Vanhoja kirjoja

Pidän kirjoista. Koko perheemme pitää. Rakastamme sanoja, tarinoita, runoja, vitsejä... Minä pidän myös kirjojen visuaalisuudesta, kaunis kirja on kuin koru.

Eilisellä kirjastoreissulla sain käsiini kirjakierrätykseen joutuneita asiakkaiden lahjoittamia vanhoja kirjoja. Monet kirjoista oli kirjoitettu venäjäksi. Kirjojen kannet olivat kangaspäällysteisiä ja sivut kauniisti kapitelinauhoin sidotut. Ne tuoksuivat puhtaille, vaikka olivat vanhoja. Monet oli painettu 1950-luvun tienoilla. Poimin mukaani niistä muutaman. Syksyllä aijon pitää ainakin yhden kurssin, jossa kierrätämme kirjoja. (vink, vink!)

Minähän työstin tuossa taannoin yhdestä paljon palvelleesta vanhasta kirjasta valokuvakehyksen. Nyt kateni työstivät ilman eritystä suunnitelmaa tuunausta vähän pidemmälle. Annoin mattoleikurin viiltää sivuja ja ompelukoneenkin hurista.

Punaiset Maariankämmekät syntyi uudestaan....

... Kirjasta tuli hiljaisten hetkien kirja. Kun pientä kanpea kääntää ilmoille helähtää Kummisetä elokuvan "...kun puhut rakkaudesta hiljaa kuiskaten...." -melodia. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Ideaa pitää jalsotaa eteenkin päin...

Täältä  löydät upeita kuvia muista tuunatuista (altered book) kirjoista, jotka eivät ole (todellakaan!) minun käsialaani.