torstai 22. marraskuuta 2018

Posliininukesta tontuksi


Meille on syntynyt uusi tonttutyttö -Alice.


Tonttutyttö saapui meille kesäkuun alussa ystävänsä kanssa lahjoituksena perhekerhosta. He olivat pukeutuneet silloin "tavallisiksi lapsiksi", mutta minä näin heti, että ei tässä kyllä minua huiputeta, tonttuja tytöt ovat ja sillä selvä. Tai ainakin toinen on tonttu ja pääsee minun seuraavaan ympäristöasioita käsittelevään nukketeatteriini pääosan näyttelijäksi, jos vain tunnustaa ensin todellisen minänsä.


Niskasta paljastui myös tonttutytön oikea nimi: Alice.


Ensin juttelin tytölle lempeästi hoitolasteni kanssa. Sitten riisuimme vaatteet ja annoimme ne yhden hoitolapsen vauvanukelle, joka oli nakuna. Sitten varovasti irroitimme hiuksetkin nuken päästä, jotta todellinen minä löytyisi täydellisen vapautumisen kautta.

Minä tarjosin tontulle vanhaa punaista neulepaitaani, joka oli päätynyt "nämä lähtee kirpputorille" - laatikkoon. Paita hyväksyttiin ja sitä vähän leikeltiin....



Ja niin sakset muotoilivat neulepaidasta mekon ja myssyn.


Varastostani löytyi aijemmin toiselta nukelta irroittamani hiukset (täältä löytyy hiusten entinen omistaja mitä hänestä tulikaan). Molemmat nuket päätyvät samaan nukketeatteriin.


"Aika tavaran kaupittaa" sanoi  Aino-mummoni aikoinaan ja niinhän se on!


Ja tälläinen uusi Alice -tonttutyttö odottaa nyt joulua ja uuden nukketatterini valmistumista, jossa herättelen lapsiyleisöä ajattelemaan kestävääkulutusta, kohtuullista kulutusta ja ympäristöasioita. Teatteri valmistuu joskus, mitään aikataulua minulla ei sille ole.

Mukavaa kestävän- ja kohtuulisenkulutuksen joulua teille kaikille!


4 kommenttia:

  1. Ihana Alice <3 Eilen juuri mietin miten paljon kirppareillakin on nuken ressukoita, jotka ei koskaan mene kaupaksi ja miten ihania niistä saisikaan, kun pesisi kunnolla ja ompelisi uudet vaatteet ja hiukset:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kommentistasi Mamma A! Itse opiskelin aikoinaan nukkeartesaanien kanssa samassa oppilaitoksessa kolme vuotta ja jo silloin tutustuin posliini nukkejen maailmaan. Hienohelmat tai hyllyn päälle laitettavat nuket eivät kuitenkaan minulle kuiskineet mitään, vaikka niiden hienoa muotokieltä ihailinkin. Nyt näitä teollisia leimattuja posliininukkeja näkyy kirppareilla joka kerta ja paljon olen niitä ostanutkin ja tuunannut niistä nukketeattereihini nukkeja. Näistä saa aivan ihania kun vain katsoo mielikuvituksen ja tarinankertojan silmin.

      Poista
  2. Hieno Tuli! Upeaa kierrätystä. T: Heidi

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!