Pikakolmioteoriaa osa 1.

Ulkona on mitä mainioin syyssää. Olemme lasten kanssa aivan onnessamme tästä lämpö- ja valoilmiöstä! Tässä postauksessa esittelen muutamia pikakolmiotekniikan faktoja. Kuvat eivät olen lähelläkään ammatilaistasoa (jos ne ovat sitä olleet muulloinkaan), koska aurinko teki tepposet ulkokuvauksiin ja ohjekuvaukset olen laiskana kuvannut omista vuosien takaisista itsetekemistäni opetusmonisteista. Mutta toivottavasti saatte jotain tästäkin postauksesta irti. Ohjeet saattavat sanallisesti kuullostaa ihan sekoboltseilta, mutta kun pikakolmioita kokeilee ihan oikeasti itse, niin ohjeistus varmasti aukeaa itsekullekin.


Tasakylkinen kolmio

Tasakylkisen kolmion pikatekniikka koostuu kahdesta kaitaleesta, jotka ommellaan kuvan osoittamalla tavalla oikeat puolet vastakkain toisiinsa kiinni. Sitten kaitaleet leikataan 60 -asteen kolmioksi. Helpoin tapa on piirtää 60-asteen kolmio leikkausta varten on työstää kolmio kolmioviivaimella tukevalle pahvikaavalle.

Jos haluat, että 60-asteen kolmiosi ovat valmiissa työssä sivultaan esim 3 cm, tulee ommeltavien kaitaleiden leveys olla 5,5 cm leikattuina. Eli sinun täytyy lisätä aina leikkaamaasi kaiteleeseen 2,5 cm lisäys lopullisen halutun kokoisen kolmion sivun pituuteen!

Kuva tekemästäni sivustalevitettävän sohva-sänkymme 60-asteen pikakolmiopäiväpeitteestä.


Kahdesta suorakulmaisesta kolmiosta koostuva neliö

Voidaan työstää kuten edellisen postauksen punaisen kehtopeiton yksittäinen kahden kolmionblokki tai alla esiteltävänä sarjatuotantona. Tärkeintä on muistaa ommella ompeleet aina neliön lävistäjien molemmin puolin ja laittaa ommeltavat kankaat oikeat puolet vastakkain.

Jos haluat, että kolmiosi ovat valmiissa työssä lyhyimmältä sivuiltaan 5 cm, tulee piirretyn neliön sivun pituus olla 7,2 cm. Eli lisää aina piirrettävän neliön sivuun 2,2 cm lisäys lopullisen kolmion lyhyemmän sivun pituuteen.

Tässä suorakulmaisista kolmioista valmistamani peitto. Minulla on yksi yliäyriensä pursuava mapillinen täynnä erilaisia versioita suorakulmaisista kolmioista valmistetuista blokeista. Sieltä löytyy mm. laivoja, kaloja, kukkia, tuulimyllyjä, tähtiä jne. Laitan niistä kuvia tänne seuraavan postauksen: Pikakolmioteoriaa 2. yhteydessä.


Kahdesta suorakulmaisesta kolmiosta koostuva suorakulmainen kolmio

Piirretään kankaaseen kuten edellä esitelty kahdesta suorakulmaisesta kolmiosta koostuva neliö -blokki. Mutta nyt ompelu tapahtuu samansuuntaisten suorien piirroslinjojen molemmin puolin. Syntyvät tilkut ovat keskenään täysin samanlaisia.

Valmiissa työssä kolmioista muodostetaan neliöitä joko keskenään tai yhtenäisen kangaskolmion kanssa. Jos haluat että pikkukolmioista koostuva neliö on valmiissa työssä sivuiltaan 8 cm, tulee piirretyn neliön sivun pituus olla 9,4 cm Eli lisää aina 1,4 cm piirrettävän sivun pituuteen lisättynä lopullisen neliön sivun pituuteen.

Tässä blokki, jossa käytetty kahdesta suorakulmaisesta kolmiosta koostuvaa suorakulmaistakolmio-tilkkua.

Sama tulos tulee myös seuraavalla tekniikalla. Tällöin kahdesta tasakylkisestäkolmiosta koostuvia kolmioita vain syntyy neljä kappaletta.

