Pellavaneuletta

Kevät on tullut. Ei malta enää koneelle ehtiä postailemaan. Olemme lasten kanssa jo nähneet lukuisia sinivuokoja, leskenlehtiä, joutsenia ja krookuksia. Olen aloittanut myös pidemman luokanopettajan sijaisuuden. Meidänkin perheessä ollaan siis tutustuttu nyt kahden kodin ulkopuolella työssäkäyvän vanhemman perheen elämään. Säpinää pitää, mutta hienosti ovat lapset jo itsenäistyneet ja omatoimistuneet arjen pikku askareissaan : ).

Sain tässä taannoin ystävältäni, Vuokko H:lta ihanan yllätyksen: jättikassin pellavalankoja. Kiitos, Vuokko!!!! Ajattelin kutoa näistä kangaspuilla perinteisen beige-valkoraidallisen palttinasidosliinan pöydällemme, mutta en ole saanut aikaiseksi mennä Kankurin iloon varaamaan kangaspuita. Iltaisin olenkin työstänyt näistä jotain muuta -pienempää... (Miksihän muuten tuo kuva pellavalankasaaliistani haluaa kokoajan kääntyä pystyasentoon?)

Ensimmäinen pellavaneuleeni syntyi toissapäivänä. Tein tyttärellemme tunikaliivin. Lankaa liiviin ei kulunut juuri mitään, eikä se näin ollen painakkaan juuri mitään. Ihan pakko tehdä itselle viimeistään kesällä samanlainen!

Tälläinen siitä sitten tuli. Ja yllättäen myös tunikan saaja tykkäsi siitä paljon. On kuulemma lempparivaate nyt : )!

Mukavaa viikkoa kaikille! Seuraavissa postauksissa siirrytäänkin jo pääsiäisaskareisiin. (Ps. Uskokaa tai älkää, kuvauksen malli on kuvissa 38 -asteen kuumessa! Kuvat onnistui lähes minuutissa, kun lupasin potilaalle jätskin... kamala äiti...)