Vanhoja kirjoja

Pidän kirjoista. Koko perheemme pitää. Rakastamme sanoja, tarinoita, runoja, vitsejä... Minä pidän myös kirjojen visuaalisuudesta, kaunis kirja on kuin koru.

Eilisellä kirjastoreissulla sain käsiini kirjakierrätykseen joutuneita asiakkaiden lahjoittamia vanhoja kirjoja. Monet kirjoista oli kirjoitettu venäjäksi. Kirjojen kannet olivat kangaspäällysteisiä ja sivut kauniisti kapitelinauhoin sidotut. Ne tuoksuivat puhtaille, vaikka olivat vanhoja. Monet oli painettu 1950-luvun tienoilla. Poimin mukaani niistä muutaman. Syksyllä aijon pitää ainakin yhden kurssin, jossa kierrätämme kirjoja. (vink, vink!)

Minähän työstin tuossa taannoin yhdestä paljon palvelleesta vanhasta kirjasta valokuvakehyksen. Nyt kateni työstivät ilman eritystä suunnitelmaa tuunausta vähän pidemmälle. Annoin mattoleikurin viiltää sivuja ja ompelukoneenkin hurista.

Punaiset Maariankämmekät syntyi uudestaan....

... Kirjasta tuli hiljaisten hetkien kirja. Kun pientä kanpea kääntää ilmoille helähtää Kummisetä elokuvan "...kun puhut rakkaudesta hiljaa kuiskaten...." -melodia. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Ideaa pitää jalsotaa eteenkin päin...

Täältä  löydät upeita kuvia muista tuunatuista (altered book) kirjoista, jotka eivät ole (todellakaan!) minun käsialaani.

Piirroksia ja marjaretkiä

Viimepostauksesta on touhuttu taas vaikka jos mitä. Suut ovat sinisinä mustikoista ja hampaan välit täynnä vadelman siemeniä. Metsä tarjoaa taas perheellemme koko talven vitamiinit. Onneksi on suvulla mökkejä, joita voi kiertää marjakorien kera kunnon apajien perässä. Lapset ovat meillä useimmiten marjametsissä mukana (he jopa pyytävät itse päästä mukaamme!), mutta joskus marjamaasto on niin hankalaa lyhyille jaloille, että pienempien pitää jäädä piirtelemään mökeille. 

Mustikoita on tänä vuonna ihan tolkuttomasti ja ne ovat suuria kuin pensasmustikat ikään. Niitä on todella ilo kerätä!

Piirtäminen on nyt IN kaikilla lapsilla ja serkuilla myös. Paperia kuluu nippukaupalla ja paitoihinkin sai piirtää sadepäivänä ihan luvan kanssa. Ylemmässä kuvaparissa paitaa koristaa oma kuva ja kättä pramea nappikoru. Alemmassa kuvaparissa paidassa seisoo Peppi Pitkätossu ja sängyssä nukkuu Herra Tossavainen. Molemmat 3-vuotiaiden pikkuneitien kädenjälkeä.

9-vuotias poikani on erikoistunut nyt arkkitehtinä. Unelma talojen pohjapiirroksia syntyy tuon tuostakin. Taloista löytyy niin rentoutumishuone kuin turvahuonekin : ). Ompeluhuonetta unohtamatta!

Marjan poiminnan ohella olen työstänyt taas puutöitä. En löytänyt mistään työtilaani ompelulankatelinettä. Niinpä päätin työstää ne itse mökillä isäni nikkariverstaalla. Itseasiassa niitä syntyykin kaksi, kun toisesta teen seinälle laitettavan ja toisesta pöytämallin. Vähänkö puutyöt on kivoja! Etenkin kun isältä löytyy materiaalia ja kunnon koneita niitä varten.

Makoisaa marja-aikaa itse kullekin!

Puutöitä ja kudontakehyksiä hunajakennoista

Muistatteko vielä sen mehiläiskennolaatikoista kokoamani käsityötarvikehyllyn? Projektinani on nyt mehiläiskennolaatikoiden hunajakehyksien työstäminen kudontakehyksiksi.

Jokaisessa mehiläiskennolaatikossa on 10 hunajakehystä. Nuukana kierrättäjänä päätin työstää niistä kudontakehyksiä lasten kudonnaisia varten. Kehikkoja on vaatimattomasti 7 x 10 = 70 kudontakehykseen ; ).

Isäni on taitava nikkari ja hän jeesasi minua kudontakehysten loimipuiden työstön kanssa. Saman aikaisesti poikamme työstivät omatoimisesti puutoitä jamärimoista.

Herrat Laser-Käsi ja Pistooli-Agentti.

Ihan hyvin toimivat. Toivottavasti saan tulevina vuosina työstää näillä usean lapsosen kanssa omia pikku-kudonnaisia nukketaloihin, barbeille ja vaikka pannualuseksi äidin, kummin ja mummin ruokapöytään.

Sinivalkoisia terveisiä sadepäivien iloksi teille kaikille!

Korinpohjaa ja ruusuja tilkkuillen

Minun piti tänään postata jotain aivan muuta, mutta yllätyksekseni löysinkin koneeltamme kuvia, joita olin ottanut tänne postattaviksi jo keväällä. Joten tässä nämä nyt ovat.

