Joskus tulee sutta ja sekundaa

Aivan mahtava hiihtolomasää on hellinyt meitä tänään Lahdessa. Ensimmäistä kertaa piti kaivaa aurinkolasitkin esiin. Upeaa, kevät tulee!!!!

Ehdin sen verran kuitenkin ompelukoneelle, että työstin pikapikaa toisenkin essun niistä Patinan löydöistäni. Tämän essun design ei mennyt ihan suunnitelmieni mukaan, mutta täyttänee silti käyttötarkoituksensa. Laitan sen silti tänne blogiin, sillä pitäähän teidänkin nähdä, että välillä täälläkin tulee sutta ja sekundaa ; ).

Tälläkertaa tein itselleni ihan tarkoitusta varten työessun suojaamaan vaatteitani esim kankaanpainannassa ja värjäyssotkuissa. Pilkoin nimikoidun tyynyliinan kolmeen osaan. Ompelin kaitaleet vyötäröltä toisiinsa kiinni. Vanhasta lakananreunasta työstyi essuun nauhat. Koska vaaleansininen tai pastellinen violetti eivät lainkaan kuulu lemppariväreihini, nakkasin valmiin essun vielä värikylpyyn.

Värinappi oli musta. Kuten huomata saattaa, ei väri ihan mennyt putkeen...

Ompeleetkin jäivät hohtamaan vaaleansinisinä ja vyötärökaitale nauhoineen oli aika ällö likaisen ruskea. No, tulipahan tehtyä kuitenkin ja voihan sen joku päivä pistää vielä uuteen väriliemeen... tai roiskia värjätessä vähän väriä vyötärökaitaleen somisteeksi ; ).   Ei näin hienoa lomapäivää voi yksi epäonninen essu pilata.  

Olen liimaillut viimepäivinä paljon valokuvia. Voi, että se on kivaa puuhaa! On hienoa palata muistoihin yhä uudelleen ja uudelleen. Kivat puuhat jatkuvat, sillä tällä lomalla on tarkoitus käydä lasten kanssa Tampereella delfiinejä ja planeettoja katselemassa ja vähän kylpylässäkin polskuttelemassa. Ja muutama ihana käsityöpainotteinen pikkuputiikkikin pitäisi käydä Tampereella fiilistelemässä ja sen sellaista.  Kyllä lomalla vaan on kiva olla!

Essuja pöytäliinasta

Kävimme perheeni kanssa ensimmäistä kertaa (hyi, häpeä!) Lahden Patinassa eli kierrätyskeskuksessa. Sen sijainti on ollut muka meille aina niin epäedullinen, että emme ole sinne visiitille päätyneet. No, nyt on Patinakin katsastettu ja se tulee liittymään varmaankin suosikki kirppisteni listalle. Siellähän oli vaikka mitä ja hinnat todella huokeat! Mukaame tarttui mm Harry Potter -legoja (niin kuin niitä ei olisi jo tarpeeksi!), jättipuola käyttämätöntä kuminauhaa, Tamara Aladinin maljakko (värilliset vanhat maljakot ovat yksi heikkouksistani) ja muutama käsinkirjottu tekstiili. Käsinkirjotuttuja tekstiilejä minulla on jo vino pino piirongin laatikoissa, mutta jotenkin en voi vastustaa niitä kun ajattelen sitä työmäärää mitä ahkerat sormet ovat niihin käyttäneet ja toisaalta hintalappuja, jotka pyörivät 0,20 € - 6 € välillä.

Nyt ostin kuitenkin tekstiilit ihan uusiokäyttöä varten. Minulla on ollut jo pitkään haave pilkkoa kirjottuja liinoja essuiksi, mutta jotenkin niihin omiin ei vain raaski saksia työntää. Nyt euron vanhasta kunnon paksusta puuvillakankaasta valmistettu kaitaliina ja 1,30 €:n tyynyliina saivat maistaa saksia heti kotiin päästyämme, etten vain ennättäsi kiintyä niihin liikaa. Tässä postauksessa esittelen teille kaitaliinan muodonmuutoksen. Seuraavassa on sitten tyynyliinan vuoro.

Meidän perheen omasta kotikirjastostamee löytyy tälläinen herkullinen Nathalie Mornun essukirja "Ihanat essut", josta ajatus essun teosta lähti.

Pilkoin liinan kahteen osaan ja leikkasin varastosta löytyneestä puuvillakankaasta niihin vuoritetut taskut ja vyötärökaitalenauhat.

