Prinsessa ja herne

Olen viimeaikoina esittänyt pöytäteatteria kerran jos toisenkin. Ensin yllärinä pariin otteeseen srk:n kerhoissa ja sitten tuttavien sekä ystävien luona heidän lapsilleen. Tyttären Mailegit pääsivät tälläkertaa sadun maailmaan teemalla Prinsessa ja herne. Tässä teillekin kertomukseni hieman lyhennettynä ja ilman kaunista & herkkää satumaista musiikkia, jota soitin pienellä soittorasialla. 

Prinsessa ja herne 

Kauan kauan sitten elettiin hiirikuninkaan maassa pikku-hiirulaisten lokoisaa elämää. Kauniissa, satumaisessa hiirikuninkaan linnassa asuivat sulassa sovussa hiiri-kuningas, hiiri-kuningatar, hiiri-vaari ja hiiri-mummi sekä hiiri-prinssi ja hiiri-prinsessa.

Eräänä päivänä istuessaan korituolissaan hiiri-prinssi huomasi surukseen asian, jota hän ei ollut aijemmin ajatellut...

Mummu sai istua vaarinsa vieressä ja elellä onnellista elämään elämänkumpaninsa vierellä. Isä ja äiti saivat keinutella yhdessä ja suukotella toisiaan tuon tuostakin. Prinssi tunsi olonsa yksinäiseksi. Hänen oli löydettävä itselleen oma puoliso, oma sielunkumppani, jonka kansa elämän voisi jakaa.

Hiirikuninkaan valtakunnassa ei kuitenkaan ollut kuin yksi prinsessa ja se oli hiiri-prinssin oma pikkusisko-prinsessa. 

Prinssi kertoi huolensa vanhemmilleen ja nämä ryhtyivät tuumasta toimeen. Kuningatar soitti kuninkaallisten treffipalveluun ja pyysi kaikki halukkaat prinsessat heille esittäytymään. Vaari kirjoitti sanomalehteen prinssille kuninkaalisen treffi-ilmoituksen.

Ja niin alkoi pitkä odotus.

Eräänä päivänä oveen kuitenkin koputettiin. Sisään astui kaksospuput lapista. He rupattelivat hiirulaisprinssin kanssa kokonaisen päivän ja heillä oli oikein kivaa yhdessä. Mutta surukseen hiiriprinssi joutui kertomaan mukaville pupusille, että toivoisi puolisokseen hiirulaisprinsessaa. Puput eivät pakeista välittäneet vaan poistuivat Pohjosen junaan iloisin mielin uudesta hiiri-prinssiystävästään.

Kului taas muutamia päiviä, kunnes oveen taas koputettiin. Oven takaa hiirikuninkaan linnaan loikki vallaton pupu aina Afrikasta asti. Prinssillä ja pupu-prinsessalla oli huisin hauskaa yhdessä. He juttelivat Afrikan ihmeistä ja villieläimistä. Heistäkin tuli hyvät ystävykset, mutta edelleen hiiri-prinssi etsi omaa pientä hiiri-prinsessaansa.

Kului taas monta päivää. Ulkonakin oli alkanut myrsky ja rankkasade. Prinssi luopui jo haaveestaan omasta hiiriprinsessasta. Kunnes ovelta kuului hentoinen pieni koputus. Oven takan värjötteli likainen ja läpimärkä pikkuhiiri. Hiirulainen kutsuttiin linnaan ja hänen istui koko illan hiiriprinssin vieressä lämmitellen ja kuivatellen itseään. Hän hertoi olevansa kaukaisenmaan prinsessa, mutta kadottaneensa kruununsa myrskyn riepotellessa häntä matkalla hiiri-prinssin luo. 

Hiirulaisella ja hiiri-prinssillä oli mukavaa yhdessä. He laulelivat, nauroivat ja höpöttivät yömyöhään. Koko linnan väki ihastui pikkuhiirulaiseen.

Hiiri-prinssin mennessä nukkumaan, hänen mieltään painoi kuitenkin suuri suru. Uusi hiirulaisystävä oli aivan ihastuttava, mutta oliko hän oikea prinsessa.  Prinssi ei voisi mennä naimisiin tavallisen hiiritytön kanssa, sillä se oli kirjattu hiirivaltakunnan lakiin.

Kuningattarella oli kuitenkin muistissaan vanha tapa, jolla prinsessan aitous voitaisiin paljastaa. Hän käski hoviväkeä kantamaan kaikki linnan patjat hiirulaisneidin vuoteeseen. Patjapinon pohjalle hän piilotti pienen pienen herneen.

Koko hovi meni nukkumaan omiin sänkyihinsä. Krooh, pyyh, krooh, pyyh.... Kaikki muut nukkuivat kuin tukit, mutta pieni hiirulaisneiti ei saanut nukuttua vaikka han kuinka yritti. Jokin painoi hänen selkäänsä.

Aamulla hiiri-prinssi ja hiiri-kuningatar riensivät heti vieraansa luo ja tiedustelivat miten hän oli nukkunut. Hieman nolona hiirulainen kiitti monista patjoista ja peitoista, mutta kertoi olevansa pahoillaan, että kaikesta vaivannäöstä huolimatta, hän ei saanut nukuttua juuri lainkaan.

Mutta siitäkös hovissa repesikin ilo irti. Kuningatar kertoi prinsessalle kepposestaan ja totesi prinsessan olevan aito hiirulaisprinsessa. 

Pian linnassa juhlittiinkin häitä. Pöytä katettiin koreasti ja kaikki olivat onnellisia uuden rakastuneen hiirulaisparin puolesta.

Hääjuhliin kutsuttiin myös pupuprinsessat ja niitä juhlia juhlittinkin monta monitusita päivää.

LOPPU.

(Tarinassa esiintyvät Maileg-hirulaiset ja -puput olen ostanut / olemme saaneet lahjoina pääosin Sisustus Fanny -kaupasta, huonekalut sekä pikkurekvisiitat kirpparilta. Tekstiilit, kruunut ja osa hirulaisten vaatteista ovat omien käsieni tuotosta. Kuvien laatu on mitä on, koska kamerani on edelleen se sama vanha hajoamassa oleva rähjä).

*******************************************
HUOMIO!!!!

Lisäys 1.10.2013: Nukketeatterini kiertää nyt Lahden alueen päiväkoteja, ala-asteita ja kerho- & pph-ryhmiä ILMAISEKSI lokakuun ajan. Tetteri on muuttunut tästä postauksesta aikalailla. Mutta hahmot ovat pysyneet samoina. Rekvisiittaa on tullut rutkasti lisää (se on nyt lähes kokonaan omien lasteni kanssa itsetehtyä, herkkuja myöten) ja tarina muuttunut entistä satumaisemmaksi ja moniulotteisemmaksi. Tervetuloa sadun maailmaan Neulanhaltijan siivin!!!!!!!

Teatterini Prinsessa ja herne-tarinoineen voi myös tilata Lahden seudulle esim: Lastenkutsuille, hintaan 55 €/ esitys.