Vauvahiirulainen

Meille muutti jouluna pieni Mailegin vauva-hiiri tälläisessä pienessä tulitikkurasiassa. Hiirulaista hoidettiin kuin vauvaa ikään, mutta sitten tapahtui jotain mystistä. Hiirulaisvauva katosi ihan tyystin! Nyt sitä ressukkaa on etsitty reilu 2 kk, eikä sitä vain löydy, ei mistään. Uskomatonta! Meillä ei ole koskaan hävinnyt yhtään lelua, ei palapelinosia, ei pikkulegoja tms., ei mitään, mutta tämä söpöläinen sen teki.... Vain pieni makuupussi ja tulitikkurasia jäivät jäljelle.

Viikoloppuna kävimme tyttäreni kanssa kirjastoreisulla esittämässä Maileg hiirulaisilla (niillä isommilla) Prinsessaa ja hernettä Lahden Pääkirjastossa. Samalla reisuulla poikkesimme Sisustus Fannyssä. Sieltä hyllystä tyttäreni sitten bongasi uuden vauvahiirulaisen, jonka ostimme. Ostosten jälkeen tytär keksi, että äiti voisi ommella toisen vauvahiirulaisen tämän uuden kaavalla siihen ylimääräiseksi jääneeseen makuupussiin.

Niinpä sitten heti kotiin tultuamme ompelimme työhuoneelta löytyneistä materiaaleista pienen poikahiirulaisen. En edes malttanut ottaa takkia pois päältä, niin vauhdissa oltiin : ). Olen huomannut, että monet asiat tulevat tehdyksi kun niihin tarttuu heti ja jos idean valmistusta tuotteeksi pitkittää, se jää lopulta tekemättä. Ja mitäpä äiti ei lastensa puolesta tekisi : )?

Ei siitä samanlainen kuin orginaali Maileg tullut, mutta ei niin ollut tarviskaan. Tuli pyöreäposkisempi (kuten ompelijansakin) ja ihokin on vähän rouheampaa pellavaa kuin alkuperäisessä. Mutta minusta siitä tuli tosi söpö ja tytärkin oli innoissaan : ).

Mukavaa kevään odotusta teille kaikille! Seuraavissa postauksissa siirrymme farkkutuunausten maailmaan. Olen työstänyt viimepäivät vanhoista farkuista laukku-esimerkkejä tulevia farkkutuunaussynttäreitä varten. Ompelu onkin ainut asia mikä nyt minulta jotenkin sujuu, sillä minä olen taas sairaana. Ääni on ihan käheänä ja kurkkua kirveltää vimmatusti. Mistä näitä tauteja riittää? 

Ja vielä loppuun muistustus: KEVÄT kejunukketeatteria saa tilata jo!