Nyt on äidillä ja tyttärellä kesäkekkereitä varten herkulliset essut. Tulipas taas hyvä mieli, kun sai pikavauhdilla jotain kaunista aikaiseksi.

Mukavaa talvilomaa kaikille lomalaisille!

Poliisi-synttärit

Tänään meillä juhlittiin hoitolapsen synttäreitä. Teemaksi valikoitui poliisi. Minulla oli hyvä tarkoitus työstää ylläriksi olohuoneeseen jättikokoisesta pahvilaatikosta pieni poliisiasema, mutta ajatukseksi jäi syystä ja toisesta. Tehtiin sitten poliisiasema lasten kanssa tilkkutäkeistä ja tuoleista. Kävihän se niinkin, ehkä jopa paremmin kun sinne mahtui koko kööri.

Minulla oli myös idea uudesta kaupunkiaiheisesta tie-pöytäliinasta, mutta jotenkin sekin nyt jäi. Kävihän tämä viimevuotinenkin liina ihan hyvin. Panostettiin nyt sitten enemmän tarjoamisiin ; ).

Tuossa liinan päässä on päiväkirja. Se on hyvin oleellinen osa hoitopäiväämme. Minä nimittäin kirjoitan sinne pitkin päivää lasten touhuja ja juttuja. Kirjoitan vanhemmille tiedotteita, erittelen kaikki syömisemme ja touhumme. Päiväkirja on toiminut todella hyvin. Minä nautin kirjoittamisesta sekä lasten toimien seuraamisesta ja toivon, että lasten perhe nauttii vastaavasti juttujen lukemisesta ja selkeästä tiedosta mitä omat kullannuput ovat päivän aikana touhunneet. Tämä päiväkirja touhu ei onnistuisi, jos minulla olisi lapsia useista eri kodeista, mutta nyt kun hoitolapset ovat samasta kodista, selviän yhdellä kirjoittamisella.

Omille lapsille kokoan lapsuusmuistoja-kirjoja, joita on meillä useampaa eri mallia. Tuttavat aina naureskelevat niiden ykstyiskohtaisille jutuille, mutta minkäs kukaan luonnolleen mahtaa. Minulle kirjojen ja valokuva-albumien päiväkirjamainen täyttäminen on aina ollut suuri ilo. Ja onneksi niiden katseleminen ja lukeminen on lastemme mielestä ihanaa puuhaa.

Pojat rakensivat juhlapöytäkoristelun Playmobileistaan. Lisäkuvia setistä löytyy heidän omasta blogistaan: http://settipaja.blogspot.fi/2013/02/taman-playmobil-poliisi-setin.html

Pöytätarjoilun valmistimme lasten kanssa yhdessä. Eilen pikkuleipurit leipoivat kanssani mustikkamuffineja ja vadelmasarvia. Säästyneet penkkarikarkitkin pääsivät pöytään. Ipanapan liikennelaulujen tahdissa olikin sitten mukava pistellä suutamakeaksi heti aamutuimaan ; ). Päivällä sitten syötiin sankarin toiveesta pitsaa ja jälkkäriksi jäätelöä. Päivän kohokohta olikin varmaan jätskiannosten sädetikkujen aikaan saama palovaroittimen piipittämä konsertti. Ehkä sekin halusi laulaan oman versionsa "paljon onnea vaan!" -laulusta ; ).

Oikein mukavaa syntymäpäivää ihanalle 4-vuotiaalle!

Ja paljon kiitoksia perhepäivähoitaja Johanna L:lle poliisivaatteiden lainasta! Ne olivat hienot!

Muisto hoitopäivistä

Minun ja "lainatyttären" tilkkutyöprojekti on edennyt hienosti. 6-vuotias ompelee jo kuin vanha tekijä ja tilkkutyö koostuu tilkku tilkulta pinnaksi. Kyllä tästä tilkkutäkistä tulee varmasti ihanien muistojen täkki. 

    

Täkin valmistaminen lähti ideastani antaa hoitolapsilleni jokin konkreettinen muisto näistä mukavista hoitopäivistä, joina olemme saaneet yhdessä kulkea ja kasvaa. Koska tilkkutäkkimme ovat olleet kovassa käytössä lähes jokaisena hoitopäivänä (milloin piknik-peittoina, milloin majan rakennusaineina, milloin merenneidon asuina...), päätin silputa palaset meidän täkkien jämäkankaista hoitolasten omaan täkkiin. Täkkikankaita sain myös lahjoituksena Ninalta, Minna R:ltä ja Roselta. Mitä Kaunein Kiitos meiltä kaikilta!

