toukokuuta 2015

Rohkelikko huivi


Kaivoimme muutama päivä sitten tyttäreni kanssa lasten neulekoneemme esiin. Tytöllä oli kova tarve tehdä jotain käsityötä ja äitiähän ei meillä tarvitse kovin kauaa houkutella kädentaitojen maailmaan...


Ostin koneen aikoinaan perhepäivähoitajan työtäni varten kirpparilta 9 €:lla. Neuloimme silloin hoitolasten (ja omienkin tietysti) kanssa sillä säärystimiä ja pikkupipoja nukeille. Tuottelias kone tempaisi silloin ja tempaisi nytkin pikkuneulojan täysin pauloihinsa. Täältä ja täältä löydät kuvia aijemmista neuletöistämme. Voih sentään, mitä ihania muistoja noista kuvista nousikaan esiin. (Sniiffff...)




Nyt lapseni halusi lankalaatikostani tälläiset värit ja pikku kätösillä pyöritellen alkoi huivia hänen tarkkojen suunnitelmiensa mukaan syntymään. Minä sen sijaan mietin koko ajan, että missä kummassa tämä väriyhdistelmä on silmiini tullut kerran jos toisenkin. Funtsin läpi kaikki jalkapallojoukkueet, jääkiekkojoukkueet jne... Mutta kun huivi valmistui, valaistuin.... Huivi oli ROHKELIKKOJEN KANNUTUSHUIVI! Eli värivälinnat olivat suoraan Harry Pottereista!



Hermione, Ron ja Harry Rohkelikko huiveissaan on netistä Iltasanomien sivuilta löytyneen leffatykki kuvahalun tulos.




























Huivista tuli tosi pitkä ja sen päihin tytär teki vielä tupsutkin. Ja kaikkeen tähän ihanuuden aikaansaamiseen kului pikkutytöltä vain ja ainostaan 2 x 2 h eli 4 tuntia!  Rohkelikko vaakunan kuva löytyi netistä Koululainen -lehden sivuilta.




Meidän oma "Hermionemme" oli huivistaan tosi onnellinen. Huivi sai myös Harry Pottereita ahmivien isoveljien ihailut. Olemme alustavasti lupailleet lapsille joskus retkeä Englantiin Harry Potterin maisemiin ja tytär teki kuulemma tämän huivin kannustushuiviksi kun menemme käymään Harry Potter -teemapuistossa :). Pitää vissiin nyt alkaa äidin ja isin säästämään matkakassaa oikein ahkerasti!




























Kyllä on äitikin ylpeä pikkuneulojastaan!

Tälläisiä laitteita pitäisi olla kouluissakin, niin johan lapset innostuisi neulonnasta. Nopeaa, näyttävää ja helppoa. Eikä silmukatkaan tippuneet yhtään ainokaista kertaa koko neulonnan aikana. Jos olisin itse kässänopena peruskoulussa kuskaisin tätä aina tunneilla mukana ja joka kerta joku oppilas saisi tehdä jotain tällä pikakoneella. Pääni raksuttaa jo jos mitä kännypusseista kukkaroihin ja ranteenlämmittimistä lattekupin päällisiin....

Mukavaa ja rentoa viimeistä kouluviikkoa kaikille koululaisille ja voimia opettajille viimeisiin ponnistuksiin. Pian on kesä!


torstai 21. toukokuuta 2015

Uusia tuulia


Minulla on ollut viimepäivinä paljon nukketeatteriesityksiä päiväkodeilla ja kirjastoissa. Kiitos kaikille tilaajille! On ollut suuri ilo tutustua teihin! Olen niin onnellinen, että keksin tämän tavan päästä ihmisten luo, heitä ja itseäni ilahduttamaan. Myös lasten kulttuurikeskus Efekti näytti minulle alustavasti vihreää valoa ensisyksyn Metsäretki -pöytänukketeatteriesityksiä varten, joten hymy on nyt herkässä.

Tekstiilityön- ja luokanopettajan sijaisuudet nimittäin ovat täälläpäin kiven alla ja alan olla jo väsynyt siihen, että sijaisopettajan työpaikkani vaihtuu päivittäin kunnasta toiseen. Aina kun loppupäivästä oppii oppilaiden nimet ja oppimistyylit pitää taas vaihtaa koulua. Pidemmän päälle se syö vaihtelunhaluisintakin. Minä kiinnyn liikaa oppialaisiini ja ero heistä riipaisee jo yhdenkin päivän jälkeen aivan liikaa.

Mutta onneksi tunnelin päästä löytyy taas valoa. Sain nimittäin opiskelupaikan. Vaihdan alaa, mutta toivon, että rakkauteni kädentaitoihin saa jatkaa elämäänsä myös uudessa ammatissani.