Valmiissa työssä näistäkin kolmioista muodostetaan neliöitä. Jos haluat että tällä tekniikalla valmistetut neliöt ovat valmiissa työssä sivultaan 10 cm, tulee piirretyn neliön sivun olla 14,5 cm. Eli lisää aina 4,5 cm piirrettävän sivun pituuteen lopullisen sivun pituudesta.

Olipas paha ryntty tässä näytteessä, mutta laitoin sen nyt kuitenkin tänne postaukseen. Ei ne minunkaan ompeleet aina niin priimoja ole. Tikkauksella voi muuten korjata monenmonta runttua huomaamattomiksi ; )

Lisää pikakolmiojuttuja seuraavassa postauksessa.

Pikakolmioita kehtopeittoon

Nyt alkaa sitten tulla näitä tilkkutyöjuttuja oikein tuutin täydeltä. Väliin tosin saattanee tulla jotain ihan muutakin, kun tämä elämä menee aina miten menee ja joissain päivissä saattaa olla niin paljon taikaa, että sen haluaa heti postata tänne ; ). 

Tässä ensimmäisenä esittelen pikakolmiotekniikalla valmistamani kehtopeiton, joka toimisi myös nuppupeittona eli muutama postaus sitten esittelemässäni keskosvauvapeittona. Tämä kehtopeitto tilattiin minulta kesäreissullamme Koski-Tuurin Kammareilla. Tuon upean pohjalaistalon ullakolta oli löytynyt tälläinen mahtava ainakin satavuottavanha puukehto, joka kaipasi kovasti vanhan ajan henkeen soveltuvia vuodevaatteita ja tekstiilejä.

Koska perinteisesti pohjanmaalla rakastetaan punaista ja valkoista, halusin siirtää nämä värit myös kehtotekstiileihin.

Valmistustekniikaksi valitsin pikakolmiot. Minulla oli nimittäin paljon yksittäisiä punasävyisiä neliötilkkuja, joista oli ihan kiva päästä jo eroon.

Pikakolmion perusperiaate on seuraava: Piirretään neliöön lävistäjä. Ommellaan ompeleet lävistäjän molemmin puolin. Leikataan lävistäjästä tilkku kahtia ja silitetään kahdesta kolmiosta koostuvat blokit. Laitan seuraavaan postaukseen tarkempia tietoja pikakolmioista mm. kuinka paljon suurempi alkuneliön pitää olla, jotta blokista tulee tavoitellun kokoinen jne.

Sitten blokit ommeltiin toisiinsa normaaliin tapaan: ensin riveiksi, sitten rivit toisiinsa. Ompelussa kannattaa käyttää lippunauhatekniikkaa eli ommella kaikki blokit toisiinsa katkaisematta välillä lankaa. Näin säästää sekä lankaa että aikaa.

Ompelin työn pussiksi taustakankaan kanssa niin, että taustakangasta kääntyi myös peiton päällispuolelle. 

Ja viimeeksi ompelin myös ohuen vanun peiton väliin. Vanu kannatta aina leikata jonkinverran peittoa suuremmaksi, jotta mahdolliset tilkkupinnan heilahtelut eivät jätä vahingoissa jotain reunaa vaille vanua.

Lopulta reunojen ylimenevät vanut leikataan pois. Ja työ käännetään oikein päin. Kääntöaikko ommellaan käsin pienin piilopistoin.

Koska halusin peiton olevan pehmyt ja kevyen oloinen, tikkasin peiton käsin sieltä täältä. Tikkauksen tärkeyttä ei voi olla korostamatta liikaa. Täkkien pitää kestää vuosikymmenien ravistelua ja pesuja, joten vain tikkaamalla peitoista saadaan tukevat ja kuosissaan pysyvät.

Patjan ja tyynyn päälle suojuspusseiksi ompelin Eurokankaasta ostamani ohuen raitakankaan. Tyynyliinan ja aluslakanan tein vahoista lakanoista. Tyynyliinan ompelin taskutyynyliinaksi. Yritin kuvata taskutyynyliinankin valmistuksen tänne, mutta kuvista tuli niin epäselvät, että antaapi olla.