Tilkkublokiksi valitsin perus 8 cm x 8 cm neliön. Tilkkujen värit jaottelimme kelta-oransseihin, punaisiin, valkoisiin ja vaaleanpunaisiin. 6-vuotias ompeli tilkut pötköiksi, joista tänään sommittelimme yhdessä erilaisia variaatioita.

Minun suosikkini oli tämä sommitelma.

Tämä taas hurmasi pikku-ompelijattaren.

Kunnes teimme vielä yhden sommitelman, joka valikoitui kaikkien mielestä parhaaksi. Pikku-ompelijatar rakastaa keltaista ja tässä sommitelmassa sitä oli eniten.

Lasten leikkiessä pikkuautoilla, minä ompelin tilkkujonot toisiinsa. Pitkien pötköjen ompeleminen olisi ollut pienelle ompelijalle liian vaikeaa.

Nyt täkki laitettiin "lepäämään" ja odottamaan taustakankaan ja vanun hankintaa. Myös reunakaitaleita pitänee vielä suunnitella. Taidamme päätyä vihreisiin reunoihin. Kiitos, Minna, sinun  kirjeessä olikin paljon vihreitä, kun minulta olivat omat vihreät tilkut loppuneet!

Tässä haluankin mainostaa Facebookin Materiaalitori kierrättäjille -sivustoa, jossa tavara vaihtaa hienosti omistajaa. Siellä jaettavat lahjoitusmateriaalit on tarkoitettu yhteiseen hyvään, ei myyntitarkoituksiin. Minä nostan peukkua ja TYKKÄÄN ; )

Kuin enkelin kosketus

Ripustin eilen tekstiilinäyttelyni Lahden Mukkulan kirkon Mänty-kabinettiin. Tervetuloa katsomaan henkäyksen kevyitä tekstiilejäni, jotka on pääosin työstetty veteen liukenevan materiaalin päälle ommellen. Tekstiilien materiaalit ovat silkkiä, villaa ja pellavaa sekä puuvillaharsoa. Näyttely on auki kirkon aukioloaikoina eli lähinnä päiväsaikaan ja kirkollisten tapahtumien yhteydessä. Itsekin voin toimia oppaana, jos siitä esittää toiveen sähköpostiini.

Kuvia näyttelystäni löydät linkistä: http://www.galleriasatuitapaa.blogspot.fi/2013/02/kuin-enkelin-kosketus-nayttely.html

Mukavaa kevättalvea kaikille lukijoille! Seuraavissa postauksissa toivottavasti siirrymmekin jo tilkkutyömaailmaan. Hoitolapsen ompelema tilkkutäkki valmistuu pikkuhiljaa tilkku tilkulta. Voi sitä onnea, kun pikkutilkkuset kiinnittyvät toisiinsa pitkiksi jonoiksi. Siitä se lähtee .... tilkkuilijan ura ; )

Graafista ja ah, niin ihanan selkeää...

Viimepäivinä on pitänyt kiirettä. Pienemmät lopettivat päikkärit ja oma hengähdysaika on nyt minimissä. Olen myös nauttinut lasten kulttuuritarjonnasta hoitolasteni ja oman perheeni kera täysin rinnoin. Mutta jotain käsilläkin on sentään syntynyt: Harmaa-valkoinen tilkkutäkki tuli viikonloppuna valmiiksi.

Vautsi mikä kevätauringon valkeus valtasi tämän kuvan, ah! Kevät tulee, kevät tulee..... ihanaa!!!!!

Tikkasin täkin ensin suorin ompelein pitkiä väriraitoja pitkin. Tämä tikkaus olisi kuitenkin ollut välissä olevalle puuvillavanulle liian vähän, joten surrasin vielä koneparsinnalla koukeroita jokaisen raidan täyteen.

Olen täkkiin todella tyytyväinen! Siitä tuli ihana! Kankaita jäi vielä jonkin verran, ehkä työstän niistä toisenkin peiton jollain selkeällä designilla tässä jonain päivänä ; )

Copyrightitkin unohtuivat näistä kuvista kun näin kiireellä postasin, mutta muistattehan silti, että jos käytätte kuviani omissa blogeissanne tai opetusmateriaaleissanne, laitatte reilusti Neulanhaltijan tiedot kuvan alle.