Muistatteko sen korinpohjatilkkutyön, jotta teen tyttärellemme? Se on yhä kesken, mutta ystäväni Katri P oli työstänyt samalla tekniikalla valmiin peiton, joka nyt näissä kuvissa komeilee.

Peitto oli täydellistä työjälkeä, kuten Katrin työt yleensäkin, mutta kuten kuvista huomaatte korinpohja-kuosi ei tässäkään peitossa tule hyvin esille. Yksi tilkkublokkpitäisi sisältää neljää eri väriä, kunkin neljän värin kolmessa eri sävyssä. Ja keskusneliö pitäsi olla selkeästi eri väriä / sävyä muiden tilkkujen kanssa.

Minun peitossa värejä on neljä, mutta ne ovat sävyvaihteluiltaan liian suuria, jotta silmä näkisi peitossa korinpohjaa. Ei mennyt putkeen sommittelu kummallakaan. Mutta kivoja peittoja silti, eiks vain? Tilkkutöiden suurin viehätys mielestäni onkin juuri se kuinka sama blokki voi saada ihan erillaisia sommitelmia ja tunnelmia aikaiseksi. Ehkä joskus vielä työstän ihan oikein toimivan korinpohja-tilkkutäkin : ). Mutta nyt tämä keskeneräinenkin pitäsi ensin työstää valmiiksi. 

Minun korinpohjatilkkutyöstäni kuvia löytyy mm. täältä.

Tässä kuva Katrin peiton tikkauksesta täkin nurjalta puolelta.

Ja loppuun vielä kuva peitosta, jonka tein vuosia sitten anopille. En voi vieläkään uskoa, että peitto on minun käsialaani, sillä en ole koskaan muulloin laittanut peittoon mustaa väriä - se vain ei ole minun juttuni. Tässä peitossa se kuitenkin toimi ja  tekee mielestäni peittoon sellaisen japanilaisen vaikutelman.

Tilkkuiluni odottaa nyt itseään. Työhuoneprojekti on vielä sen verran kesken, ettei sinne viitsi tilkkutöitä levittää.

Mukavaa heinäkuuta kaikille!

Tee-se-itse tarvikekaappi valmistui

Niin se sitten valmistui työhuoneen uusi mehiläiskennoista kierrätetty tarvikekaappi. Aika rouhealta näyttää, mutta on tosi toimiva ja tähän taloudelliseen tilamme loistava eli ilmainen : ).  Oli pakko testata jo hyllyt tavaroilla, vaikka huone on vielä muuten jonkin verran kesken. Tälläinen tyypillinen naisen tapa pistää asiat tärkeysjärjestykseen ; )...

Näin työhuoneen tyyli-ideoita etsiessäni Pinterestissä mukavan idean jämänauhojen kieputtamisesta pyykkipoikien ympärille. Pakkohan sitäkin oli kokeilla ja niin nauhat& pitsit ja brodyyrit päätyivät pyykkipoikien ympärille, säilytettäviksi nurkista (ja Ikeasta) bongattuihin parittomiin lasipurkkeihin.

Perusompelulangoille pitää vielä hankkia tai työstää jonkinlainen lankatappiteline. Onko jollain vinkkejä mistä isoja kunnon rullalankalankatelineitä voisi ostaa tai miten kannattaisi sellainen työstää? Ajattelin, että se voisi olla seinälle kiinnitettävä malli. Konekirjontalangat, kumilangat ja napit sensijaan pääsivät purkkeihin.

Muutamaa Ikean lasipurkkia lukuun ottamatta, kaikki nämä purkit ja rasiat löytyivät niistä aikaisemmista varastomme Martelan kaapeista. Ne kaapit ovat nyt autotallissa ja sopivat sinne loistavasti. Kiitos sille kommentoijalle joka käski heivat kaapit pois tästä tilasta!

Huone on vielä tosiaan vaiheessa, mutta laitan kyllä ihan varmana kuvia tänne sitä mukaa kun huone valmistuu. Eilen testasin huoneen ensimmäisen kerran, kun autoin tuttavan tuttavaa yhden häälahja-albumin kirjonnan ja ompelun kanssa. Ah, kiva projekti, mukava uusi avara ompelutila. Kiitos siipalle ja kaikille tukijoukoille!!!!

Tämän työhuoneeni lopullinen tarkoitus on työllistää minut ainakin seuraavan vuoden (miks ei pidempäänkin!) ajan. Tilaan tulee mm. ompelupöytiä ja ideointi nurkkaus. Tarkoituksenani on pitää tilassa käsityöyrittäjänä käsityökursseja ja käsityöillanviettoja. Ensimmäiset kurssit alkaisivat ehdottomasti ennen joulua. Miltä kuullostaa? Yhdelle kurssille mahtuisi viidesta kuuteen henkilöä.

Remontti taitaa taas jäädä hetkeksi tauolle, kun käväisemme sukuloimassa. Tälläistä se kesällä remontin teko on, yhtä ees taas hyppimistä : ).