        

Peiton alareunaan tikkasin pieniä sydämiä ja muutoin tikkasin kolmioiden kärjet pienin pistoin vanuun ja taustakankaaseen kiinni. Tällä tavoin valmistettuja pussiin ommeltuja peittoja suositellaan myös nuppupeitoiksi, koska pussiin ommeltuna tilkkutäkin reunat pysyvät pehmeinä ja peitosta ei tule liian kankea.

Peitonsaumoja pääsivät koristamaan myös Tiimarin varastomyynistä ostamani puuvillapitsit.

Tänään sain siskoni mieheltä kuvan kehtopeitosta oikeassa ympäristössään: Hekin innostuivat maatilamatkailemaan viime viikon samaisella Koski-Tuurin Kammareilla www.maatilamajoitus.tk/. Ja mukavaa oli ollut, kuten meilläkin.

Kaikki postauksen kuvat viimeistä lukuunottamatta Copyright; S.Itäpää. Viimeinen Copyright; JL.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Nuppupeitto-projektin aloitus

Minua pyydettiin täällä blogissa taannoin liittymään Lahden alueen  nuppupeitto-projektiin (Fb). Tulin pyynnöstä todella iloiseksi, sillä sain kontaktin lahtelaiseen käsityöporukkaan.

Nuppupeitto-projektinakin kuullosti ihanalta. Työstää omilla käsillä lämpöä pienille sairaalasta kotiinpääseville pikku-keskosille ja muille tehohoidossa oleville pikku-vauvoille. Kankaita minulla on varastossa riittämiin, joten tilkutyö kuullostikin näin ollen minulle parhaimmalta pikkupeitteiden työstötekniikalta. Ensimmäisen peiton ajattelin työstää simpukka-mallineella. Simpukka on hyvä tekniikka tuhota kaikki yksittäisiksi jääneet pikkutilkut ja peitto tikkaantuukin ihan itsestään. Crazy-tilkkutyötäkin varmaan pitänee kokeilla yhteen pikkupeittoon, että saa tuohottua myös simpukoiden ylijäämät ja jotain vauvamaista applikaatiotakin olisi vekkulia tehdä.... Katsotaan mihin aika riittää, kun noita käsityöprojekteja pukkaa päästäni solkenaan....

Oma peittoni on vielä leikkausvaiheessa, mutta informoin simpukka-peiton valmistamisen täällä kunhan ehdin ensin peiton syyspuuhiltani työstää. Laitan tänne seuraavassa postauksessa kuvia omalle isommalle lapselleni kierrätyskankaista valmistamastani simpukkapeitosta. Esittelen myös pikakolmio-tekniikkaa, koska ompelin juuri tilaustyönä yhden pikkuisen vauvan kehtopeiton pikakolmioilla.

Tässä kuitenkin nyt nuppupeiton ohjeistus lyhyesti:

Nuppupeiton ompeluohjeet

Nuppupeitto on pieni peitto, joka lahjoitetaan kotiin lähtevälle keskosvauvalle tai tekohoitoa saaneelle vauvalle ja hänen perheelleen. Peitto lämmittää pientä vauvaa, jolla oma lämmönsäätelykyky on vielä hataraa. Se toimii myös muistona elämän alkutaipaleesta. Nuppupeittoja kerää ja lahjoittaa sairaaloihinmm. nuppupeitto-yhdistys ry, joka toimii koko Suomen alueella. Kuka tahansa yksityinen ihminen ja järjestö voi valmistaa nuppupeittoja ja niitä voi lahjoittaa sairaalaan myös yksityishenkilönä.

- Peiton koko  n. 40 cm x 40 cm, 40 cm x 50 cm tai 50 cm x 50 cm.

- Peiton päällisosa valmistetaan puuvillakankaasta tilkkutekniikalla tai yhdestä kappaleesta. Jos käytät vanhoja kierrätettyjä kankaita, tarkista kankaiden vetolujuus huolella, jotta kankaat eivät pesujen yhteydessä repeenny.

- Peiton vuori ommellaan puuvillaflanellista tai muusta pehmeästä puuvillakankaasta. 

