Neulanhaltijan perheessä on tilkkutäkkien ja huopatöiden ohella riittämiin myös erinäisiä sisustustyynyjä. Neulanhaltija teki jopa yhden opinnäytteensä käsityötarvikepakkauksina myytävien sisustustyynyjen kuluttajalähtöisestä suunnittelusta ja markkinoinnista. Prototyyppityynyjä ja todellisia helmiä löytyy pari lätkäkassillista. Tyynyjä tulee esittelyyn tänne blogiinkin viimeistään keväällä.
Tämä yllä oleva "Kiilusilmä Mörkö" -tyyny on Neulanhaltijan vanhimman pojan piirtämä ja valmistama pojan ollessa 5-vuotias. Poika leikkasi ja ompelikin tyynyn itse äidin sylissä istuen. Pojan omat jalat kun eivät vielä yltäneet ompelukoneen kaasupolkimelle ; )
Tämä "Avaruusraketti" -tyyny on työstetty "Kiilusilmä Mörön" valmistumisen aikoihin myös Neulanhaltijan vanhimman pojan kanssa. Tyynyn tähdet on painettu perunasta vuollulla leimasimella. Kankaat poika on itse leikannut jämäkankaista ja sommitellut piirtämänsä raketin muotoon. Tyynyn hän ompeli äidin sylissä istuen.
Tyynyn sivulla roikkuu pojan ideoimat kaksi planettaa, joita suunniteltiin useita päiviä. Poika pohti ja pohti kuinka tyynyyn saisi leijuvia planeettoja. Lopulta neropatti keksi laittaa planeetat kiinni langalla tyynyyn. Kuvassa taustalla oleva tyyny on Neulanhaltijan joskus toistakymmentä vuotta sitten valmistama Caesarin Kruunu -blokilla valmistettu tilkkutyö. Päiväpeiton virkaa toimittaa Tampellan puuvillainen pöytäliina.
Rohkeasti vain ompeluhommiin pientenkin lasten kanssa. Ompelukone on yleensä lasten mielestä ihan tolkuttoman mielenkiintoinen kapistus.
... olisipa kiva kuulla muidenkin kommentteja täällä!
VastaaPoistaNämä nähtyäni tulin oikeasti kateelliseksi - ja oma poikani varmasti olisi myös! Leikkasiko nuori taiteilija itse perunan vai auttoiko Neulanhaltija?
Neulanhaltija toi esille täysin unohtamani tekniikan eli perunaleimalla painamisen. Taidamme kokeilla sitä lasten kanssa, kunhan äiti saa itsensä organisoiduksi.
Minulla on jostain syystä jäänyt negatiiviset muistot perunapainamisesta, jota kokeiltiin kai ala-asteella. En ollenkaan muista miksi, mutta jostain syystä en ikinä ole viehättynyt siitä, vaikka kankaanpaino muuten on ollut lähellä sydäntä.
...olisipa kiva lukea muidenkin lukijoiden kommentteja täällä!
VastaaPoistaNo, en voi kuitenkaan olla kommentoimatta myös tätä :), totta puhuen kateus heräsi Neulanhaltijan pojan ihanasta avaruustyynystä!
Mutta tästä muistui mieleen myös itseltäni täysin unhoon jäänyt tekniikka eli perunaleimasimella painaminen. Itse sain jostain syystä kyseisestä tekniikasta traumoja, kun sitä joskus ala-asteella kokeiltiin - en muista miksi, mutta negatiivisen mielleyhtymän vuoksi en ole perunaleimoihin sen koommin koskenut. Minulla on kuitenkin pitkään ollut suunnitelmissa jonkunlainen kangasväreillä koristelu, jonka voisi toteuttaa lasten kanssa, ja tässähän on varsin mainio tekniikka siihen, kunhan vaan organisoidun...
Leikkasiko neulanhaltijan poika muuten itse perunaleiman?
Joo, Neulanhaltija itsekkin toivoisi komentteja ja keskustetuja myös muilta lukijoilta. Sillä vuorovaikus olisi palkitsevaa myös näppiksen tälle puolelle!!! Mutta kiitos silti sinulle Klinika, että jaksat kommentoida ahkerasti. Olet ihana!!!!
VastaaPoistaMinulla on myös ollut kammo kaikkeen kankaanpainantaan, kun se on ollut aina niin "tuhraavaa", mutta nyt lasten kanssa sitäkin on tullut tehtyä. Perunaleimasimen vuolin itse, kun en uskaltanut vielä antaa veistä 5-vuotiaalle. Peruna on nimittäin aika kovaa matskua.
Niin, kaikki mukaan keskusteluun!!
VastaaPoistaItse tykkäsin kovasti aikoinaan muunlaisesta kankaanpainannasta, esim silkkipainotyöt olivat pitkään sydäntä lähellä vaikka aika työläitä ja tilaa vaativia ovatkin. Ja teinhän minä päättötyönkin asiaan liittyen!
Mutta peruna (tai miksei joku muukin leimasin) kiinnostaa nyt, koska se on suhteellisen helposti ja nopeasti järjestettävissä ilman kalliita ja tarkkuutta vaativia kaavioita ja painopöytiä.