Ajattelin tässä samalla lopettaa myös tämän bloggaamiseni, sillä viimeakoina on alkanut tuntumaan siltä, että blogini päivittäiset kävijämäärät ovat pudonneet huimasti ja kommunikaatio teidän lukijoiden kanssa on hiipunut. Tätä samaa on ollut havaittavissa myös niissä blogeissa, joita itse käyn lukemassa. Ilmeisesti lukijat ovat siirtyneet Instagramiin tai muihin medioihin, joissa minä en ole.

Mutta koska omat lapseni halusivat äidin jatkavan blogin pitämistä jatkossakin, jatkanen tätä vielä ainakin jonkin aikaa. Tytär aloitti juuri kaulahuivinkin teon neulekoneella, joten täytyy kai sekin tänne vielä postata ;). Ja onhan tämä hyvä väylä myös esitellä kuvia esim tulevista nukketeattereistani ja asiakkaiden tilaamista kässäsynttäreistä ja käsityökoulutuksista.

Mukavaa kevättä! Ja toivotaan, että nämä jatkuvat sateet tästä taukoaisivat.



maanantai 18. toukokuuta 2015

Lapsen oma pikkupuutarha


Kevät on edennyt jo täällä Etelä-Suomessa pitkälle. Ruoho vihertää ja koivuissakin on jo lehdet. Viidynkin nykyään enemmän pihalla kuin sisällä. Puutarhassamme on puuhaa kerrakseen - joka paikka puskee rikkaruohoa ja voikukkaa... Wili-kanillamme on oikeat onnenpäivät siis.

Meidän omat lapsemme halusivat oman pienen ilo - ja hyötypuutarhan pihallemme. Siispä ryhdyimme heti auringon ilmestyttyä taivaalle innosta piukeina mieheni kanssa tuumasta toimeen, vaikka emme tosellakaan ole mitään kaikentietäviä ja -taitavia puutarhureja.



Puutarha syntyi viimekesän kattoremontistamme yli jääneistä laudoista ja aikamonesta säkistä multaa.  Wili -kanimme toimi ahkerana kaivuuapuna :).


Puutarha pohjustettiin muutamin laudoin sekä retaleisella muovimatolla ja sanomalehdillä.









Puutahaan istutettiin hieman pientä kevätkukkaa, syötäviä krasseja, tuoksuhernettä, samettiruusua ja auringonkukkia, Keittiön ikkunalaudalla on vielä itämässä kurpitsansiemeniä.






Koko komeus peitettiin vielä kertakäyttölakanoilla mahdollisetn yöpakkasten takia, kun ei muistettu mullanhakureissulla ostaa hallaharsoa. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää, saadaanko satoa vai ei. Vai ehtiikö Wili-kanimme popsia kaiken suuhunsa ennen kuin ehdimme koko satoa edes nähdä.

Minulla on vielä erikseen puutarhassamme omat yrttipenkit, raparperit ja marjapensaat. Täksi kesäksi kokeilen vielä ruukkuperunaa isoihin saviruukkuihin. 


Rakensimme lapsille myös pienen pajumajan, jonka reunoille olisi tarkoitus istuttaa krassia, joka peittäisi majan seinämät ja katon. Eilen lapset pitivätkin meille jo majassa kesäkonsertin, jossa laulettiin heidän itsekeksimiään kevätlauluja pöllirumpujen ja kanteleen sekä nokkahuilun säestyksellä :).

torstai 14. toukokuuta 2015

Peli-synttärit


Meillä vietettiin tänään esikoisemme 11-vuotissynttäreitä. Synttärijuhlien teemana oli pelit ja pelaaminen. Ja niin pelejä sitten pelattiinkin 11 pelaajan kera oikein urakalla niin pelikoneilla sisällä kuin sadetauoilla pihallakin - jopa katollamme.  


Kerrankin äiti ja isä antoivat pelata, pelata, pelata.... Mikä onnen päivä!




 Unohtamatta herkuttelua ja sokerihumalaa... Herkut oli muuten leiponut itse synttärisankari!







 Ja huikeista huikeinta... myös katoilla sai käydä ihan luvan kanssa :).


































Kivat oli juhlat. Osa vieraista viihtyi lähes 7 tuntia :)! Kiitos juhlijoille ja pelikavereille lahjoista ja upeasta seurastanne! Olette ihania!!!!!































Nyt on hyvä nukahtaa onnellisena uuden Lego-lampun valossa, jonka minä rakensin sankarin pikkuveljen kanssa synttärilahjaksi rakkaalle sankarillemme.