- Peiton materiaalit on hyvä pestä ennen ompelua kankaiden kutistumisen takia, mutta myös valmis peitto on aiheellista pestä, jotta työskentelyssä tulleet bakteerit poistuvat peiton pinnalta. (Peiton saajan vanhemmat on hyvä ohjeistaa myös pesemään peitto enenen käyttöönottoa käyttämillään pesuaineilla)

- Peiton kangaskerrosten väliin vanuksi laitetaan ohutta polyester-vanua. Vanu ei saa olla liian paksua, sillä peitosta ei saa tulla peltimäinen.

- Peittoa on tikattava sen verran, että vanu pysyy pesuissa ja sitkuttavien pikkujalkojen mylläyksessä paikoillaan eikä ruttaannu peiton kulmaan. Käsintikkaus tekee peitosta konetikkausta pehmeämmän, mutta konetikkauskin on täysin sallittua. 

- Peittoon ei saa ommella vauvaa vahingoittavia osia kuten nappeja tai paljetteja. Liian paksuja saumoja kannatta myös välttää, ettei peitosta tule liian raskas.

-Peitto on parasta ommella pussiin vuorikankaan kanssa. Reunakantteja ei suositella, koska ne tekevät reunoista liian kovat. Sen sijaan 5 cm:n (Eli leikattuna 5 cm (etukpl)+5 cm (takakpl)+2 cm (saumanvarat)= 12 cm) kantti on jo ihan ok, sillä se jää reunalta pehmeäksi.

- Peiton valmistustekniikka ja värimaailma ovat tekijänsä päätettävissä. Enkeliaiheita tai ristejä ei kuitenkaan suositella, sillä moni mieltää ne kuoleman symbooleiksi.

- Peitto on voitava pestä ainakin 40 asteessa.

Huopatossuja ja virkkausta

Koska olen vahvasti joulumielinen. Olen aloittanut kesällä jo joululahjaprojektejakin. Alennusmyynnistäkin tarttui kaappeihin jo muutama pikkupaketti odottamaan joulupukkia.

Tässä kuvagalleriassa esittelen virkkausinnon vallassa syntyneet pikkuhuopatöppöset lahjapakettiin siskon pojalle.

Olin aikoinani huovuttanut esikoisellemme pienet lyhytvartiset huopatossut. Tossut olivat kuitenkin epäkelvot. Ne eivät pysyneet vikkelissä pienissä jaloissa lainkaan. Niinpä ne jäivät huovutusnäytemappiin.

Nyt ihanaakin ihanamman siskon pojan synnyttyä maailmaan, halusin tuunta näistä pikkuvesselille varrelliset huopatossukat.

Muutama sadepäivä ja jonninjoutava TV:n hömppäsarja ja tossut alkoivat näyttää jo aivan toisilta.

 

Olen nyt tossuihin tosi tyytyväinen. Meidän nuorimmainen testasi ne ja totesi huippukivoiksi.  Nyt ne pysyivät napakasti jaloissa ja näyttivät tosi vinkeiltä. Pitäneeköhän tehdä tyttärelle ja vaikka itsellekin omat?

Seuraavissa postauksissa siirrynkin pikkuhiljaa tilkkutöiden maailmaan. Minua on pyydetty mukaan FB:n nuppupeitto-projektiin, josta esittelyä tuonnempana. Lisäksi sain valmiiksi tilaustyönä toteutetun kehtotekstiilisetin, johon kuuluu vuodevaatteet patjoineen ja kolmioista koottu tilkkupeitto.

Huopaa ja pitsiä kynsikkäisiin

Tässä vielä yksi kesäkäsityöni esittelyyn teillekin. Koska kesällä oli välillä kohtuullisen kylmäkin ja virkkuukoukku koukutti, työstin aikani kuluksi tälläiset kynsikkäät syyspäivien varalle.

Kynsikäs on huovutettu maitotölkistä leikatun kaavan avulla ja pitsi virkattu samaisesta villalangasta, jolla työstin keväällä sen täälläkin esitellyn harmaa-musta raitaisen virkatun raitapeitteen.

Tälläiset niistä sitten tuli. Aika kivat, eikö? Passaa näissä sitten lasten kanssa kerhoilla...

Mukavaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti nämä Suomen syyshelteet eivät nyt hetkeen lopu. Ulkona on niin ihanaa vain olla ja möllöttää ... niin ja mussuuttaa kourakaupalla marjoja, tietty!