Pieni mutta tärkeä ompelutyö

Meille muutti uusi kannel. Sen sointi on niin kaunis, että voiisn kuunnella sen soitantaa koko ajan. Koska meille hankitaan kaikki soittimet käytettyinä on niissä aina myös pientä fiksausta minulle ja virittäjälle tehtäväksi. 

Tässä kanteleessa äänenvaimentimen pehmusteet olivat liian ohuet ja aikansa eläneet. Samanaikaisesti tytät kohelsi pihalla rikkoi housunsa, joten summa summarum tyttären sammarit päätyivät uusiokäyttöön tyttären kannteleen äänenvaimentimeksi.

Katselin konservatoriolla heidän hienojen konserttikanteleiden äänenvaimentimia ja huomasin niissä käytetyn usein samettia ja hyvinkin leveitä topattuja vaimennin pötlylöitä. (Enkö osaakin hienosti nämä termit... tässä selvinee nyt sekin, että minä en todellakaan soita tätä soitinta vaan tyttäreni). Tuollainen (yllä kuvassa) hieno konserttikannel meilläkin on sitten seuraavaksi hankinnassa. Jos siis sinä, lukijani, tiedät jonkun joka haluaisi myydän pois oman hyväkuntoisen konserttikanteleensa, niin otathan minuun yhteyttä. Meillä on nyt konserttikanteleen suurhaku päällä! Tällä kaunissointisella kotikanteleella pärjätään vielä tämä vuosi, mutta sitten on jo viisasta siirtyä tuollaiseeen monipuolisempaan konserttikanteleeseen.

Minä tekaisin esikuvia seuraten meidän kotikanteleeseen vakosametista ja muutamasta puuvillavanulepareesta kunnon hiljentimen, jonka liimasin kanteleeseen kontaktiliimalla.

Tälläinen siitä sitten tuli. Kylläpä se on mukavaa kun on samassa perheessä muusikko ja ompelija :).

Mukavaa syyskuuta teille kaikille. Muistakaa syödä paallllljjjjoon omenoita!